Kun ikävä kohtaa toisen
 |
| Screenshot äänikirjapalvelusta. |
Claire Keegan: Kasvatti. Englanninkielinen alkuteos Foster, 2010. Suomennos Kristiina Rikman. Kannen suunnittelijat Gretchen Mergenthaler, Liz Myhill. 83 s. Keltainen kirjasto, Tammi, 2024
Äänikirjan lukija Laura Birn.
"Iso kuu valaisee pihaa, näyttää tietä kujalle ja sieltä tielle. Kinsela ottaa minun kätensä omaansa. Ja heti kun hän tekee niin, tajuan että oma isäni ei ole ikinä kävellyt kanssani käsi kädessä, ja jokin minussa toivoo, että Kinsela päästäisi irti, jotten tuntisi näin. Tuntuu pahalta, mutta kävellessämme eteenpäin alan tottua, enkä välitä kotielämän ja tämän elämän eroista."
Pieni tyttö lähetetään kotoa lapsettoman pariskunnan luokse, koska äiti synnyttää pian ja köyhässä, monilapsisessa perheessä on taloudellisesti tiukkaa. Uudessa paikassa ei ole puutetta ja lapsi saa kokea olevansa kotona ja rakastettu. Hänet nähdään ja häntä arvostetaan, eikä häntä nolata. Tyttö toivoo, että saisi jäädä.
Tiiviissä pienoisromaanissaan Claire Keegan kuvaa sekä laiminlyödyn, sulkeutuneen lapsen että lasta kaipaavan pariskunnan ikävää. Hetket mukana maalaistalon kotitöissä ja niiden lomassa koettu huomioiva lämpö kasvattavat tyttöä. Hän oppii lukemaan ja juoksee postilaatikolle kuin tuuli isännän tehdessä tytön vahvistamisesta leikin ja ottaessa aikaa kellostaan.
Petal saa huomata, että pariskunnalla on myös surunsa. Ne eivät kuitenkaan ole kovettaneet heitä.
Keegan vangitsee tarinaan paljon vivahteita pelkällä vuoropuhelulla ja tapahtumilla, tarvitsematta kuvailua tai henkilöiden suoraa luonnehdintaa. Hänen tapansa kertoa on yksinkertainen ja tehokas, lämpö henkilöitä kohtaan huokuu rivien välistä. Jotkut tapahtumat saavat tarinassa symbolista luonnetta, kuten kaivolla käynti ja tytölle ennenkokemattoman puhtaan ja kirkkaan veden juominen.
Kerronnassa on tiettyä "vanhanaikaista" lumoa, joka tekee tarinasta tavallaan iättömän, vaikka tarinassa mainitut uutiset sijoittavatkin tapahtumat 80-luvulle. Kristiina Rikmanin käännös on eheä ja nautittava.
Kuten toisessa pienoisromaanissaan Nämä pienet asiat Keegan rakentaa tarinansa loppukohtauksen dramaattisen koskettavasti, mutta jättää sen myös sillä tavoin avoimeksi, että lukija jää mielessään pohtimaan vaihtoehtoja. Vaikka pahin niistä toteutuisi, Petalilla on silti kokemuksensa omasta arvostaan, eikä sitä voida ottaa häneltä.
Irlantilaisen Keeganin tuotanto koostuu pienimuotoisesta proosasta. Hän on yksi Irlannin arvostetuimpia kirjailijoita. Colm Bairéadin ohjaama Kasvatin pohjalta tehty elokuva Hiljainen tyttö oli Irlannin vuoden 2023 Oscar-ehdokas parhaaksi kansainväliseksi elokuvaksi.
Laura Birn tulkitsee äänikirjan eri hahmoihin sopivalla tavalla eläytyen ja draamallisen tulkinnan tekstistä luoden. En aina kovin innostu tällaisesta lukutavasta, mutta tässä kokonaisuus on onnistunut.
"Herään uudessa paikassa vanhaan tuttuun tunteeseen, yhtä aikaa kuumaan ja kylmään. Rouva Kinsella ei huomaa sitä ennen kuin myöhemmin päivällä, kun hän petaa sänkyä.
"Voi laupias taivas", hän sanoo.
"Mitä?"
"Tuletko katsomaan?"
"Mitä?"
Haluan kertoa hänelle nyt heti, myöntää kaiken niin että he lähettävät minut kotiin ja se siitä.
"Nämä vanhat patjat", hän sanoo, "ne itkevät. Aina ne itkevät. Mitä minä oikein ajattelin pedatessani sinulle tämän?"
Muualla:
Claire Keegan: Kasvatti. Tuijata 21.2.2024
Kirsi Ranin: Claire Keegan: Kasvatti - pieni suuri kirja lapsen oikeudesta huolenpitoon. Kirsin Book Club 29.3.2024
Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirjan voi sijoittaa kohtiin:
8. Kirjan nimessä on perheenjäsen
11. kannessa yksi neljästä elementistä
17. ärsyttävä henkilöhahmo
37. herättää voimakkaita tunteita
41. syntyy lapsi
45. pelataan
49. julkaistu 2024
Kommentit
Lähetä kommentti