Siirry pääsisältöön

Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta

Luonteikkaasti vanhenevaa




Kirjan kansi Suzanne Dean. Valokuva Ellen Karhulampi



Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta. Alkuteos Old bebes in the Wood, 2023. Suomennos Hilkka Pekkanen. Alkuperäisen kannen suunnittelu Suzanne Dean. 279 s. Otava 2024.


"Satiiri on vaarallista äärimmäisyyksien aikakaudella. Vaikka valitsisi aiheekseen kuinka hurjasti liioiteltuja ylilyöntejä, käy ilmi, että niin on sittenkin tapahtunut."


Margaret Atwood, vuosikymmeniä Nobel-veikkauslistoilla keikkunut teräväkynäinen kanadalainen kirjailija, ilahduttaa ystäviään kokoelmalla kertomuksiksi nimettyä lyhytproosaa. Tuo nimitys ei ole ihan merkityksetön, sillä kirja koostuu tosiaan enemmänkin tarinoinnista kuin tiukkamuotoisesta novellistiikasta, ja ihan hyvä niin. Näiden kertomusten äärellä viihtyy ja viisastuu. 

Kokoelmassa seurataan vanhaa persoonallista avioparia Tigiä ja Nelliä sekä heidän ystäväpiiriään, muistellaan heidän elämäänsä ja eletään heidän rinnallaan siihen saakka, että toinen joutuu vuosikymmenten yhteiselon jälkeen selviytymään eteenpäin yksin.

Mukana on kuitenkin myös Paha äitini -nimellä otsikoitu osio, joka sisältää suurimmaksi osaksi yksittäin jossain jo aiemmin julkaistuja kertomuksia. Nimikertomuksessa tytär kuvaa eksentristä, itseään noitana pitävää äitiään ja muutkin tarinat sisältävät enemmän kuin hyppysellisen outoutta. 

Tavataan George Orwell meedion kautta järjestetyssä haastattelussa ja annetaan hänelle päivitys nykyisyydestä, kuullaan ulkoavaruuden olennon karanteenissa oleville ihmisille viihdykkeeksi kertoma tarina, eletään naisen ruumiiseen syntyneenä kotilona ja voidaan lukea kuinka, päinvastoin kuin Orjattaresi-teoksessa, naiset hallitsevat sukupuolitaudin riivaamassa maailmassa jne. Nämä tarinat ovat kummallisuudessaan riemastuttavia, elämästä, yhteiskunnasta, ihmisistä ja ihmissuhteista outouden kautta osuvia havaintoja tekeviä. Mutta myös järkyttäviä, kuten tiedenaisten suojeluspyhimyksen Hypatia Aleksandrialaisen kertomus siitä miten hänet kidutettiin kuoliaaksi Aleksandrian, tuon sivistyksen temppelinä tunnetun muinaisen kaupungin, kadulla ilman että kukaan puuttui asiaan.

"Mutta miksi heillä on simpukankuoria? ehdin ihmetellä, mutta en pitkään. Minut oli jo kiskottu vaunuistani ja raahattu pitkin katua --"

Tig & Nell ja Nell & Tig -osiot kuvaavat vuosikymmenten aikana kypsynyttä lämmintä parisuhdetta, joka vaikuttaa käyvän huumorilla ja ennakkoluulottomalla, uteliaalla ja tuomitsemattomalla asenteella. 

Vaikka Tigillä ja Nellillä on toisensa ja turvallinen suhteensa, heillä riittää vielä iäkkäinäkin kiinnostusta ja ymmärrystä ympärillään olevia ihmisiä ja heidän erikoislaatuisuuttaan kohtaan. Joku voisi myös puhua kummallisuudesta. Asenteena tuntuu kuitenkin olevan, että itse ikääntymiseenkin liittyy niin paljon outoja ilmiöitä, että kuka loppujen lopuksi sanoo, mitkä käyttäytymis- tai luonteenpiirteet niitä kummallisia ovat?

    "Kirjan voi lukea hitaasti, ei tarvitse lukea kiireesti, nyt elämässä on tarpeeksi tilaa lukemiselle. Nyt kun Tig.
    Aika-avaruudessa on portaaleja, jotka avautuvat ja sulkeutuvat kuin pienet sammakonsuut.
    Niihin katoaa kaikenlaisia esineitä, häviää noin vain; mutta sitten ne saattavat taas ilmestyä varoittamatta esiin. Esineitä ja ihmisiä, ensin täällä ja sitten poissa ja sitten ehkä taas täällä. Sitä ei voi ennustaa."

Pelottavalla tavalla USA:n kääntymistä vanhoilliseen, totalitääriseen ja  naisvihamieliseen suuntaan ennakoinut Orjattaresi ja sen jatko-osa Testamentit ovat tehneet Atwoodista lähes profeetallisena tunnetun kirjailijan. Hän on saanut Booker-palkinnon kahdesti ja lukemattomia muitakin merkittäviä palkintoja sekä kunnia-arvoja. 

Atwoodin feminismin ilmenemismuotoja on kritisoitukin feministien piirissä, etenkin hänen kielteistä suhtautumistaan Me too -kampanjaan, mutta yhtä kaikki, kirjailijan feminismi ja yhteiskuntakriittisyys tulevat esiin monin eri tavoin tässäkin kokoelmassa, mutta yksioikoiseksi tai julistavaksi häntä ei todellakaan voi väittää.

Atwoodia aikaisemminkin suomentanut Hilkka Pekkanen selviytyy käännöksestä tyylikkäästi. Myös suomennoksen kantena käytetty Suzanne Deanin kansi alkuperäisteokseen kuvittaa Atwoodin kerrontaa oivaltavasti.

"Ollaan tulevaisuudessa. TAI yhdessä niistä. Kirjailijoiden onneksi on olemassa useita tulevaisuuksia, ja harvat niistä voi todistaa varmasti vääriksi. Täsmällistä ajankohtaa ei ole tarpeen ilmaista."


Muualla:





Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
17. päähenkilöllä on (oli) lemmikkinä kissa 
22. lomaillaan
28. ollaan järvellä
29. kirjailijan viimeisin teos
37. kirjailija on maasta, jossa haluaisin käydä
40. ajalla on tärkeä merkitys



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...