Siirry pääsisältöön

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko

Keltaisella jäänsärkijällä

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kannen kuva Teuvo Hyvärinen. Ulkoasu ja taitto Markus Hirvelä. 66 s. Kulttuurivihkot, 2022.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuva: Teuvo Hyvärinen



"Olduvain rotko on jyrkkäseinämäinen laakso Itä-Afrikan hautavajoamassa Tansaniassa. Rotko on yksi merkittävimmistä esihistoriallisista kaivauskohteista, ja sieltä on löytynyt mm. homo erectuksen ja homo habiliksen jäänteitä. Se tarjoaa maailman katkeamattomimman tiedon ihmisen evoluutiosta kahden miljoonan vuoden ajalta sekä pisimmän arkeologisen tiedon kivityökalujen käytön historiasta."


Jussi Hyvärisen runoteos alkaa Wikipedia-sitaatilla Olduvain laaksosta ja sen merkityksestä ihmisen historian tuntemukselle. Komeasti soivissa runoissa edetään väliin rytmikkäästi, väliin laulullisesti koko historian pituudelta, myyttisiin maan ja ihmissuvun kerrostumiin saakka.


"Hitaasti maa liikkuu, parahtelee ja ulvoo,
hitaasti ryömivät kivet, kierivät luut esiin,
hitaasti kaivautuvat esi-isät huokaavasta paahtuneesta maasta,
hitaasti syntyvät kuolleista elämään ja katsovat sinua silmiin."


Hyvärinen vyöryttää komeaa kuvastoa olematta silti mahtipontinen väärällä tavalla. Vanhatestamentillisen, geologisen ja arkeologisen kuvaston lisäksi runoihin kerrostuu ihmiselämän ikäkausien tomu, kuviteltu viisaus ja karvaasti, liian myöhään opittu tieto.

Uskonnot, runous, filosofia, The Beatles, T.S. Eliot, kalevalaiset laulumaat vilahtelevat runoissa ohi. Abraham, Caesar ja Aristoteles istuvat nuotiolla puhumassa toistensa ohi ja heittämässä noppaa, kun Kaksoiskierteen sokea ja julma jumala uinuu ja kutoo itseään loputtomiin.

 

"    -- minä olen adam ja eeva

    aikojen alusta aikojen loppuun

  minä olen joki, minä olen puro,

haarova, neanderoiva, olen meri --"


Kokoelma on näynomainen ylistys- ja samanaikainen surulaulu elämälle ja sen ehdoille, mutta myös sen tuhoutumiselle, miehisen ja naisellisen prinsiipin ikuiselle kohtaamiselle ja meitä suuremmille sykleille. Vaikka aiheet ovat suuria, pilkahtelevat esiin myös pienemmät asiat ja ilot, suruvoittoinen huumori.

Keltaisessa sukellusveneessä matkaavat esi-isämme ja poimivat uneen jokaisen uupuneen elollisen olennon.


"Ja kun viimeinen hiipunut ihminen on korjattu talteen

se puhkaisee maan pinnan, putoaa läpi moreenin.

Halki huokoisen vaipan ja laavan se ui,

sukeltaa rautaiseen ytimeen


jossa uusi maailma kuin linnunpoika haudotaan."


Hyvärisen kokoelma on kokonaisvaltaisin maailmantulkinta, minkä olen pitkään aikaan lukenut. Se vertautuu helposti T.S. Eliotin runoelmien näynomaisuuteen, etenkin koska Eliot jo mainitaan teksteissä, mutta myös vapaalta rytmiltään Eliotin tekstien kaltaisesti suggeroivana lopun aikojen ennustuksena.

Jussi Hyvärinen on joensuulainen kirjailija, venäläisen kirjallisuuden tutkija ja kirjastoammattilainen sekä teologian kandidaatti. Hän on aiemmin julkaissut runokokoelman Kurkistan kaivoon vuonna 2006 ja väitellyt musiikista Osip Mandelstamin runojen maailmankuvassa. Olduvain rotko sai Einari Vuorela -runopalkinnon vuonna 2023 ja Hyvärisen esikoiskokoelma palkittiin J.H. Erkon palkinnolla.


Muualla:

Jukka Koskelainen: Harvinaisen vaikuttava teos on yksi viime vuosien huipuista. HS 23.1.2023

Risto Löf: Tiede ja taide ruokkivat toisiaan Jussi Hyvärisen työssä. University of Eastern Finland 24.11.2023 - Henkilöhaastattelu

Jussi Hyvärinen: Olduvain rotko. Kirjavinkit 16.12.2022. Vinkkaaja: Mikko.


Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. nimessä erisnimi

20. julkaissut pieni kustantamo

32. kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa

43. ei päähenkilöä




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...