Siirry pääsisältöön

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko

Keltaisella jäänsärkijällä

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kannen kuva Teuvo Hyvärinen. Ulkoasu ja taitto Markus Hirvelä. 66 s. Kulttuurivihkot, 2022.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Teuvo Hyvärinen



"Olduvain rotko on jyrkkäseinämäinen laakso Itä-Afrikan hautavajoamassa Tansaniassa. Rotko on yksi merkittävimmistä esihistoriallisista kaivauskohteista, ja sieltä on löytynyt mm. homo erectuksen ja homo habiliksen jäänteitä. Se tarjoaa maailman katkeamattomimman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta sekä pisimmän arkeologisen tiedon kivityökalujen käytön historiasta."


Jussi Hyvärisen runoteos alkaa Wikipedia-sitaatilla Olduvain laaksosta ja sen merkityksestä ihmisen historian tuntemukselle. Komeasti soivissa runoissa edetään väliin rytmikkäästi, väliin laulullisesti koko historian pituudelta, myyttisiin maan ja ihmissuvun kerrostumiin saakka.


"Hitaasti maa liikkuu, parahtelee ja ulvoo,
hitaasti ryömivät kivet, kierivät luut esiin,
hitaasti kaivautuvat esi-isät huokaavasta paahtuneesta maasta,
hitaasti syntyvät kuolleista elämään ja katsovat sinua silmiin."


Hyvärinen vyöryttää komeaa kuvastoa olematta silti mahtipontinen väärällä tavalla. Vanhatestamentillisen, geologisen ja arkeologisen kuvaston lisäksi runoihin kerrostuu ihmiselämän ikäkausien tomu, kuviteltu viisaus ja karvaasti, liian myöhään opittu tieto.

Uskonnot, runous, filosofia, The Beatles, T.S. Eliot, kalevalaiset laulumaat vilahtelevat runoissa ohi. Abraham, Caesar ja Aristoteles istuvat nuotiolla puhumassa toistensa ohi ja heittämässä noppaa, kun Kaksoiskierteen sokea ja julma jumala uinuu ja kutoo itseään loputtomiin.

 

"    -- minä olen adam ja eeva

    aikojen alusta aikojen loppuun

  minä olen joki, minä olen puro,

haarova, neanderoiva, olen meri --"


Kokoelma on näynomainen ylistys- ja samanaikainen surulaulu elämälle ja sen ehdoille, mutta myös sen tuhoutumiselle, miehisen ja naisellisen prinsiipin ikuiselle kohtaamiselle ja meitä suuremmille sykleille. Vaikka aiheet ovat suuria, pilkahtelevat esiin myös pienemmät asiat ja ilot, suruvoittoinen huumori.

Keltaisessa sukellusveneessä matkaavat esi-isämme ja poimivat uneen jokaisen uupuneen elollisen olennon.


"Ja kun viimeinen hiipunut ihminen on korjattu talteen

se puhkaisee maan pinnan, putoaa läpi moreenin.

Halki huokoisen vaipan ja laavan se ui,

sukeltaa rautaiseen ytimeen


jossa uusi maailma kuin linnunpoika haudotaan."


Hyvärisen kokoelma on kokonaisvaltaisin maailmantulkinta, minkä olen pitkään aikaan lukenut. Se vertautuu helposti T.S. Eliotin runoelmien näynomaisuuteen, etenkin koska Eliot jo mainitaan teksteissä, mutta myös vapaalta rytmiltään Eliotin tekstien kaltaisesti suggeroivana lopun aikojen ennustuksena.

Jussi Hyvärinen on joensuulainen kirjailija, venäläisen kirjallisuuden tutkija ja kirjastoammattilainen sekä teologian kandidaatti. Hän on aiemmin julkaissut runokokoelman Kurkistan kaivoon vuonna 2006 ja väitellyt musiikista Osip Mandelstamin runojen maailmankuvassa. Olduvain rotko sai Einari Vuorela -runopalkinnon vuonna 2023 ja Hyvärisen esikoiskokoelma palkittiin J.H. Erkon palkinnolla.


Muualla:

Jukka Koskelainen: Harvinaisen vaikuttava teos on yksi viime vuosien huipuista. HS 23.1.2023

Risto Löf: Tiede ja taide ruokkivat toisiaan Jussi Hyvärisen työssä. University of Eastern Finland 24.11.2023 - Henkilöhaastattelu

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kirjavinkit 16.12.2022. Vinkkaaja: Mikko.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. nimessä erisnimi

20. julkaissut pieni kustantamo

32. kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

43. ei päähenkilöä




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi