Siirry pääsisältöön

Hervé Le Tellier: Poikkeama

Todennäköisyydet







Hervé Le Tellier: Poikkeama. Ranskankielinen alkuteos L'Anomalie, 2020. Suomennos Lotta Toivanen. Alkuperäinen päällys Marlies Visser, kannen kuva Getty Images /Krunja Photography. 298 s. WSOY 2023.


"Keskiyöllä monialaisen tiimin nimilista on saatu kokoon: Nobel- ja Abel-palkinnon saajia, Fields-mitalisteja, jo valmiiksi palkittuja ja ehkä tulevaisuudessa palkittavia. Puoli tuntia myöhemmin FBI soittaa jo ovikelloja ja keskeyttää ihmisten öisiä toimia, enimmäkseen nukkumista. 'Yhdysvaltain presidentin käsky' ja yössä pyörivät vilkkuvalot tekevät tehtävänsä. Ja kello on hädin tuskin edes yksi aamulla, kun autojen, helikoptereiden ja suihkukoneiden virta jo kuljettaa tutkijoita kohti McGuiren tukikohtaa." 


Hervé Le Tellierin Poikkeama oli minulle täydellinen viihdekirja: älykäs, jännittävä, juoneltaan mielikuvituksekas. Pinnalta kirja on kuin ranskalaisen älykön parodia amerikkalaisesta toimintatrilleristä, ja tämä osuus riemastuttaa. Pinnan alla on kuitenkin paljon elämää.  

Le Telliérin tavassa kirjoittaa on minulle samaa huumorin säestämää vakavuutta, tai vakavuuden säestämää huumoria, kuin Kurt Vonnegutin tuotannossa, jossa epätoivo ihmiskunnan kohtalosta saa usein mielipuolisia ilmenemismuotoja.

Kirjan asetelmana on kaiken todennäköisyyden rikkova tapahtuma: sama Air Francen Boeing 787 -kone - samoine miehistöineen ja matkustajineen -, joka on laskeutunut maaliskuussa John F. Kennedyn kansainväliselle lentokentälle ennätyssuuren turbulenssin jälkeen pyytää lupaa laskeutua samaiselle kentälle kesäkuussa. Myöskin turbulenssista kärsineenä. Seuraa hämmentynyttä sanavaihtoa lennonjohdon ja kapteenin välillä. Toiseksi viimeisellä lennollaan ennen eläkkeelle jääntiä oleva kapteeni Markle luulee lennonjohdon viestiä kollegiaaliseksi pilaksi, kun hänelle sanotaan, että kaksi hävittäjää tulee saattamaan koneen sotilastukikohtaan ja heillä on lupa tulittaa, mikäli kapteeni ei noudata käskyjä. 

Koneen miehistö ja matkustajat ohjataan lentotukikohdan halliin hätäratkaisuna rakennettuun leiriin, josta he eivät saa poistua. Heille ei alkuun kerrota, että he ovat itsensä kopioita; että heidän elämäänsä elää parhaillaan jo heidän kaksoisolentonsa, joka laskeutui USA:n maaperälle maaliskuussa ja nyt on kesäkuu heidän olettamansa maaliskuun sijaan.

Le Telliér saa asetelmasta irti paljon. Tilanteen haltuunoton kuvaus kaikkien mahdollisten asiantuntijoiden paikalle kutsumisineen on sekä jännittävää että paikoin ääneen naurattavaa luettavaa: kuka onkaan tällaisten tapahtumien asiantuntija? 

Ja millaisia keskusteluja asiantuntijat keskenään tapauksesta käyvätkään! USA:n presidenttikin osallistuu osaan keskusteluista etäyhteydellä, eikä hänen kontribuutionsa varsinaisesti edistä asian selvittämistä. Eniten nautin keskustelusta, jonka osapuolia ovat kaikkien USA:ssa uskontoa harjoittavien uskontokuntien päämiehet, onnekseen juuri oikeaan uskontoon syntyneet, kuten kirjassa todetaan, joilta kysytään näkemystä siitä, millaisina olentoina heidän uskonsa mukaan monistuneita henkilöitä tulisi kohdella. Keskustelu on malliesimerkki jokaisen kokouksen puheenjohtajan painajaisesta, paljosta puheesta vailla keskustelua, sekä siitä, miten johdattelulla päästään haluttuun lopputulokseen.

Matkustajakaarti on mahdollisimman monipuolinen. On kirjailijaa, arkkitehtia, elokuvaleikkaajaa, palkkamurhaajaa, lagosilaista afropopparia... Kaikkia kertaa kaksi, siis. Kun viimeksi laskeutuneen koneen matkustajat on perusteellisesti haastateltu, kutsutaan ensimmäiseksi laskeutuneen koneen matkustajat tapaamaan kaksoisolentojaan. Tunneskaalat kulkevat kauhusta epäuskoon ja olosuhteiden hitaaseen hyväksymiseen pakon edessä.

Muutamassa kuukaudessa tavallista elämäänsä eläneiden henkilöiden elämässä on tapahtunut isojakin muutoksia. Jonkun elämä on jo loppunutkin ja joku toinen tullut raskaaksi. Parisuhteiden tilanteet ovat muuttuneet. Kun henkilöt joutuvat tekemään konkreettisesti totta itsensä kohtaamisen kielikuvasta, he päätyvät vastakkain sellaisten asioiden kanssa, joita eivät välttämättä haluaisi kohdata. Jokainen kaksoisolentopari joutuu hakemaan omalla tavallaan oman ratkaisunsa tilanteeseen.

Arvoitus, jonka keskelle sekä koneessa olleet että paikalle kutsutut asiantuntijat joutuvat, liittyy todellisuuden ja olemassaolon tulkintaan. Jos tietyn kohteen on mahdollista "monistua" - monistumisen hetkeksi todetaan joutuminen turbulenssiin - mitä se kertoo olevaisuudesta ja sen rakenteesta? Tutkijat puhuvat madonrei'istä ja simulaatioteoriasta. Vaikka asian tutkiminen on päivänpolttava ongelma, ei tulkinnasta tietenkään niin vain päästä yksimielisyyteen. Onko sillä loppujen lopuksi väliä käytännön asioiden kannalta? On, mikäli Le Tellierin tarinaa on uskominen.

Yhdysvaltojen armeija, tiedustelupalvelu ynnä muut turvallisuusviranomaiset eivät muuten joudu kirjassa toimimaan täysin vailla ohjeistusta. Heillä on käytössä puolustusvoimien protokolla 42, osana puolustusvoimien kahdelta MIT:n nuorelta tilastotieteen nerolta tilaamaa turvallisuusriskianalyysiä ja riskeihin liittyvää toimintaohjeistusta. Tutkijat löysivät kaikkiaan 39 turvallisuusriskityyppiä ja hämmästyttivät puolustusvoimat hyvällä työllään. Kuitenkin heidän ehdotuksensa palasi nopeasti takaisin varustettuna yhdellä kysymyksellä: Entä jos uhka ei kuulu mihinkään näistä kategorioista? Kieli poskessa nuoret tutkijat lisäsivät kategorian ja protokollan 42. Kaikki scifin lukijat tietävät mihin numero viittaa. Tilastotieteessä analysoitujen riskityyppien ulkopuolelle jäävä tapahtuma viittaisi lantinheiton tilanteeseen, jossa lantti jäisi leijumaan ilmaan.

Näin käy tarinassa ihmiskunnalle. Asian ratkaisee se taho, jolla on riittävät valtuudet: Yhdysvaltain presidentti.

Le Tellier on matemaatikko, toimittaja ja kielitieteilijä, kertoo kustantaja kirjan taustatiedoissa. Kirjailija toimii myös kokeellisen kirjallisuuden ryhmän Oulipon puheenjohtajana. Poikkeama on palkittu Ranskan suurimmalla kirjallisuuspalkinnolla Concourtilla

Lotta Toivasen suomennos pysyy hyvin kirjan vauhdissa mukana, vaikka pilkunrakastajan huomio kiinnittyikin matkan varrella muutamiin epätäsmällisiin sanavalintoihin. Kokonaisuutena käännös kuitenkin varmistaa kirjan nautittavuuden erinomaisesti sillä tavalla kuin hyvä käännös tämäntyyppisessä kirjassa tekee: huomio ei kiinnity siihen erityisesti.

"'Tilanne on ihmeellinen, herra presidentti', aloittaa Adrian kakisteltuaan, 'mutta kuten Arthur C. Clarke on sanonut, mikä tahansa tarpeeksi edistynyt teknologia näyttää taikuudelta. Meillä on kymmenen hypoteesia, seitsemän niistä on pelkkiä vitsejä, varteenotettavia on kolme, joista yksi on saanut eniten kannatusta." 


Muualla:
Hervé Le Tellier: Poikkeama. Donna mobilen kirjat 16.5.2023
Hervé Le Tellier: Poikkeama. Kulttuuri kukoistaa 28.5.2023

Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:
4. Kirjassa on presidentti
7. Kirjassa rakastutaan
9. Kirjassa joku karkaa
11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä
13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu
29. Kirjassa valehdellaan







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi