Siirry pääsisältöön

Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Cornwall-mysteerit 3

Noituutta


Kirjan kansi Anna Väänänen. Valokuva Ellen Karhulampi


Kaatina Griffiths: Tuulisolmut. Kansi Anna Väänänen. 399 s. Otava 2025.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Wikipedia kuvasi Boscastlea idylliseksi pikku kyläksi. Sellainen se olikin, mutta mielestäni kohtuuttoman suuren huomion sai parikymmentä vuotta sitten tapahtuneen tulvan kuvaus. Noituus ja noitavainot oli jätetty mainitsematta kokonaan, vaikka ne olivat tärkeä osa kylän historiaa ja arkipäivää. En tiennyt paljoakaan Boscastlesta saapuessani sinne tuona heinäkuisena päivänä. Myöhemmin ymmärsin, että Cornwalliin tultiin joko lomailemaan, nuolemaan kariutuneen parisuhteen haavoja tai pakoilemaan velkojia. Ja onhan täällä toki yliopistokin. Mutta minä, minä olin tullut etsimään sukuani. Olin päätynyt yhteen Cornwallin syrjäisimmistä kylistä."

Olen mielenkiinnolla seurannut suomalaisen Kaarina Griffithsin Cornwalliin sijoittuvan dekkarisarjan alkuvaiheita. Täytyy heti alkuun todeta, että tänä vuonna ilmestynyt sarjan kolmas osa on myös sen ehdottomasti tähän saakka paras osa. 

Kaikki sarjan viehätystekijät ovat mukana: Cornwallin luonnon ja pikkukylien paikalliskuvaus, pubikulttuuri ja paikalliset ihmistyypit sarjan kestomiehityksen kehittyvien ihmissuhteiden lisänä. Cornwallin vanhat uskomukset ja tarinat ovat jälleen keskeisessä roolissa; tällä kertaa ollaan Boscastlen kylässä, ja se tunnetaan noitahistoriastaan. 

Alueella on 1600-luvulla poltettu naisia noitina. Tämän muistoksi sieltä löytyy noitamuseo. Kaupungissa on myös hyvien noitien perintöä jatkavia nykynoitia, wicca-uskonnon harjoittajia. He ovat merkittävä osa alueen turistihoukutuksia, sillä he valmistavat ja myyvät noituuteen liittyvää esineistöä, yrttiteetä ja parantavia rohtoja. 

Puoli vuotta sitten paikkakunnalle muuttanut Ann on sairaanhoitaja ja hiljattain herbalistiksi ryhtynyt noitayhteisön ystäväpiiriin mukaan otettu tulokas, vaikkei identifioidukaan noidaksi. Muut yhteistön jäsenet yhdistävät työskentelyn useammassa työpaikassa elämäntapaansa, paikkakunnalla kun harvoin vain yksi elinkeino elättää. He tapaavat yleensä kylän keskustan noitapuodissa, jota ylläpitävät yhdessä. Ann vasta aloittelee herbalistin praktiikkaansa pubirakennuksen vinttihuoneessa.

Kun Ann havaitsee merilevänkeruuretkellään rantaliejuun juuttuneen ihmisen, jonka pelastaminen on jo myöhäistä, alkaa tapahtumasarja, jossa moni kyläläinen osoittaa syyttävällä sormella noitayhteisöä. Kuolleen miehen takin taskusta löytyy nimittäin naru, johon on solmittu paikkakunnalla hyvin tunnetut kolme merisolmua. Ne ovat alueen merinoituuden vanhoja symboleja, tuulennostattajia. Noidat ovat solmuja tehdessään loitsineet niihin taian, joka voi nostattaa hyvän myötätuulen tai myrskyn. Vastaava narunpätkä löytyy myös näytiltä noitamuseosta ehkä satoja vuosia vanhana, ja uudempia versioita myydään paikallisille ja turisteille noitapuodissa.

" - Nuo ovat Boscastlen noitien solmut, Hayden sanoi. - Miten minä en silloin joenvarressa tajunnut. Tuollainen naru on esillä noitamuseossa. Se liittyy paikalliseen legendaan, jonka mukaan noidat möivät aikoinaan tuulisolmuja merimiehille. Narussa oli kolme solmua aivan kuten tässäkin. Noidat sitoivat solmuihin tuulen - ja kun solmut aukaisi, laivat saivat tuulta purjeisiinsa. Yhdestä solmusta puhkesi leppeä tuuli, toisesta puhuri ja kun avasi kolmannen, nousi myrsky."

Tapahtumat sijoittuvat joulun aikaan, joten lukija pääsee myös mukaan vanhaan pakanalliseen jule-juhlaan ja -kulkueeseen, jotka kuuluvat paikkakunnan perinteeseen.

Griffithsin aikaisemmista teoksista tuttu juonikuvio toistuu: rikos mullistaa pienen paikallisyhteisön elämän ja jo rikoksen alkuselvityksessä käy ilmi, että etsitään paikallista, yhteisön sisällä olevaa murhaajaa. Poliisilla on tekeminen yrittäessään saada juoruilevia paikallisia pidettyä erossa murhan yksityiskohdista. Ja juoruja tietysti seurataan paikallisessa pubissa, jossa kaikki - myös poliisit - käyvät.

Henkilökuvaus piirtää kuvaa Truron murharyhmän poliiseista ja heidän läheisistään, erityisesti rikosetsivä Paul Digginsistä ja myös Antti Honkasesta, suomalaissyntyisestä profiloijasta, joka jälleen palkataan rikoksen selvittelyyn mukaan; profiloijan työnsä lisäksi hän toimii paikallisen matkailukartanon isäntänä.

Jännityksen kehittely onnistuu kirjassa hyvin ja juoni koukuttaa, siltikin vaikka arvasin murhaajan melko varmasti jo suhteellisen aikaisessa vaiheessa. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Pidin erityisesti tarinan välissä pilkahtavista tajunnanvirtapalasista, jotka eivät tuntuneet sopivan keneenkään kirjan henkilöön, mutta kasvattivat tunnelmaa ja jännitystä. Griffiths käytti onnistuneesti tällaisia elementtejä jo ainakin edellisessä kirjassaan.

Kirja on jollakin tavoin aikaisempia osia kompaktimpi ja toimivampi. Noituuteen ja mystiikkaan liittyvät tarinan juonteet eivät vedä kokonaisuutta hajalle, vaan sitovat sitä yhteen. Myöskin sarjan vakiohenkilöiden ihmissuhteiden kehittely asettuu toimivasti muiden tapahtumien oheen, viemättä tarinaa sivupoluille. Tämä on tietenkin helpompaa tässä vaiheessa, kun henkilöistä on jo aikaisemmissa osissa kerrottu enemmän. Suosittelen siksikin lukemaan kirjat järjestyksessä.

Kaiken kaikkiaan sarja lähenee tämän kirjan myötä kansainvälisen cozy crimen tasoa. Kaikki on kohdallaan: jännityksen rakentaminen, vakituiset, puhuttelevat henkilöhahmot jotka houkuttavat seuraamaan kuulumisiaan, paikallisväri ja vaihtuva joukko kiinnostavia paikallisihmisiä. Odotankin seuraavaksi kirjasarjan kansainvälistä menestystä, onnea sille!

Kirja on saanut hyvän vastaanoton kirjasomessa ja sille voisi myös povata menestystä Suomen dekkariseuran Lasiavain-palkinnon suhteen. Viime vuonna sarjan edellinen osa oli ehdolla, mutta tänä vuonna saattaisi jo onni potkaista.

"Olin alkanut pikku hiljaa oppia Boscastlen kirjoittamattomia sääntöjä. Yksi niistä oli: älä kerro poliisille mitään. Asiat hoidettiin oman kylän väen kesken tai vielä mieluummin ne pidettiin omana tietona." 


Muualla:

Kaarina Griffiths: Tuulisolmut. Kirsin kirjanurkka 12.6.2025





Helmet-lukuhaasteessa 2025:
 
4. valvotaan yöllä
6. prologi
7. hyvän mielen kirja (cozy crime)
9. konflikti
16. hahmoluettelo
17. päähenkilöllä on kissa
24. laittomuuksia
29. kirjailijan viimeisin teos
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
44. hoidetaan ihmistä
49. julkaistu 2025


 

  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...