Satunnainen ohilukija

Keltaisella jäänsärkijällä Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kannen kuva Teuvo Hyvärinen. Ulkoasu ja taitto Markus Hirvelä. 66 s. Kulttuurivihkot, 2022. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Teuvo Hyvärinen "Olduvain rotko on jyrkkäseinämäinen laakso Itä-Afrikan hautavajoamassa Tansaniassa. Rotko on yksi merkittävimmistä esihistoriallisista kaivauskohteista, ja sieltä on löytynyt mm. homo erectuksen ja homo habiliksen jäänteitä. Se tarjoaa maailman katkeamattomimman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta sekä pisimmän arkeologisen tiedon kivityökalujen käytön historiasta." Jussi Hyvärisen runoteos alkaa Wikipedia-sitaatilla Olduvain laaksosta ja sen merkityksestä ihmisen historian tuntemukselle.   Komeasti soivissa runoissa edetään väliin rytmikkäästi, väliin laulullisesti koko historian pituudelta, myyttisiin maan ja ihmissuvun kerrostumiin saakka. "Hitaasti maa liikkuu, parahtelee ja ulvoo, hitaasti ryömivät

Murhabotti kohtaa lemmikkibotin Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Samppa Ranta. Martha Wells: Oikullinen protokolla. Alkuteos Rogue Protocol, 2018. Suomentanut Mika Kivimäki. Kansi Samppa Ranta / Punavuoren Folio Oy. 203 s. Hertta Kustannus, 2024.  Kustantajan arvostelukappale, kiitokset. Lyhytkääminen ystävämme Murhabotti vaeltaa edelleen avaruudessa etsien todistusaineistoa aiemmin tapahtuneesta verilöylystä. Hän tietää olleensa tapahtumissa osallisena, vaikka kaikki asiaan liittyvät muistot on pyyhitty hänen muististaan. Tällä kertaa matka kohdistuu Milun autiolle maankaltaistamislaitokselle, jonka projekti on keskeytetty. Ensimmäinen ikävä yllätys sattuu jo matkalla, kun samalle tyhjänä matkustavaksi oletetulle Alukselle ilmaantuukin yllättäen kaksi turvallisuuskonsulttia. "Joka tapauksessa oli helpotus, kun Alus ilmoitti aloittavansa laskeutumisen Milulle. Kaksi minuuttia myöhemmin tajusin ylettyväni aseman kanavalle, mutta siellä ei ollut mitään. Tavallisesti kanavilla on

Fasismin naisihanne  ja  vääränlaiset tytöt Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Saari. Beatrice Salvioni: En pelkää mitään. Italiankielinen alkuteos La Malnata, 2022. Suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä. 320 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals, kannen kuvat IStock. Gummerus 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitokset. "Miksi meidän pitäisi kuunnella jotakuta pikkutyttöä? Mitä hän täällä tekee? Kutsukaa paikalle hänen isänsä." Mussolinin Italiassa, pienessä Monzan kaupungissa syntyy epätavallinen ystävyyssuhde kahden hyvin erilaisen esimurrosikäisen tytön välille. Francesca on hyvämaineisen, hallinnolle kuuliaisen hattutehtailijan perheen ainoa lapsi. Maddalena puolestaan elää villinä ja vailla erityisempää huolenpitoa isättömän, köyhän perheen nuorimpana lapsena. Kaupungissa häneen on kotona sattuneiden onnettomuuksien vuoksi liitetty taikauskoisia ja pahantahtoisia uskomuksia siitä, että hänellä on paha silmä ja hän pystyy kiroamaan ihmisiä. Hän on itsekin alk

Syyssateista paniikkia Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Timo Numminen. Tiina Raevaara: Uinuva solu. Kansi Timo Numminen. Kannen kuvat Shutterstock. 247 s. Like Kustannus, 2023. Eerika Hämeranta -sarjan osa 4. "Oma lukunsa ovat valtiot, joissa tutkimusta säädellään huonosti, mutta koulutettuja ihmisiä on paljon. Etelä-Koreassa tai Kiinassa voi kloonauttaa edesmenneen koiransa tai lähteä itse geeniterapioihin. Eteläkorealainen tutkija väitti jo kymmenisen vuotta sitten kloonanneensa ihmisen. Kiinalainen tutkija taas hämmästytti maailmaa pari vuotta sitten kertomalla suuressa kongressissa koehenkilöidensä synnyttäneen kaksi geenimuunneltua lasta." Tiina Raevaaran  bioterrorismia käsittelevän trillerin avaus herättää lukijan: uneliaan tavallisessa pääkaupunkiseudun lähijunan ruuhkassa leviää paniikki. Yksi matkustajista, keski-ikäinen nainen, muuttuu kauhealla tavalla tunnistamattomaksi, kun kaikkialle hänen kasvoihinsa ja iholleen nousee nopeasti valtavien kirkkaanpunaisten

Lapsisotilas ja hänen äitinsä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Antti Ruokonen. Auli Leskinen: Talo Andien juurella. Päällys Antti Ruokonen. Päällyksen kuvat Arcangel ja iStock. 295 s. WSOY 2023. "Cumuntan naistentaloon saapuvat uudet naiset herättivät myötätuntoista uteliaisuutta sen asukkaissa, mutta kaduilla heitä katsottiin säälien ja penseästi. Onnen hylkäämät poloparat. He saapuivat kengät puhki kuluneina, sade ja tuuli kasvoillaan, leningit repaleisina ja kankaan värit pois palaneina. Monet olivat kerjänneet henkensä pitimiksi ja varastaneet paljon. Osa oli leskiä tai muuten vain yksin jääneitä." Auli Leskisen romaani Talo Andien juurella ajoittuu vuoteen 2015, aikaan, joka edelsi seuraavana vuonna Kolumbiassa solmittua rauhansopimusta, jonka maan ensimmäinen vasemmistolainen valtionjohto solmi maassa vielä jäljellä olleiden sissiliikkeiden kanssa. Ajankohta oli kaoottinen ja hyvin väkivaltainen, kuten Kolumbian historia pitkän aikaa ennen sitäkin. Auli Leskinen lu

Todennäköisyydet Hervé Le Tellier: Poikkeama. Ranskankielinen alkuteos L'Anomalie, 2020. Suomennos Lotta Toivanen. Alkuperäinen päällys Marlies Visser, kannen kuva Getty Images /Krunja Photography. 298 s. WSOY 2023. "Keskiyöllä monialaisen tiimin nimilista on saatu kokoon: Nobel- ja Abel-palkinnon saajia, Fields-mitalisteja, jo valmiiksi palkittuja ja ehkä tulevaisuudessa palkittavia. Puoli tuntia myöhemmin FBI soittaa jo ovikelloja ja keskeyttää ihmisten öisiä toimia, enimmäkseen nukkumista. 'Yhdysvaltain presidentin käsky' ja yössä pyörivät vilkkuvalot tekevät tehtävänsä. Ja kello on hädin tuskin edes yksi aamulla, kun autojen, helikoptereiden ja suihkukoneiden virta jo kuljettaa tutkijoita kohti McGuiren tukikohtaa."  Hervé Le Tellierin Poikkeama oli minulle täydellinen viihdekirja: älykäs, jännittävä, juoneltaan mielikuvituksekas. Pinnalta kirja on kuin ranskalaisen älykön parodia amerikkalaisesta toimintatrilleristä, ja tämä osuus riemastuttaa. Pinnan alla o

Kun ikävä kohtaa toisen Screenshot äänikirjapalvelusta. Claire Keegan: Kasvatti. Englanninkielinen alkuteos Foster, 2010. Suomennos Kristiina Rikman. Kannen suunnittelijat Gretchen Mergenthaler, Liz Myhill. 83 s. Keltainen kirjasto, Tammi, 2024 Äänikirjan lukija Laura Birn. "Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja sieltä tielle. Kinsela ottaa minun kätensä omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsela päästäisi irti, jotten tuntisi näin. Tuntuu pahalta, mutta kävellessämme eteenpäin alan tottua, enkä välitä kotielämän ja tämän elämän eroista." Pieni tyttö lähetetään kotoa lapsettoman pariskunnan luokse, koska äiti synnyttää pian ja köyhässä, monilapsisessa perheessä on taloudellisesti tiukkaa. Uudessa paikassa ei ole puutetta ja lapsi saa kokea olevansa kotona ja rakastettu. Hänet nähdään ja häntä arvostetaan, eikä häntä nolata. Tyttö toivoo, että saisi jäädä. Tiiviissä pi

Saari ajattomuudessa Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen maalaus Lars Hertervik, 1865 . Jon Fosse: Morgon och kväll. Uusnorjankielinen alkuteos Morgon og kveld , 2000. Ruotsinnos Urban Andersson. Kannen maalaus Lars Hertervik, 1865. Kansi Nina Ulmaja. 105 s. Albert Bonniers Förlag 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- där han står bredvid sängen där Marta ligger med lille Johannes vid bröstet och Marta svarar inte och Olai ser Marta öppna ögonen och se på honom och han förstår inte hennes blick, den ser som något ställe långt borta och den vet visst liksom något han inte själv vet, och han har aldrig riktigt försått sig på kvinnofolk, något vet de, något han aldrig förstår, något de inte säger och säkert inte heller kan säga för att de inte sägas kan--" Uusimman Nobel-kirjailijan Jon Fossen tuotannon suomennoksia odotellessani luin hänen pienoisromaaninsa Morgon og kveld eli Morgon och kväll ruotsiksi käännettynä. Fosse kirjoittaa uusnorjaksi tai nykynorjaksi,

Elävät ja kuolleet Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Emmi Kyytsönen. Valérie Perrin: Vettä kukille (ranskankielinen alkuteos Changer l'eau des fleurs , 2018). Suomennos Saara Pääkkönen. Päällys Emmi Kyytsönen. 473 s. WSOY, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Miksi kirjat viehättävät meitä samaan tapaan kuin ihmiset? Miksi kannet houkuttelevat kuin katse tai tutun kuuloinen ääni, joka saa vaihtamaan suuntaa, vangitsee huomion ja kukaties muuttaa elämämme kulkua?" Valerie Perrinin ensimmäinen suomennettu teos Vettä kukille on ollut kansainvälinen menestysteos ja se on käännetty usealle kymmenelle kielelle. Omassa sosiaalisessa kuplassani kirjaa on myöskin kehuttu kovasti, vaikka on niitäkin, jotka ovat hienoisesti pettyneet paljojen kehujen jälkeen. Tunnustan heti alussa kuuluvani tuohon jälkimmäiseen lukijaryhmään. Toisaalta periaatteeni on, että kirjaa kuuluu aina arvioida oman lajityyppinsä edustajana, ei omien lajityyppimieltymysten pohjalta. Tämä kirja on