Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta

Luonteikkaasti vanhenevaa

Kirjan kansi Suzanne Dean. Valokuva Ellen Karhulampi

Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta. Alkuteos Old bebes in the Wood, 2023. Suomennos Hilkka Pekkanen. Alkuperäisen kannen suunnittelu Suzanne Dean. 279 s. Otava 2024.

"Satiiri on vaarallista äärimmäisyyksien aikakaudella. Vaikka valitsisi aiheekseen kuinka hurjasti liioiteltuja ylilyöntejä, käy ilmi, että niin on sittenkin tapahtunut."

Margaret Atwood, vuosikymmeniä Nobel-veikkauslistoilla keikkunut teräväkynäinen kanadalainen kirjailija, ilahduttaa ystäviään kokoelmalla kertomuksiksi nimettyä lyhytproosaa. Tuo nimitys ei ole ihan merkityksetön, sillä kirja koostuu tosiaan enemmänkin tarinoinnista kuin tiukkamuotoisesta novellistiikasta, ja ihan hyvä niin. Näiden kertomusten äärellä viihtyy ja viisastuu. 

Kokoelmassa seurataan vanhaa persoonallista avioparia Tigiä ja Nelliä sekä heidän ystäväpiiriään, muistellaan heidän elämäänsä ja eletään heidän rinnallaan siihen saakka, että toinen joutuu vuosikymmenten yhteiselon jälkeen selviytymään eteenpäin yksin.

Mukana on kuitenkin myös Paha äitini -nimellä otsikoitu osio, joka sisältää suurimmaksi osaksi yksittäin jossain jo aiemmin julkaistuja kertomuksia. Nimikertomuksessa tytär kuvaa eksentristä, itseään noitana pitävää äitiään ja muutkin tarinat sisältävät enemmän kuin hyppysellisen outoutta. 

Tavataan George Orwell meedion kautta järjestetyssä haastattelussa ja annetaan hänelle päivitys nykyisyydestä, kuullaan ulkoavaruuden olennon karanteenissa oleville ihmisille viihdykkeeksi kertoma tarina, eletään naisen ruumiiseen syntyneenä kotilona ja voidaan lukea kuinka, päinvastoin kuin Orjattaresi-teoksessa, naiset hallitsevat sukupuolitaudin riivaamassa maailmassa jne. Nämä tarinat ovat kummallisuudessaan riemastuttavia, elämästä, yhteiskunnasta, ihmisistä ja ihmissuhteista outouden kautta osuvia havaintoja tekeviä. Mutta myös järkyttäviä, kuten tiedenaisten suojeluspyhimyksen Hypatia Aleksandrialaisen kertomus siitä miten hänet kidutettiin kuoliaaksi Aleksandrian, tuon sivistyksen temppelinä tunnetun muinaisen kaupungin, kadulla ilman että kukaan puuttui asiaan.

"Mutta miksi heillä on simpukankuoria? ehdin ihmetellä, mutta en pitkään. Minut oli jo kiskottu vaunuistani ja raahattu pitkin katua --"

Tig & Nell ja Nell & Tig -osiot kuvaavat vuosikymmenten aikana kypsynyttä lämmintä parisuhdetta, joka vaikuttaa käyvän huumorilla ja ennakkoluulottomalla, uteliaalla ja tuomitsemattomalla asenteella. 

Vaikka Tigillä ja Nellillä on toisensa ja turvallinen suhteensa, heillä riittää vielä iäkkäinäkin kiinnostusta ja ymmärrystä ympärillään olevia ihmisiä ja heidän erikoislaatuisuuttaan kohtaan. Joku voisi myös puhua kummallisuudesta. Asenteena tuntuu kuitenkin olevan, että itse ikääntymiseenkin liittyy niin paljon outoja ilmiöitä, että kuka loppujen lopuksi sanoo, mitkä käyttäytymis- tai luonteenpiirteet niitä kummallisia ovat?

    "Kirjan voi lukea hitaasti, ei tarvitse lukea kiireesti, nyt elämässä on tarpeeksi tilaa lukemiselle. Nyt kun Tig.

    Aika-avaruudessa on portaaleja, jotka avautuvat ja sulkeutuvat kuin pienet sammakonsuut.

    Niihin katoaa kaikenlaisia esineitä, häviää noin vain; mutta sitten ne saattavat taas ilmestyä varoittamatta esiin. Esineitä ja ihmisiä, ensin täällä ja sitten poissa ja sitten ehkä taas täällä. Sitä ei voi ennustaa."

Pelottavalla tavalla USA:n kääntymistä vanhoilliseen, totalitääriseen ja  naisvihamieliseen suuntaan ennakoinut Orjattaresi ja sen jatko-osa Testamentit ovat tehneet Atwoodista lähes profeetallisena tunnetun kirjailijan. Hän on saanut Booker-palkinnon kahdesti ja lukemattomia muitakin merkittäviä palkintoja sekä kunnia-arvoja. 

Atwoodin feminismin ilmenemismuotoja on kritisoitukin feministien piirissä, etenkin hänen kielteistä suhtautumistaan Me too -kampanjaan, mutta yhtä kaikki, kirjailijan feminismi ja yhteiskuntakriittisyys tulevat esiin monin eri tavoin tässäkin kokoelmassa, mutta yksioikoiseksi tai julistavaksi häntä ei todellakaan voi väittää.

Atwoodia aikaisemminkin suomentanut Hilkka Pekkanen selviytyy käännöksestä tyylikkäästi. Myös suomennoksen kantena käytetty Suzanne Deanin kansi alkuperäisteokseen kuvittaa Atwoodin kerrontaa oivaltavasti.

"Ollaan tulevaisuudessa. TAI yhdessä niistä. Kirjailijoiden onneksi on olemassa useita tulevaisuuksia, ja harvat niistä voi todistaa varmasti vääriksi. Täsmällistä ajankohtaa ei ole tarpeen ilmaista."

Muualla:

Arla Kanerva: Margaret Atwood kirjoitti kuolleelle puolisolleen kirjan, jossa on surua, huumoria - ja avaruusolentoja. HS 9.12.2024 (maksumuuri)

Mikko Saari: Tarinoita, joita kerromme - arviossa Margaret Atwoodin Vanhaa rakkautta. Kulttuuritoimitus 11.12.2024

Margaret Atwood: Vanhaa rakkautta. Tarukirja 2.11.2024

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä

17. päähenkilöllä on (oli) lemmikkinä kissa 

22. lomaillaan

28. ollaan järvellä

29. kirjailijan viimeisin teos

37. kirjailija on maasta, jossa haluaisin käydä

40. ajalla on tärkeä merkitys