Siirry pääsisältöön

Annastiina Mäkitalo: Vanhan Rauman Kirsti

Merimiehen tytär





Kirjan kansi Annastiina Mäkitalo. Valokuva Ellen Karhulampi



Annastiina Mäkitalo (teksti ja kuvat): Vanhan Rauman Kirsti. Pitsit nyplännyt Maija Salonen. 35 numeroimatonta sivua. Kiinnoste, 2012.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. 


Käynnistäni Vanhan Rauman Kirstin talossa muistan hellepäivän lämmön ja tuoksun pihassa ja tuvan ja kamarin mukavan hämäryyden kirkkaasti paistavassa päivässä. Keskeneräisen pitsityön tuvassa ja merimiesten Staffordshiren posliinikoirat ikkunalla, unohtuneina ainaiseen odotukseen ja merellekatsomiseen.

Kun näin kirjaston esittelyhyllyssä nuo samat koirat ja kirjan nimen Vanhan Rauman Kirsti, nappasin kirjan nopeasti kirjapinooni. Se olisi luettava rauhassa ja nauttien.

Kirjaa tarkemmin tutkiessani huomasin, että Annastiina Mäkitalo on tehnyt sen opinnäytetyönä Aalto-yliopistoon. Hieno idea! Mukana projektissa on ollut Rauman museo ja Kirstin talon entinen asukas, nykyinen mestarinyplääjä Maija Salonen on nyplännyt kirjassa esiintyvät pitsit. Osa kirjan myyntituotosta on mennyt Vanhan Rauman talokylttien entisöintiin.

Kirjan tarinassa kerrotaan kuinka merikarhu palaa pitkän poissaolon jälkeen kesän alussa kotiin vaimonsa ja Kirsti-tyttärensä ja ihan pienen Kaarlo-poikansa luo. Tuomisinaan hänellä on tuo koirapari, joka saa paikan ikkunalta. Kotiinpaluuta juhlitaan koko pihapiirin asukkaiden kesken, vuokralaisperhe Möttöset viisine lapsineen noutavat aitasta suuret ovet, joista tehdään pihalle pöytä, emäntä kattaa sille herkut, jotka myös yhteistuumin valmistetaan. Herkkupöydässä syödään raumalaisittain valmistettuja silakkaperunoita ja juodaan oman pihan omenoista tehtyä mehua. Mummo paistaa pitkopullaa ja raumanpipareita.

Jonkin ajan kuluttua merikarhun on taas lähdettävä, mutta hän lupaa palata, kun omenapuissa kukkivat tämänkertaisen paluun kukkien sijaan kuurankukat. Kirsti kysyy koirilta joka ilta, milloin kuurankukat kukkivat, mutta ne eivät vastaa. 

Mummo lupaa opettaa Kirstin nypläämään. Kun perheen rahat loppuvat isää odottaessa, äiti kehottaa Kirstiä menemään torille myymään pitsikukkiaan - Kirstistä oli odottaessa kehittynyt mestarinyplääjä!

"En mene, en myy, Kirsti ajatteli.

Odotti hämäränhyssyä, sydänyötä, kuu-
ukkoa ikkunalle. Odotti kehtolauluun,
kuorsaukseen, tuhinaan asti. Kietoi
villaliinan kaulaansa, kahmaisi valkoisen
yöpaitansa helmaan kaikki lumikukkansa.
Kiipesi tikapuilla korkealle omenapuihin,
kurkotti joka oksaan talven."

Ja niin merikarhu saapuikin taas kotiin, kun kuurankukat kerran kukkivat omenapuissa.

Kirstin talon ensimmäiset asukkaat ovat asuneet taloa jo 1700-luvun alkupuolella, kerrotaan kirjassa. Talo on kulkenut naispolven mukaisesti suvussa, jossa on ollut sekä käsityöläisiä että merimiehiä. Tarinan perhe asuu talossa 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa.

Tikkukirjaimin kirjoitetun tarinan kuvat ovat vaaleanpunaisen, valkoisen ja mustan sävyissä. Kokosivukuvien lisäksi kirjassa on muutama aukeama, jonka kuvat on aseteltu kuin kiiltokuva-arkiksi, ja muistuttamaan hiukan myös nypläystyötä kuvion keskustoineen ja välilankoineen ja pienempine kuvioineen.

Kirjassa on tunnelmaa ja voin kuvitella, että lasten kanssa Kirsti-mökissä käytyä kirjaa on ihanaa tutkiskella ja kuvitella, keitä mökissä on asunut ja miten tuossa pienessä mökissä on ennen eletty.






Muualla:

Kirstin talosta: Kirsti. Visit Rauma


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

3. kirjan päähenkilö on nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
7. hyvän mielen kirja
17. päähenkilöllä lemmikkinä kissa tai koira
22. lomaillaan
34. tunnettu rakennus
40. ajalla tai kellolla tärkeä merkitys
45. isä ja tytär


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...