Siirry pääsisältöön

Venla Saalo: Kukkia maan alla

Ajan virtaama kaupunki

Venla Saalo: Kukkia maan alla. 159 s. Kansi ja ulkoasu: Eevaliisa Rusanen. Gummerus 2020. e-kirja


Kuva: Ellen Karhulampi

    "Tämän asfaltin alla, äidin ja Karimin jalkojen alla, mutkittelevat puiden juuret. Ne kuljettavat aikaa, valoa ja vettä joka suuntaan. Kimmeltävää, voimakasta elämätiivistettä noruu pitkin maanalaisia suonia. Aivan samaa elämää virtaa Karimin ruumiissa, käsissä ja jaloissa, ikenissäkin.
    Hän aavistaa sen sanatta. Kuin pieni pensas."

Berliinin Pankstrassen maanalaisen asematunnelissa Marianna myy kukkia ja tarkkailee ohikulkijoita. Hän tuntee kauppaansa toistuvasti ilmestyvät ihmiset hyvin ja kokee iloa voidessaan ilahduttaa kukillaan ja niiden väreillä niin ohikulkijoita kuin ostajiakin. Se tuntuu joskus hänen elämänsä tarkoitukselta, mutta onko se tarpeeksi? 

Ohimennen Marianna kohtaa toisen romaanin naishenkilön, Amalian, joka yhdessä pienen poikansa Karimin kanssa poikkeaa ostamaan kukkakimpun epäonniseen tapaamiseen isänsä syntymäpäivänä. Tekstissä häivähtävät myös Mariannan lähellä asuva äiti, johon Mariannalla ei enää ole kontaktia, ja Amalian etäällä pitämät sukulaiset ja mies. 

Marianna pitää eniten yhteyttä Puolan Cubinissa asuvaan veljeensä Borysiin, mutta puhelinlinjat särisevät ja yhteydet pätkivät. Marianna on karistanut kotikylän tomut ylpeästi jaloistaan 17-vuotiaana lähtiessään kohti Lontoota ja muita suuria kaupunkeja. Muistot jo aikoja sitten autioituneesta kotitalosta tulevat kuitenkin vieläkin hänen uniinsa silloin, kun hän unta saa, ja hänelle on tärkeää soittaa veljelleen. Mutta he puhuvat vain asioista, jotka eivät ole heille kummallekaan tärkeitä.

Saksassa asuvan Venla Saalon ensimmäisessä aikuisille suunnatussa romaanissa ihmisten välillä on paljon tyhjää tilaa. Tai tilaa, joka täyttyy liikkeellä: junien, kaupunkia ristiin rastiin kävelevien ihmisten, lentävien lintujen tai maan alla ryömivien ja asuvien eläinten. Ajan. Ihmiset pitävät toisensa etäällä, jopa Amalia pienen poikansa, jonka kysymyksiin hän ei stressaantuneena ollessaan vastaa ollenkaan. Amalian poika Karim sen sijaan on kaiken aikaa läsnä hetkessä, kiinni tapahtumissa ja ihmisissä, osoittamassa asioita, kun aikuiset leijuvat tai kiirehtivät menneisyytensä ja tulevaisuutensa välissä. "Katso äiti, tässä kivessä on kaupunki." "Tässä on kaupunki ja tässä olet sinä."

Saalon romaani on impressionistinen, värien, aistien, vaikutelmien ja liikkeen hetkellisyyteen tarttuva lyyrinen säeromaani, jossa etäisyyksiä aukeaa moneen suuntaan. Juonen ääriviivatkin ovat jossain etäällä, tapahtumien taustalla häämöttävinä ja aavistettavissa olevina, muutamin haihtuvin viivoin hahmotettuina. Taiteellisena esikuvana on helppo hahmottaa Virginia Woolf taidokkaine, hidastettuine hetkineen.

Tekstin hyvin ylläpitämä perusjännite syntyy symboliikasta maan päällä ja maan alla olevan välillä. Lähtien romaanin alun maanalaisesta kukkakaupasta ja sieltä kaupungin kesäpäivään ja maanpäällisiin kulkuneuvoihin siirtymisestä ja päätyen vahvaan kuvaan maaseudulle hylätystä kotitalosta, jonka luonto ottaa haltuunsa. Nykyhetkessä ja elämässä on aina jotakin pinnanalaista.

Saalo saa tekstinsä virtaamaan luontevasti ja henkilönsä osaksi samaa kaupungin liikettä. Tekstissä on myös paljon suvantopaikkoja, joissa lukija voi pysähtyä aistimaan, mitä tapahtuu ja pysäyttää ajan hetkeksi. Säeromaanin muoto istuu Saalon kirjoitustyyliin kuin hansikas käteen, sallien tekstin ja sen taukojen rytmityksen monitasoisemmin kuin suora proosa. Romaanista muodostuu yhtä aikaa kevyesti liikkuva ja painava, ja painavinta on kaikki se, mitä ei sanota.

    "Maakellarin alla, metrien syvyydessä, on myyrien ja päästäisten koloja ja käytäviä, vuosien ja vuosikymmenien ajalta. Jotkin käytävistä on hylätty tai ne ovat joutuneet pohjaveden valtaan. Niistä on tullut seisahtuneen ajan sopukoita, suvantoja, jotka pysyvät tuhansia vuosia samoina.
    Kuin odottaen.
    Osa talossa aikoinaan kasvaneista unelmista on imeytynyt pohjaveteen, osa kivettynyt ikuisiksi fossiileiksi savi- ja hiekkakerroksiin."


Muualla:
Annelin kirjoissa. 27.10.2020

Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirjan voi sijoittaa vaikkapa kohtiin:

3. Kirjan nimessä on kasvi
5. Kirjassa ollaan maan alla
8. Kirja kertoo pienestä kaupungista (Cubin, Puola)
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (jos olet käynyt Berliinissä)
20. Kirja kertoo naisesta, joka on matkalla
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...