Siirry pääsisältöön

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko

Keltaisella jäänsärkijällä

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kannen kuva Teuvo Hyvärinen. Ulkoasu ja taitto Markus Hirvelä. 66 s. Kulttuurivihkot, 2022.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Teuvo Hyvärinen



"Olduvain rotko on jyrkkäseinämäinen laakso Itä-Afrikan hautavajoamassa Tansaniassa. Rotko on yksi merkittävimmistä esihistoriallisista kaivauskohteista, ja sieltä on löytynyt mm. homo erectuksen ja homo habiliksen jäänteitä. Se tarjoaa maailman katkeamattomimman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta sekä pisimmän arkeologisen tiedon kivityökalujen käytön historiasta."


Jussi Hyvärisen runoteos alkaa Wikipedia-sitaatilla Olduvain laaksosta ja sen merkityksestä ihmisen historian tuntemukselle. Komeasti soivissa runoissa edetään väliin rytmikkäästi, väliin laulullisesti koko historian pituudelta, myyttisiin maan ja ihmissuvun kerrostumiin saakka.


"Hitaasti maa liikkuu, parahtelee ja ulvoo,
hitaasti ryömivät kivet, kierivät luut esiin,
hitaasti kaivautuvat esi-isät huokaavasta paahtuneesta maasta,
hitaasti syntyvät kuolleista elämään ja katsovat sinua silmiin."


Hyvärinen vyöryttää komeaa kuvastoa olematta silti mahtipontinen väärällä tavalla. Vanhatestamentillisen, geologisen ja arkeologisen kuvaston lisäksi runoihin kerrostuu ihmiselämän ikäkausien tomu, kuviteltu viisaus ja karvaasti, liian myöhään opittu tieto.

Uskonnot, runous, filosofia, The Beatles, T.S. Eliot, kalevalaiset laulumaat vilahtelevat runoissa ohi. Abraham, Caesar ja Aristoteles istuvat nuotiolla puhumassa toistensa ohi ja heittämässä noppaa, kun Kaksoiskierteen sokea ja julma jumala uinuu ja kutoo itseään loputtomiin.

 

"    -- minä olen adam ja eeva

    aikojen alusta aikojen loppuun

  minä olen joki, minä olen puro,

haarova, neanderoiva, olen meri --"


Kokoelma on näynomainen ylistys- ja samanaikainen surulaulu elämälle ja sen ehdoille, mutta myös sen tuhoutumiselle, miehisen ja naisellisen prinsiipin ikuiselle kohtaamiselle ja meitä suuremmille sykleille. Vaikka aiheet ovat suuria, pilkahtelevat esiin myös pienemmät asiat ja ilot, suruvoittoinen huumori.

Keltaisessa sukellusveneessä matkaavat esi-isämme ja poimivat uneen jokaisen uupuneen elollisen olennon.


"Ja kun viimeinen hiipunut ihminen on korjattu talteen

se puhkaisee maan pinnan, putoaa läpi moreenin.

Halki huokoisen vaipan ja laavan se ui,

sukeltaa rautaiseen ytimeen


jossa uusi maailma kuin linnunpoika haudotaan."


Hyvärisen kokoelma on kokonaisvaltaisin maailmantulkinta, minkä olen pitkään aikaan lukenut. Se vertautuu helposti T.S. Eliotin runoelmien näynomaisuuteen, etenkin koska Eliot jo mainitaan teksteissä, mutta myös vapaalta rytmiltään Eliotin tekstien kaltaisesti suggeroivana lopun aikojen ennustuksena.

Jussi Hyvärinen on joensuulainen kirjailija, venäläisen kirjallisuuden tutkija ja kirjastoammattilainen sekä teologian kandidaatti. Hän on aiemmin julkaissut runokokoelman Kurkistan kaivoon vuonna 2006 ja väitellyt musiikista Osip Mandelstamin runojen maailmankuvassa. Olduvain rotko sai Einari Vuorela -runopalkinnon vuonna 2023 ja Hyvärisen esikoiskokoelma palkittiin J.H. Erkon palkinnolla.


Muualla:

Jukka Koskelainen: Harvinaisen vaikuttava teos on yksi viime vuosien huipuista. HS 23.1.2023

Risto Löf: Tiede ja taide ruokkivat toisiaan Jussi Hyvärisen työssä. University of Eastern Finland 24.11.2023 - Henkilöhaastattelu

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kirjavinkit 16.12.2022. Vinkkaaja: Mikko.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. nimessä erisnimi

20. julkaissut pieni kustantamo

32. kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

43. ei päähenkilöä




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie