Naisten tiet Viron miehitysvuosina
Sofi Oksanen: Puhdistus. 382 s. (1. p. 2008.) WSOY 2009.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Vaikka tyttö itse kuului nuorine likaisine lihoineen tähän päivään, hänen lauseensa olivat kankeita ja tulivat haurastuneiden papereiden ja homeisten, kuvista tyhjennettyjen albumeiden maailmasta."
He kohtaavat sateisena aamuna. Tyttö ja vanha nainen. Aliide katsoo ikkunastaan ja näkee pihalla ihmisenkokoisen mytyn, joka ei liikahdakaan.
Siitä alkaa kiertyä auki Sofi Oksasen taitavasti kertoma usean aikatason tarina, joka vie alusta saakka mukanaan. Teoksen visuaalisuudessa ja tapahtumisessa on elokuvallisuutta, eikä se ole ihme, onhan se alun perin kirjoitettu näytelmäksi. Ja se elokuvakin on olemassa, Antti Jokisen ohjaamana vuodelta 2012.
Tarina vie Viron menneisyyteen, saksalais- ja venäläismiehityksiin, Stalinin kauteen ja sitä seuraavien neuvostojohtajien kausiin. Kirjan nykyhetkeä eletään 90-luvulla.
Aliide asuu leskenä yksin syntymämökissään Voiton kolhoosissa Virossa. Zara on lähtöisin Vladivostokista, jossa hänellä on lähes puhumaton äiti ja isoäiti, joka istuu ikkunan ääressä yöt ja päivät katselemassa Otavaa taivaalta ja ajattelemassa Viroa. Zaran lähtö kotoaan paremman elämän toivossa on saattanut hänet gangsterien valvomaan seksiorjuuteen, ja Aliidella puolestaan on muistoja, joita hän olisi mieluummin ajattelematta.
"Zara hörppäsi teetä kiihtyneesti, tee meni väärään kurkkuun ja hän alkoi yskiä niin, että silmistä tirskahti vettä. Hän lähtisi. Pääsisi ainakin kuuntelemasta äidin tossujen laahustelua. Muidenkin äidit olivat olleet lapsena pommituksissa ja silti ne puhuivat, vaikka isoäiti sanoikin, että pommi voi pelästyttää lapsen hiljaiseksi. Miksi juuri hänen äitinsä piti olla se, joka oli säikähtänyt pommeja sillä tavalla? Zara lähtisi. Isoäidille hän toisi valtavasti rahaa ja vaikka kaukoputken. Senhän sitten näkisi, että sanoisiko äiti siihenkään mitään, kun hän palaisi matkalaukku täynnä dollareita ja maksaisi niillä opiskelunsa, olisi lääkäri ennätysajassa ja hankkisi heille oman asunnon."
Puhdistus kuvaa totalitaarista valtiota ja aikaa, aikoja, jolloin kuka tahansa saattoi olla vihollinen valepuvussa. Pienelläkin rikkeeksi tulkittavissa (tai esitettävissä) olevalla teolla tai sanalla saattoi olla henkeä uhkaavat seuraukset. Kutsu kuulusteluun kidutettavaksi, kyyditys, pakkotyötä, kuolema. Äkillinen katoaminen, oudot onnettomuudet.
Jatkuva varuillaanolo muuttaa ihmisiä, tekee heistä pelokkaita tai kovia, tai joskus molempia yhtä aikaa.
"Toisen kivikuuron ropistessa hän tunsi olonsa jo ylemmyydentuntoiseksi. Kuvittelivatko ne pelottelevansa häntä muutamalla kivellä? Häntä. Kaikista ihmisistä juuri häntä. Mokoma lapsellisuus nauratti. Järeämmillä aseilla saisivat pelleillä. Hän nousisi vuoteestaan yöllä vain, jos tankit tulisivat aidan läpi pihaan. Mistä sitä tiesi, vaikka niin tulisi käymään, ei tietenkään näiden pikku huligaanien toimesta, vaan jos syttyisi sota. Sitä hän ei haluaisi, ei enää, ei nyt, hän halusi kuolla ensin."
Naisten kokema väkivalta ei ole juurikaan muuttunut siirryttäessä aikatasolta toiselle. Tämä on yksi tarinan juonne. Julmuus, jolle valtion etu tarjoaa oikeutuksen. Tai oma etu; ennen pitkää ne voivat myös muuttua samaksi asiaksi, ja niiden käytännöillä on taipumus jatkua sukupolvesta toiseen.
"Hän tunnisti kadulla naisia, joista haistoi, että heille oli tapahtunut jotain samanlaista. Jokaisesta tärisevästä kädestä hän päätteli, että tuokin. Jokaisesta hätkähdyksestä, jonka sai aikaan venäläisen sotilaan huuto tai jokaisesta nytkähdyksestä, joka johtui saappaiden töminästä."
Kirjassa tulevat esiin myös naisten selviytymiskeinot: puutarha satoineen, säilöntä, yrttien käyttö mausteena ja lääkkeinä. Vuodenkierron rauhoittavuus. Aliide on yrttiparantaja.
Aliide nousee selvästi kirjan päähenkilöksi tai ainakin sen kiintotähdeksi kovanlempeine luonteineen ja monitahoisine persoonallisuuksineen. Hänen hahmonsa sekä kauhistuttaa että herättää myötätuntoa ja henkilöi samalla poikkeusaikojen ihmisten valinnan vaihtoehtoja. Hän muuttuu uhrista selviytyjäksi, mutta millä hinnalla?
Eri aikatasojen Aliideen ja Zaraan keskittyvän kerronnan lisäksi tarinassa on myös dokumentteina esitettyjä osia: Aliiden sisaren miehen Hansin päiväkirjaa ja kirjan lopussa erittäin salaiseksi julistettuja asiakirjoja "valtionrikollisten jäljittämiseen tähtäävästä toiminnasta Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa". Asiakirjat tuovat uusia ulottuvuuksia tarinaan, joka muutenkin on monessa käänteessään yllättävä.
Lukiessani muistelin samalla jokin aika sitten lukemaani Jenny Erpenbeckin romaania Kairos, tarinaa elämästä DDR:n totalitaarisessa yhteiskunnassa. Kirjat ovat serkuksia siinä mielessä, että niissä molemmissa keskeiskokijoina valtakoneiston rattaissa ovat naiset.
En tarkalleen osaa sanoa, miksi vältin Puhdistuksen lukemista sen ilmestyessä ja näin pitkään sen jälkeenkin, vaikka se luetaan yhdeksi Suomen kirjallisuushistorian menestystarinoista. Ehkä suojelin itseäni ahdistukselta, jota päättelin kirjan aiheensa vuoksi tuottavan. Näin kyllä onkin, kirja poliittisista puhdistuksista ei voi olla olematta ahdistava. Silti kirjan nimi kantaa toistakin merkitystä.
Lukukokemus on samanaikaisesti sekä kauhistuttava että puhdistava. Ei niin, että menneisyyden hirveyksiä olisi mahdollista pyyhkiä pois, mutta jonkinlaiset katarttiset teot niiden suhteen ovat silti mahdollisia.
Oksanen selvästi tuntee aiheensa ja kuvaamansa kulttuuriympäristön läpikotaisin. Siksi hänen eloisaa kerrontaansa ja rakenteellisesti taitavaa romaaniaan on ilo lukea, vaikka tekstin tapahtumat eivät iloisia olekaan. Teos on kuitenkin saanut Virossa kritiikkiä kulttuurisesta omimisesta ja joistakin kuvaamansa aikakauden elämään liittyvistä virheellisyyksistäkin; tämä ehkä kuvastaa Oksasen Virossa ulkomaalaiseksi koettua identiteettiä ja sen torjuntaa.
Ei ole kuitenkaan ihme, että Puhdistus on käännetty yli 40 kielelle ja se on saanut runsaasti kansainvälistä huomiota. Suomessa kirja palkittiin ilmestyessään Finlandia-palkinnolla ja myöhemmin Runeberg-palkinnolla ja se sai myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.
Puhuttelevan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.
Kirjan ajankohtaisuutta edelleenkin on vaikea painottaa liikaa. Se antaa meitä suomalaisia lähelle tulevaa historiallista näkökulmaa nykyisin jatkuvalle Venäjän valtapolitiikalle ja Ukrainassa tapahtuvalle massatuholle siinä kuin myös valvontakoneiston aikaansaamalle kauhullekin. Näillä ilmiöillä on oma surullinen jatkumonsa.
"-- Martin oli sanonut, etteivät leireillä olleet saaneet nähdä papereitaan, ne eivät tietäisi mistään mitään, mutta olihan jokaisessa parakissakin seinät. Ja siellä missä oli seiniä, siellä on korvat.
Leireiltä tulleet eivät koskaan valittaneet mistään, eivät koskaan olleet eri mieltä eivätkä milloinkaan marisseet. Se oli sietämätöntä. Aliide tunsi voimakasta halua repiä irti niiden silmäkulmien rypyt ja poskien juonteet, kääriä ne kerälle ja heittää takaisin Narvan taakse menevään junaan."
Muualla:
Sofi Oksanen: Puhdistus. Lukijatar 31.1.2018
Riitta Jytilä: Ylirajaiset traumakulttuurit ja Sofi Oksasen Puhdistus. Idäntutkimus 2/22
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
4. valvotaan yöllä
9. konflikti
17. päähenkilöllä lemmikkinä kissa tai koira
20. tulisi (on) hyvä elokuva
24. laittomuuksia
41. tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla en haluaisi elää
44. hoidetaan ihmistä
Minulla tämä menee kohtaan:
46. suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen
Kommentit
Lähetä kommentti