Siirry pääsisältöön

Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja - Helvi Helve tutkii 1

Hauholaiset nuuskijat


Screenshot lukuaikapalvelusta. Kansi Piia Aho 


Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja. Kannen suunnittelu Piia Aho. 365 s. Helvi Helve tutkii 1. Karisto 2025


Äänikirjan (12 t 30 min) lukija Annu Valonen.


"Tuntuu kummalliselta katsella tuttua jokimaisemaa aivan väärästä kulmasta. Tuolla vanhan kaarisillan toisella puolella siintää hänen rakas tiilitalonsa. Hän ei ole tajunnutkaan, miten hyvin täältä näkee hänen kotiinsa, itse asiassa täältä näkee koko kylän. Paatero oli pikkuhiljaa leikannut alas ikiaikaisia ryteiköitä, jotka olivat kätkeneet talon syleilyynsä. Yleensä Helvi inhoaa muutoksia lähimaisemassaan, mutta ilman tuota harvennustyötä hän ei olisi alkanut ihmetellä Paateron höveliä sähkönkäyttöä eikä nyt istuisi portailla poliiseja odottamassa. Ruumis olisi saanut virua omassa rauhassaan ties kuinka pitkään. Ehkä Paatero olisikin halunnut niin? Olla ylhäisessä yksinäisyydessä hamaan maailman tappiin asti."


Hanni Maulan esikoisteos on samalla uuden cozy crime -dekkarisarjan ensimmäinen osa. Ja lupaavalta vaikuttaa.

Puudelinsa kanssa hössöttävä eläkkeelle jäänyt suoria sanoja harrastava kirjastonhoitaja Helvi Helve on  Hauhon kyläyhteisössään päällisin puolin varsin ärsyttävä henkilö, pikkutarkka omasta rauhastaan, mutta kaikenlaisen häiriköinnin huonosti kasvatetulle omalle mussukalleen salliva. Helvillä kuitenkin leikkaa terävästi, niinpä hän on se, joka ensimmäisenä löytää kuolleen naapurinsakin. Ja omistajansa kaiken aikaa mussukaksi kutsuman koiran oikea karva paljastuu aikanaan samalla kuin sen oikea nimikin.

Naapuruston keskus on vähäpuheisen, mutta ystävällisen, partansa taakse piiloutuvan Hannun pitämä kyläkauppa, jonka kahvila toimii lähiseudun kokoontumispaikkana. Kesäisin terassilla parveilee myös läheisen joen ja venelaiturin paikalle tuomia turisteja. Helvin harmiksi hänen naapurissaan olevaan vuosikymmeniä tyhjänä ryteikköisen pihamaansa keskellä kyhjöttäneeseen taloon on muuttanut talotohtori Panu Kailan inspiroimana eläkeläispariskunta. Mies poraa ja paukuttaa vasaraa hullun lailla kaikki päivät ja pellavamekkoinen vaimo yrittää kiikuttaa Helville ylijäänyttä Brita-kakkuaan tutustumislahjaksi.   

Kun joen toisella puolella asustellut naapuri Ari Paatero löytyy kuolleena vintage-aarteistoa pursuavasta kodistaan uusille naapuruksille ilmaantuu kuitenkin yhteinen ihmettelyn aihe. Sekä Riitta että Helvi osoittautuvat olevan osaavia nokkansa muiden asioihin tunkijoita, paikalle Hämeenlinnan poliisista ensimmäisenä saapuneen, perhehuolten ja työilmapiirin raskauttaman vanhemman konstaapeli Anna Järvisen kauhuksi.

Oudot tapahtumat eivät kuitenkaan jää siihen, että kuolemansairas vanha mies löytyy kuolleena kotoaan. Ensin varsin luonnolliselta vaikuttava tapahtuma osoittautuu olevan vasta alku ikäville löydöille. Vanhempi konstaapeli tulee törmäämään eläkeläisrouvien ja kyläkauppiaan kolmikkoon vielä paljon useammin kuin toivoisi. Niin usein, että lopulta hän ystävystyy kolmikon kanssa.

Tapahtumiin liittyy kiinteästi vintageharrastus, erityisesti Paavo Tynellin legendaariset 1940- ja 50-lukujen messinkivalaisimet. Nykyisin käsittämättömän arvokas ja ympäri maailmaa haluttu Lumihiutale-valaisin roikkuu kuolleen naapurin eteisaulan katossa. Tynell-tietoutta saadaan kirjasta ihan kiitettävästi, ja pieni keräilijä paljastuu ainakin entisen sisustustoimittaja Riitan sisältä. Tämä onkin hyvä ainakin silloin, kun tapahtumat vievät Fiskarsin antiikkimessuille.

Kirjan todennäköisiksi vaikutteenantajiksi on helppo nimetä Richard Osmanin Torstain murhaklubi ja Robert Thorogoodin Thamesjoen murhat -sarjat, joissa terävät eläkeläiset ratkaisevat rikoksia. Kotimaisia esikuvia voi varmaan etsiä sekä Minna Lindgrenin Ehtoolehto että Eppu Nuotion Ellen Lähde -sarjoista. Ja hyvinhän tämä uusi sarja edellisten seuraan sopeutuu. 

Kirjailija on toimittaja, joka on myös pitkään toiminut kirjastonhoitajana. Kirjailija kutsuu teostaan hämäläiseksi pastissiksi Richard Osmanin, Kate Atkinsonin ja Elly Griffithsin brittidekkareista. Voi olla, että kirja on lähtenyt liikkeelle pastissin teosta, mutta kyllä siitä tuntuu sukeutuvan ihan omanlaisensa kyläjännäri, jossa pastissista on jäljellä vain aavistus.

Henkilöhahmot kehittyvät, kotoisa huumori ja torailu kukoistaa ja mukavia tai vähemmän mukavia eväs- ja herkutteluhetkiä koetaan milloin kyläbaarissa, milloin ABC-huoltoasemalla, luksusnavetan majoituksessa tai Riitan ja Juhan puutarhan hanami-juhlassa. Alkuun hieman tekopirteältä vaikuttava teksti nokkeloituu ja alkaa luottaa vitseihinsä niitä selittelemättä, kun tarinassa edetään pidemmälle.

Jännitys pysyy cozy crimen rajoissa, mutta rakentuu napakasti. Kuuntelin kirjan yhden päivän aikana, mikä on aina hyvän (ja sopivan pituisen) dekkarin merkki.

Helena Ruuska mainitsee Helsingin Sanomien kritiikissä Hanni Maulan kertovan kirjan esipuheessa kirjoittaneensa kirjan syöpään sairastuneen kirjastonhoitajaäitinsä iloksi. Jostain syystä kirjan esipuhe puuttuu äänikirjalaitoksesta, mutta löysin sen otsikolla Kiitokset e-kirjaversiosta. Harmillista, että äänikirjaversiota on tällä tavoin typistetty.

Tyylikkään kannen tekijä on Piia Aho. Annu Valonen tekee parhaansa kirjan lukijana, mutta minun makuuni mukana on hieman liikaakin eloisuuden ja eri hahmoihin eläytymisen yritystä. Silti uppouduin kuunteluun ihan kiitettävästi.

Jään odottelemaan Hauhon uusia kuulumisia. Paikkakunta onkin minulle entuudestaan tuttu lähinnä vain Juicen laulusta.

"'Vai sivullisia. Sanoisin, että meitä keskeisempiä henkilöitä on tässä tilanteessa mahdotonta löytää. Pois lukien tietysti itse tuhopolttaja', Helvi mutisee ja katsoo närkästyneenä, miten palolaitoksen autot sotkevat kaikki lumessa mahdollisesti näkyneet jäljet."


Muualla:


Hanni Maula: Vintagea ja veritekoja. Kirsin kirjanurkka 9.6.2025


(maksumuuri)


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
6. prologi
7. hyvän mielen kirja
9. konflikti
13. kirjailija työskennellyt kirjastossa
17. päähenkilöllä lemmikkinä koira
24. laittomuuksia
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
44. hoidetaan ihmistä
45. isä ja tytär
49. julkaistu 2025













 




Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...