Siirry pääsisältöön

Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Cornwall-mysteerit 3

Noituutta


Kirjan kansi Anna Väänänen. Valokuva Ellen Karhulampi


Kaatina Griffiths: Tuulisolmut. Kansi Anna Väänänen. 399 s. Otava 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Wikipedia kuvasi Boscastlea idylliseksi pikku kyläksi. Sellainen se olikin, mutta mielestäni kohtuuttoman suuren huomion sai parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen tulvan kuvaus. Noituus ja noitavainot oli jätetty mainitsematta kokonaan, vaikka ne olivat tärkeä osa kylän historiaa ja arkipäivää. En tiennyt paljoakaan Boscastlesta saapuessani sinne tuona heinäkuisena päivänä. Myöhemmin ymmärsin, että Cornwalliin tultiin joko lomailemaan, nuolemaan kariutuneen parisuhteen haavoja tai pakoilemaan velkojia. Ja onhan täällä toki yliopistokin. Mutta minä, minä olin tullut etsimään sukuani. Olin päätynyt yhteen Cornwallin syrjäisimmistä kylistä."

Olen mielenkiinnolla seurannut suomalaisen Kaarina Griffithsin Cornwalliin sijoittuvan dekkarisarjan alkuvaiheita. Täytyy heti alkuun todeta, että tänä vuonna ilmestynyt sarjan kolmas osa on myös sen ehdottomasti tähän saakka paras osa. 

Kaikki sarjan viehätystekijät ovat mukana: Cornwallin luonnon ja pikkukylien paikalliskuvaus, pubikulttuuri ja paikalliset ihmistyypit sarjan kestomiehityksen kehittyvien ihmissuhteiden lisänä. Cornwallin vanhat uskomukset ja tarinat ovat jälleen keskeisessä roolissa; tällä kertaa ollaan Boscastlen kylässä, ja se tunnetaan noitahistoriastaan. 

Alueella on 1600-luvulla poltettu naisia noitina. Tämän muistoksi sieltä löytyy noitamuseo. Kaupungissa on myös hyvien noitien perintöä jatkavia nykynoitia, wicca-uskonnon harjoittajia. He ovat merkittävä osa alueen turistihoukutuksia, sillä he valmistavat ja myyvät noituuteen liittyvää esineistöä, yrttiteetä ja parantavia rohtoja. 

Puoli vuotta sitten paikkakunnalle muuttanut Ann on sairaanhoitaja ja hiljattain herbalistiksi ryhtynyt noitayhteisön ystäväpiiriin mukaan otettu tulokas, vaikkei identifioidukaan noidaksi. Muut yhteistön jäsenet yhdistävät työskentelyn useammassa työpaikassa elämäntapaansa, paikkakunnalla kun harvoin vain yksi elinkeino elättää. He tapaavat yleensä kylän keskustan noitapuodissa, jota ylläpitävät yhdessä. Ann vasta aloittelee herbalistin praktiikkaansa pubirakennuksen vinttihuoneessa.

Kun Ann havaitsee merilevänkeruuretkellään rantaliejuun juuttuneen ihmisen, jonka pelastaminen on jo myöhäistä, alkaa tapahtumasarja, jossa moni kyläläinen osoittaa syyttävällä sormella noitayhteisöä. Kuolleen miehen takin taskusta löytyy nimittäin naru, johon on solmittu paikkakunnalla hyvin tunnetut kolme merisolmua. Ne ovat alueen merinoituuden vanhoja symboleja, tuulennostattajia. Noidat ovat solmuja tehdessään loitsineet niihin taian, joka voi nostattaa hyvän myötätuulen tai myrskyn. Vastaava narunpätkä löytyy myös näytiltä noitamuseosta ehkä satoja vuosia vanhana, ja uudempia versioita myydään paikallisille ja turisteille noitapuodissa.

" - Nuo ovat Boscastlen noitien solmut, Hayden sanoi. - Miten minä en silloin joenvarressa tajunnut. Tuollainen naru on esillä noitamuseossa. Se liittyy paikalliseen legendaan, jonka mukaan noidat möivät aikoinaan tuulisolmuja merimiehille. Narussa oli kolme solmua aivan kuten tässäkin. Noidat sitoivat solmuihin tuulen - ja kun solmut aukaisi, laivat saivat tuulta purjeisiinsa. Yhdestä solmusta puhkesi leppeä tuuli, toisesta puhuri ja kun avasi kolmannen, nousi myrsky."

Tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan, joten lukija pääsee myös mukaan vanhaan pakanalliseen jule-juhlaan ja -kulkueeseen, jotka kuuluvat paikkakunnan perinteeseen.

Griffithsin aikaisemmista teoksista tuttu juonikuvio toistuu: rikos mullistaa pienen paikallisyhteisön elämän ja jo rikoksen alkuselvityksessä käy ilmi, että etsitään paikallista, yhteisön sisällä olevaa murhaajaa. Poliisilla on tekeminen yrittäessään saada juoruilevia paikallisia pidettyä erossa murhan yksityiskohdista. Ja juoruja tietysti seurataan paikallisessa pubissa, jossa kaikki - myös poliisit - käyvät.

Henkilökuvaus piirtää kuvaa Truron murharyhmän poliiseista ja heidän läheisistään, erityisesti rikosetsivä Paul Digginsistä ja myös Antti Honkasesta, suomalaissyntyisestä profiloijasta, joka jälleen palkataan rikoksen selvittelyyn mukaan; profiloijan työnsä lisäksi hän toimii paikallisen matkailukartanon isäntänä.

Jännityksen kehittely onnistuu kirjassa hyvin ja juoni koukuttaa, siltikin vaikka arvasin murhaajan melko varmasti jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Pidin erityisesti tarinan välissä pilkahtavista tajunnanvirtapalasista, jotka eivät tuntuneet sopivan keneenkään kirjan henkilöön, mutta kasvattivat tunnelmaa ja jännitystä. Griffiths käytti onnistuneesti tällaisia elementtejä jo ainakin edellisessä kirjassaan.

Kirja on jollakin tavoin aikaisempia osia kompaktimpi ja toimivampi. Noituuteen ja mystiikkaan liittyvät tarinan juonteet eivät vedä kokonaisuutta hajalle, vaan sitovat sitä yhteen. Myöskin sarjan vakiohenkilöiden ihmissuhteiden kehittely asettuu toimivasti muiden tapahtumien oheen, viemättä tarinaa sivupoluille. Tämä on tietenkin helpompaa tässä vaiheessa, kun henkilöistä on jo aikaisemmissa osissa kerrottu enemmän. Suosittelen siksikin lukemaan kirjat järjestyksessä.

Kaiken kaikkiaan sarja lähenee tämän kirjan myötä kansainvälisen cozy crimen tasoa. Kaikki on kohdallaan: jännityksen rakentaminen, vakituiset, puhuttelevat henkilöhahmot jotka houkuttavat seuraamaan kuulumisiaan, paikallisväri ja vaihtuva joukko kiinnostavia paikallisihmisiä. Odotankin seuraavaksi kirjasarjan kansainvälistä menestystä, onnea sille!

Kirja on saanut hyvän vastaanoton kirjasomessa ja sille voisi myös povata menestystä Suomen dekkariseuran Lasiavain-palkinnon suhteen. Viime vuonna sarjan edellinen osa oli ehdolla, mutta tänä vuonna saattaisi jo onni potkaista.

"Olin alkanut pikku hiljaa oppia Boscastlen kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi niistä oli: älä kerro poliisille mitään. Asiat hoidettiin oman kylän väen kesken tai vielä mieluummin ne pidettiin omana tietona." 


Muualla:

Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Kirsin kirjanurkka 12.6.2025





Helmet-lukuhaasteessa 2025:
 
4. valvotaan yöllä
6. prologi
7. hyvän mielen kirja (cozy crime)
9. konflikti
16. hahmoluettelo
17. päähenkilöllä on kissa
24. laittomuuksia
29. kirjailijan viimeisin teos
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu 2025


 

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...