Vitkuttelun sietämätön viehkeys
Marcel Proust: Lukija (Sur la lecture, 1905). Suomentanut Sampsa Laurinen. Sisältää myös Sampsa Laurisen esseen Proust Ruskinin poluilla. 136 s. Kannen kuva: Rembrandt / Wikimedia. Basam Books klassikko 2023.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.
 |
| Kuva: Ellen Karhulampi |
"-- etten vain olisi rakastanut suotta, hetken, olentoja, jotka jäisivät pian pelkiksi nimiksi unohdetuille sivuille kirjaan, jolla ei ollutkaan yhteyttä elämään vaan jonka arvosta olin erehtynyt, sillä se ei suinkaan pitänyt sisällään maailmankaikkeutta ja kohtaloa, mistä vanhempani olivat vihjanneet vähättelevin virkkein, jotka ymmärsin jälkeenpäin, vaan lähinnä se täytti kapean paikkansa notaarin kirjahyllyssä sellaisten arkipäiväisten aikakirjojen välissä kuin Muotikuvasto ja Eure-et-Loiren maantietoatlas."
Olinko ennakkoluuloinen olettaessani, ettei Marcel Proust ikinä pääsisi itse asiaan juuri suomennetussa esseessään Lukija? Olin kyllä, sillä vaikka hän pitkään pysytteleekin lukemista reunustavissa interiööreissä, maisemissa ja päivittäisissä tapahtumissa, hän pääsee kyllä myös kirjallisuuden sisältöihin, kirjailijoihin ja heidän tuotantoonsa sekä kirjallisuuden merkitykseen ihmisen elämässä.
Toistasataa vuotta sitten kirjoitettu essee on alkujaan valmistunut esipuheeksi Proustin ranskantamaan John Ruskinin kirjaan Seesam ja liljat. Nyt ilmestyneen esseen käännöksen takakannessa todetaan, että Lukija-esseetä pidetään ensimmäisenä Proustin julkaistuna tekstinä, jossa hänelle tunnusomainen tyyli saavutti koko terävyytensä.
Proust mainitsee esseensä alussa, että lapsuuden lukemiseen uppoutuneina päivinä, jolloin lukija on keskittänyt kaiken huomionsa lukemaansa kirjaan, hän on samalla myös tullut tallentaneeksi kirjan sivuille lapsuutensa muistot, joita tuskin lukiessaan huomasi. Saman käänteisen logiikan mukaan myös lukemisen interiöörit kannattelevat sisällään lukukokemusten muistoja Proustin tyylikeinona viljelemässä riemastuttavassa ja sietämättömän sinnikkäässä aiheen karttelussa, joka ei oikeastaan ole aiheen karttelua.
En ole nuoruusvuosieni parin ensimmäisen Proust-suomennoksen jälkeen tullut enää tarttuneeksi Proustin kirjoihin. Paradoksien viljelyä jatkaakseni tunnustan, että muutoin kärsimättömän nuoruuteni aikana olin lukijana niin paljon kärsivällisempi (tai ehkä vain ahneempi), etten ole kyennyt enää samaan kypsemmällä aikuisiällä, ja Proust on saanut jäädä. Kuitenkin yhdistelmä lyhyt essee ja Proust vangitsi mielenkiintoni.
Edelleen luen saman aikaisemman ihmetykseni vallassa kuvausta elämästä, joka täyttyy valmiiksi tarjoilluista aterioista, puistokävelyistä, päivälevoista ja odottavista kirjoista. Elämästä, jossa tuuletusikkunan avaamiseen tarvitaan palveluskunnan apua. Tokihan minäkin olen säilönyt muistoni Proustin pitsiliinojen ja hiekkakäytävien täyttämästä elämästä hänen tekstiensä polveilevaan rytmiin ja vaikutukseen. Kun tartun hänen esseeseensä, koko murrosikäisen ja nuoren aikuisen kateuteni tuota joutilaisuutta kohtaan pölähtää esiin loputtomien pöytäliinojen ja päiväpeittojen käänteistä. Ja rakastan sitä, taas. Niin kuin rakastetaan sunnuntai-iltapäivien loputtomia lukuhetkiä.
Proustin lukeneisuus täyttää hänen lyhyen tekstinsä kirjailijoiden, filosofien ja taiteilijoiden nimillä, vaikutelmilla ja sitaateilla. Hän kuvaa erilaisia suhtautumistapoja kirjallisuuteen ja luettuun, samoin kuin myös erityyppisiä kirjailijoita lähtien Ruskinin käsityksestä, että kirjailijat edustavat ihmiskunnan parhaimmistoa, jonka viisaus on kirjallisuuden kautta saavutettavissamme. Proust ei tunnustaudu Ruskinin mahtipontisen näkemyksen kannattajaksi, vaan toteaa että mm kirjastojen perustamista edistäneen Ruskinin tavoitteena oli mielipiteellään vakuuttaa kirjallisuuden arvoa, ei niinkään kuvata lukemista kokemuksena.
Proust pohtii myös lukemisen haittoja, tai pikemminkin kypsymättömiä tapoja lukea, kuten kirjatietäväisyyttä, jota hän pitää kirjafetisisminä.
"Hänen passiivinen mielensä ei pysty erottelemaan kirjojen antia, joka voisi väkevöittää hänen omaperäisempää ajatteluaan: hän ahtaa muistiinsa koskemattomia muotoja, jotka jäävät hänelle vieraiksi kalmoiksi, kuoleman laiksi, sen sijaan, että ne olisivat hänelle työstettäviä, sovellettavia ja sisäistettäviä elementtejä, elämän laki."
Tosin Proust myös muistuttaa, että fetisistisen lukijan vastakohdaksi ajateltavaa mieltä ei ole olemassa, sen enempää kuin lääkäreiden terveiksi kuvaamia, täydellisesti toimivia elimistöjäkään on olemassa todellisuudessa. Kaikki on tavalla tai toisella vajavaista.
Kirjan suomentaja Sampsa Laurinen on liittänyt teokseen Proustin esseetä laajemman esseen Proustin suhteesta Ruskiniin sekä taidehistorian ja -teorian alalla että tyylillisten vaikutteiden antajana. Proust ranskansi Ruskinin tekstejä aluksi heikolla englannin taidolla, mutta omaksui työssä kehittyessään myös omaan ilmaisuunsa monia tyylipiirteitä Ruskinin omaleimaisesta ilmaisusta.
Laurisen essee on antoisa ja huolellisesti lähdeviitoitettu katsaus Proustille tunnusomaisten tyylipiirteiden suhteesta Ruskinin teksteihin. Sen esimerkit kertovat myös Proustin kyenneen työstämään Ruskinilta löytämiään tyylielementtejä tavalla, jota hän peräänkuulutti kritisoidessaan kirjafetisismiä ja kyvyttömyyttä luoda omaa tulkintaa ihailemastaan kohteesta tai muutoin hyödyntää sitä omassa ilmaisussa.
Taidehistoriallisesti ja yhteiskunnallisesti on mielenkiintoista, että Proust ei jakanut Ruskinin jyrkkiä kannanottoja ja oli muutenkin hyvin dialogisessa suhteessa ihailunsa kohteeseen, käyden jatkuvasti mielessään väittelyä tämän mielipiteiden kanssa. Tästä on hyvänä esimerkkinä, että Proust arvosti suuresti Whistlerin taidetta, jonka Ruskin teilasi skandaalimaisesti. Käännökseensä Proust lisäsi hienotunteisia alaviitteitä Ruskinin oudoimpien kommenttien kohdalle.
Tämä pieni pikantti teos sopii piristykseksi jokaiselle Proustista tai lukemisen teoriasta kiinnostuneelle.
Muualla:
Kirja sopii varmasti innostajaksi myös verkossa havaitsemaani Proust-lukupiiriin osallistuville tai osallistumista harkitseville.
Levoton lukija: Porukalla Proustia. Lisätietoa lukupiiristä tulossa 1.6.2023.
Basam Books: Marcel Proustin tuotannon lähtölaukaus nyt suomeksi. STT info 2.3.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2023
voisin sijoittaa tämän kirjan vaikka kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate
17. Kirja on kokoelma esseitä (kirjassa on kaksi esseetä)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (lukeminen, kirjallisuus)
36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023
Kommentit
Lähetä kommentti