Siirry pääsisältöön

Klassikko - Sofi Oksanen: Puhdistus

Naisten tiet Viron miehitysvuosina








Sofi Oksanen: Puhdistus. 382 s. (1. p. 2008.) WSOY 2009.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Vaikka tyttö itse kuului nuorine likaisine lihoineen tähän päivään, hänen lauseensa olivat kankeita ja tulivat haurastuneiden papereiden ja homeisten, kuvista tyhjennettyjen albumeiden maailmasta."


He kohtaavat sateisena aamuna. Tyttö ja vanha nainen. Aliide katsoo ikkunastaan ja näkee pihalla ihmisenkokoisen mytyn, joka ei liikahdakaan. 

Siitä alkaa kiertyä auki Sofi Oksasen taitavasti kertoma usean aikatason tarina, joka vie alusta saakka mukanaan. Teoksen visuaalisuudessa ja tapahtumisessa on elokuvallisuutta, eikä se ole ihme, onhan se alun perin kirjoitettu näytelmäksi. Ja se elokuvakin on olemassa, Antti Jokisen ohjaamana vuodelta 2012.

Tarina vie Viron menneisyyteen, saksalais- ja venäläismiehityksiin, Stalinin kauteen ja sitä seuraavien neuvostojohtajien kausiin. Kirjan nykyhetkeä eletään 90-luvulla.

Aliide asuu leskenä yksin syntymämökissään Voiton kolhoosissa Virossa. Zara on lähtöisin Vladivostokista, jossa hänellä on lähes puhumaton äiti ja isoäiti, joka istuu ikkunan ääressä yöt ja päivät katselemassa Otavaa taivaalta ja ajattelemassa Viroa. Zaran lähtö kotoaan paremman elämän toivossa on saattanut hänet gangsterien valvomaan seksiorjuuteen, ja Aliidella puolestaan on muistoja, joita hän olisi mieluummin ajattelematta. 

"Zara hörppäsi teetä kiihtyneesti, tee meni väärään kurkkuun ja hän alkoi yskiä niin, että silmistä tirskahti vettä. Hän lähtisi. Pääsisi ainakin kuuntelemasta äidin tossujen laahustelua. Muidenkin äidit olivat olleet lapsena pommituksissa ja silti ne puhuivat, vaikka isoäiti sanoikin, että pommi voi pelästyttää lapsen hiljaiseksi. Miksi juuri hänen äitinsä piti olla se, joka oli säikähtänyt pommeja sillä tavalla? Zara lähtisi. Isoäidille hän toisi valtavasti rahaa ja vaikka kaukoputken. Senhän sitten näkisi, että sanoisiko äiti siihenkään mitään, kun hän palaisi matkalaukku täynnä dollareita ja maksaisi niillä opiskelunsa, olisi lääkäri ennätysajassa ja hankkisi heille oman asunnon."

Puhdistus kuvaa totalitaarista valtiota ja aikaa, aikoja, jolloin kuka tahansa saattoi olla vihollinen valepuvussa. Pienelläkin rikkeeksi tulkittavissa (tai esitettävissä) olevalla teolla tai sanalla saattoi olla henkeä uhkaavat seuraukset. Kutsu kuulusteluun kidutettavaksi, kyyditys, pakkotyötä, kuolema. Äkillinen katoaminen, oudot onnettomuudet.

Jatkuva varuillaanolo muuttaa ihmisiä, tekee heistä pelokkaita tai kovia, tai joskus molempia yhtä aikaa.

"Toisen kivikuuron ropistessa hän tunsi olonsa jo ylemmyydentuntoiseksi. Kuvittelivatko ne pelottelevansa häntä muutamalla kivellä? Häntä. Kaikista ihmisistä juuri häntä. Mokoma lapsellisuus nauratti. Järeämmillä aseilla saisivat pelleillä. Hän nousisi vuoteestaan yöllä vain, jos tankit tulisivat aidan läpi pihaan. Mistä sitä tiesi, vaikka niin tulisi käymään, ei tietenkään näiden pikku huligaanien toimesta, vaan jos syttyisi sota. Sitä hän ei haluaisi, ei enää, ei nyt, hän halusi kuolla ensin."

Naisten kokema väkivalta ei ole juurikaan muuttunut siirryttäessä aikatasolta toiselle. Tämä on yksi tarinan juonne. Julmuus, jolle valtion etu tarjoaa oikeutuksen. Tai oma etu; ennen pitkää ne voivat myös muuttua samaksi asiaksi, ja niiden käytännöillä on taipumus jatkua sukupolvesta toiseen. 

"Hän tunnisti kadulla naisia, joista haistoi, että heille oli tapahtunut jotain samanlaista. Jokaisesta tärisevästä kädestä hän päätteli, että tuokin. Jokaisesta hätkähdyksestä, jonka sai aikaan venäläisen sotilaan huuto tai jokaisesta nytkähdyksestä, joka johtui saappaiden töminästä."

Kirjassa tulevat esiin myös naisten selviytymiskeinot: puutarha satoineen, säilöntä, yrttien käyttö mausteena ja lääkkeinä. Vuodenkierron rauhoittavuus. Aliide on yrttiparantaja.

Aliide nousee selvästi kirjan päähenkilöksi tai ainakin sen kiintotähdeksi kovanlempeine luonteineen ja monitahoisine persoonallisuuksineen. Hänen hahmonsa sekä kauhistuttaa että herättää myötätuntoa ja henkilöi samalla poikkeusaikojen ihmisten valinnan vaihtoehtoja. Hän muuttuu uhrista selviytyjäksi, mutta millä hinnalla?

Eri aikatasojen Aliideen ja Zaraan keskittyvän kerronnan lisäksi tarinassa on myös dokumentteina esitettyjä osia: Aliiden sisaren miehen Hansin päiväkirjaa ja kirjan lopussa erittäin salaiseksi julistettuja asiakirjoja "valtionrikollisten jäljittämiseen tähtäävästä toiminnasta Viron Sosialistisessa Neuvostotasavallassa". Asiakirjat tuovat uusia ulottuvuuksia tarinaan, joka muutenkin on monessa käänteessään yllättävä.

Lukiessani muistelin samalla jokin aika sitten lukemaani Jenny Erpenbeckin romaania Kairos, tarinaa elämästä DDR:n totalitaarisessa yhteiskunnassa. Kirjat ovat serkuksia siinä mielessä, että niissä molemmissa keskeiskokijoina valtakoneiston rattaissa ovat naiset.

En tarkalleen osaa sanoa, miksi vältin Puhdistuksen lukemista sen ilmestyessä ja näin pitkään sen jälkeenkin, vaikka se luetaan yhdeksi Suomen kirjallisuushistorian menestystarinoista. Ehkä suojelin itseäni ahdistukselta, jota päättelin kirjan aiheensa vuoksi tuottavan. Näin kyllä onkin, kirja poliittisista puhdistuksista ei voi olla olematta ahdistava. Silti kirjan nimi kantaa toistakin merkitystä.

Lukukokemus on samanaikaisesti sekä kauhistuttava että puhdistava. Ei niin, että menneisyyden hirveyksiä olisi mahdollista pyyhkiä pois, mutta jonkinlaiset katarttiset teot niiden suhteen ovat silti mahdollisia.

Oksanen selvästi tuntee aiheensa ja kuvaamansa kulttuuriympäristön läpikotaisin. Siksi hänen eloisaa kerrontaansa ja rakenteellisesti taitavaa romaaniaan on ilo lukea, vaikka tekstin tapahtumat eivät iloisia olekaan. Teos on kuitenkin saanut Virossa kritiikkiä kulttuurisesta omimisesta ja joistakin kuvaamansa aikakauden elämään liittyvistä virheellisyyksistäkin; tämä ehkä kuvastaa Oksasen Virossa ulkomaalaiseksi koettua identiteettiä ja sen torjuntaa. 

Ei ole kuitenkaan ihme, että Puhdistus on käännetty yli 40 kielelle ja se on saanut runsaasti kansainvälistä huomiota. Suomessa kirja palkittiin ilmestyessään  Finlandia-palkinnolla ja myöhemmin Runeberg-palkinnolla ja se sai myös Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon.

Puhuttelevan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta.

Kirjan ajankohtaisuutta edelleenkin on vaikea painottaa liikaa. Se antaa meitä suomalaisia lähelle tulevaa historiallista näkökulmaa nykyisin jatkuvalle Venäjän valtapolitiikalle ja Ukrainassa tapahtuvalle massatuholle siinä kuin myös valvontakoneiston aikaansaamalle kauhullekin. Näillä ilmiöillä on oma surullinen jatkumonsa.

"-- Martin oli sanonut, etteivät leireillä olleet saaneet nähdä papereitaan, ne eivät tietäisi mistään mitään, mutta olihan jokaisessa parakissakin seinät. Ja siellä missä oli seiniä, siellä on korvat.
    Leireiltä tulleet eivät koskaan valittaneet mistään, eivät koskaan olleet eri mieltä eivätkä milloinkaan marisseet. Se oli sietämätöntä. Aliide tunsi voimakasta halua repiä irti niiden silmäkulmien rypyt ja poskien juonteet, kääriä ne kerälle ja heittää takaisin Narvan taakse menevään junaan."


Muualla:

Sofi Oksanen: Puhdistus. Lukijatar 31.1.2018




Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
9. konflikti
17. päähenkilöllä lemmikkinä kissa tai koira
20. tulisi (on) hyvä elokuva
24. laittomuuksia
41. tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla en haluaisi elää
44. hoidetaan ihmistä

Minulla tämä menee kohtaan:
46. suosittu kirja, jonka kaikki muut vaikuttavat lukeneen




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...