Satunnainen ohilukija

Ennen kuin lukija kyllästyy Kirjan kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva Ellen Karhulampi Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin salaisuus paljastuu. Japaninkielinen alkuteos Kono uso ga barenai uchini, 2017. Suomennos Markus Juslin. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 208 s. Bazar Kustannus 2024. Kahvia ja aikamatkailua -sarja, osa 2. "Hopeapannun nokka oli äärimmäisen ohut, ja kahvi näytti kapealta viivalta. Ei kuulunut lorinaa, jota syntyy, kun kahvia kaadetaan isoaukkoisesta kahvikannusta. Kahvi siirtyi hopeapannusta vitivalkoiseen kahvikuppiin ääneti." Kahvia ja aikamatkailua -sarjan ensimmäisessä osassa kerrottiin pienestä tokiolaisella syrjäkujalla sijaitsevasta kahvilasta, jossa ajan kulkuun voi syntyä merkillisiä poikkeamia. Kahvilassa on tiettyjen ehtojen täyttyessä mahdollista matkustaa menneisyyteen, kun istuu yhdellä nimenomaisella kahvilan tuolilla ja juo aikamatkailua varten keitettyä kahvia, jonka tietty tarjoilija on keittänyt ja kaataa kuppiin. Sarjan toisessa ...

Kahvin haikea tuoksu Kuva: Ellen Karhulampi Toshikazu Kawaguchi: Ennen kuin kahvi jäähtyy. Japaninkielinen alkuteos  Kohi ga Samenai Uchi ni. Suom. Markus Juslin. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. 236 s. Bazar 2024. Kahvia ja aikamatkailua, osa 1. Kustantajan arvostelukappale, kiitos.      "Kahvila oli perustettu noin 140 vuotta sitten vuonna 1874, meijikaudella, ja pieniä parannuksia lukuun ottamatta sen sisustus oli lähes alkuperäinen. Niihin aikoihin öljylamput olivat yleistyneet. Virallisesti Japaniin avattiin ensimmäinen nykyisen kaltainen kahvila vuonna 1888, eli vasta 14 vuotta myöhemmin.      Kahvi rantautui Japaniin Edo-kaudella Tokugava Tsunayoshin aikaan. Ilmeisesti sen ajan japanilaiset eivät kuitenkaan pitäneet sen mausta eikä sitä juotu nautinnon vuoksi. Ja onhan kahvi kieltämättä pelkkää mustaa, kitkerää vettä, joten ymmärtäähän sen." Tokiossa eräällä sivukujalla on pieni kahvila, jonka nimi Funiculì Funiculà tuo mieleen lastenlaulun. Kahvilas...

Yoko Ogawa: Muistipoliisi. (Japaninkielinen alkuteos: Hisoyaka na Kessho, 1991) Tammi, Keltainen kirjasto, 2021. 362 s. Suomennos: Markus Juslin. Kansi: ? Äänikirjan lukija: Susa Saukko. "Olen niin iloinen, että onnistuin pyyhkimään pois sinun äänesi. Tiesitkö, jos hyönteiseltä katkoo veitsellä tuntosarvet, siitä tulee välittömästi säyseä. Se alkaa säikkyä, kyyristyy kasaan, eikä pysty enää edes syömään. Tässä on kyse samasta." Japanilaisella saarella tapahtuu outoja. Kaikki ihmiset menettävät pienin väliajoin aina johonkin tiettyyn, samaan asiaan liittyvät muistonsa. Kun muistot ovat menneet, ihmisillä on tapana hävittää ne konkreettiset esineet, joihin liittyvät muistot ovat poissa, heittämällä ne veteen. Yhdessä he seisovat rannalla myös sillä kertaa, kun ruusut katoavat, katsellen kuinka ruusujen terälehdet peittävät vedenpinnan ja muuttavat koko saarta ympäröivän veden punaiseksi. Muistojen konkreettisesta katoamisesta huolehtii muistipoliisi tiukalla valvonnalla ja moni...