Beatrice Salvioni: En pelkää mitään

Fasismin naisihanne ja 

vääränlaiset tytöt

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Saari.

Beatrice Salvioni: En pelkää mitään. Italiankielinen alkuteos La Malnata, 2022. Suomennos Leena Taavitsainen-Petäjä. 320 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals, kannen kuvat IStock. Gummerus 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitokset.

"Miksi meidän pitäisi kuunnella jotakuta pikkutyttöä? Mitä hän täällä tekee? Kutsukaa paikalle hänen isänsä."

Mussolinin Italiassa, pienessä Monzan kaupungissa syntyy epätavallinen ystävyyssuhde kahden hyvin erilaisen esimurrosikäisen tytön välille. Francesca on hyvämaineisen, hallinnolle kuuliaisen hattutehtailijan perheen ainoa lapsi. Maddalena puolestaan elää villinä ja vailla erityisempää huolenpitoa isättömän, köyhän perheen nuorimpana lapsena. Kaupungissa häneen on kotona sattuneiden onnettomuuksien vuoksi liitetty taikauskoisia ja pahantahtoisia uskomuksia siitä, että hänellä on paha silmä ja hän pystyy kiroamaan ihmisiä. Hän on itsekin alkanut uskoa niin.

"Yksikään tiili ei ollut pudonnut katolta eikä halkaissut kalloani, keuhkoni eivät olleet painuneet kasaan enkä ollut tukehtunut, eikä sydämeni ollut äkisti pysähtynyt. Olin puhunut Malnatan kanssa, katsonut häntä suoraan silmiin, eikä paholainen ollutkaan riuhtaissut sieluani ulos korvista."

Maddalenaa sanotaan Malnataksi, kirotuksi ja viallisena syntyneeksi. Häntä ei kukaan halua tai uskalla kutsua hänen oikealla nimellään. Paitsi Francesca. Jää kaikille osapuolille itselleenkin hiukan mysteeriksi, miksi Maddalenan ja häntä ihaillen seuraavien kahden pojan joen rannassa vetelehtivä ja touhuava porukka alkaa vetää puoleensa Francescaa, ja miksi porukan johtaja Maddalena hyväksyy Francescan mukaan. Joka tapauksessa Francesca alkaa karkailla kotoa liittyäkseen joenvarren seurueeseen ja heidän erikoisiin leikkeihinsä.

Alusta saakka on selvää, että mukana olevat pojat ovat tarinassa lähinnä statisteja, kaikki tärkeä tapahtuu kahden tytön välisessä suhteessa. Tarina ylipäätään on tarina naiseudesta. Naiseksi kasvamisesta ja sen merkityksen tajuamisesta. Naisen toiseutetusta asemasta tuon ajan Italiassa, ja kapinasta tuota asemaa ja siihen kuuluvaa oikeudettomuutta ja hyväksikäytetyksi tulemista kohtaan. Ajan naisihanne olivat häntäheikkinä tunnetun Il Ducen lukuisat naiset, jotka eivät vaatineet mitään, vaan antoivat kaiken, mitä heiltä vaadittiin, mitään pyytämättä.

"Olin aina nauttinut yksinolosta, mutta mitä isommaksi kasvoin, sitä tietoisemmaksi tulin siitä, että elämäni kutistui päivä päivältä sen sijaan, että se olisi kasvanut samaa tahtia vartaloni, rintojeni ja reisieni kanssa. Se kutistui kutistumistaan, kunnes katosin itse itseltäni."

Beatrice Salvioni aloittaa tarinansa käännekohdasta ja ytimestä. Tilanteesta, jossa koko valta-asetelma on paljaana, kaikista naamioista riisuttuna. Aikuinen mies, perhetuttava, on raiskaamassa hädin tuskin 13-vuotiasta Francescaa, eikä Maddalena epäröi ystäväänsä puolustaessaan.

Kaikki kirjassa kiertyy tämän hetken ympärille, on johdantoa sille ja seurausta siitä.

Tarina etenee tytön kasvukertomuksena ja havainnointina. Francescasta, kertojasta, tulee aktiivinen toimija ja subjekti vasta hänen tavattuaan Maddalenan. Samalla hän alkaa katsella toisin silmin ympäristöään ja näkee kaksinaismoraalin, silmien sulkemisen epämiellyttäviltä asioilta ja oman edun tavoittelun sen hinnasta piittaamatta Etiopian sotaan valmistautuvassa fasistisessa Italiassa. 

Maddalenan "paha" silmä on suora katse todellisuuteen kaiken yhteiskunnallisiin olosuhteisiin mukautumisen ulkopuolisesta maailmasta. Hän katsoo fasismia kuin lapsi keisarin uusia vaatteita.

"Aina silloin, kun Malnata oli paikalla, oli täysin yhdentekevää, kenen lapsi kukakin oli, mitä kotona oli opetettu vihaamaan tai mihin lapset haluttiin pakottaa uskomaan. Ei ollut väliä, vaikka Matteon isä kuuluikin niin kutsuttuihin punaisiin, kun taas Filippon isä kiillotti rintamerkkiä, johon oli kuvattu vitsakimppu ja kirves, eikä vahingossakaan jättänyt tekemättä fasistitervehdystä Mussolinin muotokuvan edessä. Ilman Malnataa nämä kaksi maailmaa muuttuivat jälleen yhteen sovittamattomiksi."

Italialainen kaupunki elää tarinassa elämäänsä ja Francescan maailmankuva laajenee konkreettisestikin hänen liikkuessaan kaupungin alueilla, joissa hän ei ole aikaisemmin käynyt. Salvioni on taitava rakentamaan ymmärrystä tapahtumien merkityksestä tarinan symbolisilla tasoilla. Maddalenan keksimä leikki, jossa kerätään sisiliskojen häntiä; hylätty joenranta tapahtumien näyttämönä; hedelmien varastaminen jne. houkuttavat tulkintoihin ja ovat kuin valopisteitä tarinassa kohdentaen huomiota tiettyihin asioihin.

Tietenkin kirjan asetelmasta tulee etsimättä mieleen italialaisen kirjailijanimi Elena Ferranten Napoli-sarjan kuvaus tyttöjen ystävyydestä. Beatrice Salvionia onkin kirjankansitietojen mukaan kutsuttu "uuden polven Elena Ferranteksi". Salvioni on vasta kolmikymppinen, novellistina maassaan jo aiemmin tunnettu kirjailija. Ilmestyttyään En pelkää mitään on ollut Italiassa kirjamaailman tapaus ja kirjan oikeudet on myyty yli 30 maahan.

Kirjan feminismi on jäätävän vihaista ja viatonta ja saa voimaa kuvaamansa historiallisen aikakauden pohjamudista, kuten lasten hylätyn ja likaisen joenrannan vedestä kalastamat kalat joen liasta. Kirja näyttää miten alistamisen ja toiseuttamisen mekanismit ovat samat, olipa kohde ja tavoite mikä hyvänsä. 

Kuitenkaan kirja ei täysin vältä tendenssimäistä asetelmaa, jossa nykyaikaisen asenteen omaava päähenkilö istutetaan menneisyyden pimeän aikakauden valonkantajaksi. Saattaa kyllä olla, ettemme kestäisi edessämme olevaa kuvaa ilman tällaista nykyajan lähettilästä, jos joku meille sellaisen kirjoittaisi.

Pidin kirjasta ja sen päähenkilöistä suuresti, mutta loppukohtauksen sentimentaalinen lähes-raamatullisuus oli hiukan liikaa minulle. Ehkä se aukeaa paremmin italialaiselle mielelle.

Italiankielisen kirjallisuuden kääntäjänä tunnetun Leena Taavitsainen-Petäjän käännös ansaitsee erityismaininnan. Kieli on elävää ja tekstin rytmitys vie mukanaan. 

"-- tärkeimmät oppini sain silti Maddalenalta: hän näytti, kuinka joen veteen heitettiin leipiä ja selitti, miksi pojat juoksivat tyttöjen perässä ja vauvat paisuttivat äitien vatsat ennen syntymää. Malnata valaisi minulle ilmiöitä, jotka olivat samaan aikaan yhtä yksinkertaisia ja salaperäisiä kuin planeettojen pyörimisliike tai vuoristojen synty. Aikuiset olivat verhonneet ne häpeään ja välttivät niistä puhumista, minkä seurauksena niistä tuli kiellettyjä, salamyhkäisiä ja vastustamattoman houkuttelevia aiheita."

Muualla:

Beatrice Salvioni: En pelkää mitään. Kirjaluotsi-blogi 14.3.2024

Tommi Melender: Tyttöjen kapinoivasta ystävyydestä. Suomen Kuvalehti 9.3.2024

Helena Ruuska: Beatrice Salvionin hurja esikoisromaani kertoo siitä, miten vaikeaa on olla oikeudenmukainen ja hyvä. HS 16.3.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

2. Kirjassa tehdään taikoja

9. Kirjassa joku karkaa

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

28. Kirjailija on Välimeren maasta

29. Kirjassa valehdellaan

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

37. Kirja, joka herättää voimakkaita tunteita

38. Kirjan kannessa tai nimessä on käsi tai kädet

49. Kirja (käännös) on julkaistu vuonna 2024