Satunnainen ohilukija

Muutos Kirjan kansi Tikli Tarina Tommiska. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mira Aurelia Eskelinen: Aavistus. Kansi: Tikli Tarina Tommiska. 223 s. Kustantamo S&S 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "' Milloin tiesit? ' Yleensä valitsen kertoa halloween-tarinan. Se on klassinen transnaisen narratiivi, juhlan varjolla naiseksi pukeutuminen hieman vapautuneemmin, pelottomammin, ja sitä kautta itsensä tunnistaminen. Olen toistanut sitä monesti, muokannut siitä yhden matkani kiintopisteistä. Tästä, tästä minä aloin. " "Mutta yhtä hyvin voisin alkaa toisaalta." Mira Aurelia Eskelisen autofiktiivinen romaani transprosessista eli sukupuolen korjaamisprosessista kuvaa päähenkilön matkaa enemmän omaksi itsekseen. Matka on vasta aavistus alkaessaan, ja kirjan avoin ja rehellinen kerronta mahdollistaa lukijan tajuta, millainen rohkea hyppy tuntemattomaan transprosessiin sisältyy.    Kuten monet teokset nykyisin, tämäkin kirja karttaa tiukkoja luokittelu...

Appelsiinit ja ananakset Kirjan kannen suunnittelu James Jones. Valokuva Ellen Karhulampi Jeanette Winterson: Oranges Are Not The Only Fruit. (1.p. 1985.) Design by James Jones. Introduction Jeanette Winterson. 224 s. Vintage Books, 2014.  (Suomennos: E i  appelsiini ole ainoa hedelmä, 2007. Raija Mattila) Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Jeanette Wintersonin 50 vuotta sitten ensimmäistä kertaa julkaistu autofiktiivisiä piirteitä omaava romaani tytön kasvusta on tuoretta ja virkistävää luettavaa, vaikkakin jo klassikon, erityisesti queer-klassikon, asemassa. Lukemassani vuoden 2014 painoksessa on ensi kertaa julkaistu kirjailijan oma johdanto teokseen. Siinä kirjailija kuvaa teoksensa saamaa vastaanottoa eikä voi välttyä vertaamasta sitä mieskirjailijoiden samantyyppisten teosten vastaanottoon. Pieni Jeanette elää pohjoisenglantilaisessa pikkukaupungissa. Isä on lähes näkymätön ja katsoo tv:tä. Äiti omistautuu intohimoisesti helluntailaisseurakunnalle ja lapsi kasvaa si...

Murheellinen tapaus Annie Ernaux: Tapaus. Ranskankielinen alkuteos L'événement, 2000. Suomennos Lotta Toivanen. Kannen kuva Archives privées D'Annie Ernaux 1962. 87 s. Gummerus 2023.   Kirjaston kirja. Kiitos kirjastolaitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Kävelin katuja ja kannoin kehossani tammikuun 20. ja 21. päivän välisen yön salaisuutta kuin pyhää esinettä. Mietin, olinko käynyt kauhun vai kauneuden äärellä. Tunsin ylpeyttä. Varmaan samanlaista kuin yksinpurjehtijat, narkomaanit ja varkaat, ylpeyttä siitä, että olin käynyt jossakin, minne muut eivät ikinä uskaltautuisi. Jollain tapaa varmaan juuri ylpeys sai minut kirjoittamaan tämän kertomuksen." Annie Ernauxin pienoisromaani  Tapaus on dokumentaatio kirjailijan itselleen  1960-luvulla opiskelijana  teettämästä laittomasta abortista. Kirjailija palasi kokemuksensa muistelemiseen vuosituhannen vaihteessa, jolloin hän pyrki palauttamaan tapahtumat mieleensä yksityiskohtaisesti. Apunaan hänellä olivat hänen nuo...

Nuoren miehen aikakone Kuva: Ellen Karhulampi. Taideteos taustalla: Kaisu Sirviö. Annie Ernaux: Nuori mies. Ranskankielinen alkuteos Le jeune homme , 2022. Suomentanut Lotta Toivanen. 40 s. Kannen alkuperäinen kuva Shutterstock. Gummerus 2023.  "Nuoren miehen seurassa oma muistini tuntui jatkuvan loputtomiin. Ajan paksut kerrostumat välissämme olivat suloisia, ne lisäsivät nykyhetken intensiteettiä. Minulle ei tullut edes mieleen, että kauas hänen syntymäänsä edeltävään aikaan ulottuva muistini oli vastine tai peilikuva hänen muistilleen sellaisena kuin se jäisi olemaan minun kuoltuani kaikkine niine tapahtumineen ja poliitikkoineen, joita en tulisi tuntemaan." Annie Ernauxin novellia muistuttava teos Nuori mies on ensimmäinen kohtaamiseni viime vuoden Nobel-kirjailijan tekstien kanssa. Kokemus on sikäli hämmentävä, että harva kirjailija saa julki näin suppeaa teosta erillisenä julkaisuna. Joskus vanhastaan kirjan vähimmäiskokona on pidetty 48 sivua, josta Ernaux jää jälkeen ...

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min...

Selittelemättä Kuva: Kustantaja Tove Ditlevsen: Aikuisuus (Tanskankielinen alkuteos Gift, 1971). Suomentanut Katriina Huttunen. 222 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. S&S 2022. Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallisen Kööpenhamina-trilogian kolmas ja viimeinen osa Aikuisuus iskee kuin kylmä viima toisen osan nuoruuden toiveikkuuteen tuudittautuneen lukijan kasvoille.  Toven toive naimisiinmenosta on toteutunut, mutta asiat eivät ole kunnossa. Ne eivät ole kunnossa toisessakaan avioliitossa, ja sitten seuraa täydellinen romahdus. Nämä ovat tunnettuja elämäkerrallisia tietoja Ditlevsenistä, joten näiden asioiden kertominen ei liene spoilausta.  "Minulla on hyvä olla. Olen menossa naimisiin, odotan lasta, minulla on nuori mies jota rakastan, ja pian saamme oman kodin. Sanon Ebbelle että en  koskaan  aio  erota hänestä ja että en voisi sietää jos elämäni olisi yhtä monimutkaista kuin se on aikaisemmin ollut. Hän tarttuu minua leuasta ja suutelee ...

Kirjailijanhaaveita Kuva: kustantaja Tove Ditlevsen: Nuoruus. Tanskankielinen alkuteos Ungdom, 1967. Suomentanut Katriina Huttunen. Kannen kuva Ritzau  Scanpix,  kansi Elina Warsta, taitto Jukka Iivarinen. 191 s. S&S (2021). "Olen näyttänyt isälleni sen runon jonka kirjoitin firman ullakolla, ja hän sanoi että se on amatööriruno ja että runojen kirjoittaminen oli minulle hyvä harrastus, samanlainen kuin ristisanojen ratkaiseminen. Se on hyvää aivovoimistelua, hän sanoi." Tove Ditlevsenin   Kööpenhamina-trilogian  toinen osa käynnistyy valoisammissa merkeissä kuin ensimmäinen, Toven lapsuutta kuvaava osa. Nyt Tove on nuori, juuri työelämässä aloittava nainen, joka kokee kommelluksia ensimmäisissä työpaikoissaan, käy huvittelemassa, tuntee ajoittain itsensä yksinäiseksi ja haaveilee edelleen kirjailijan urasta. Taustalla kerääntyy synkkiä pilviä, kun uutisista seurataan Hitlerin valtaan nousua Saksassa, mutta Tove elää vahvasti nykyhetkeä kuten nuoret yleensä, vaik...

Lapsuuden arkkuun suljettuna Tove Ditlevsen: Lapsuus (Tanskankielinen alkuteos: Barndom, 1967). Suom. Katriina Huttunen. 142 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. Taitto: Jukka Iivarinen, Vitale Ay.  S&S 2021. Kööpenhamina-trilogia, 1. osa. "Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin.  -- Aikuisten lapsuus roikkuu repaleisena ja puhkottuna heidän sisimmässään kuin käytetty ja koinsyömä matto jota kukaan ei ajattele eikä tarvitse. Heistä ei näe että heillä on ollut lapsuus, eikä heiltä uskalla kysyä miten he käyttäytyivät päästäkseen sen läpi ilman että se jätti heidän kasvoihinsa syviä arpia ja jälkiä. On syytä epäillä että he ovat kulkeneet salaista oikotietä ja pukeutuneet aikuisen asuun vuosia ennen kuin oli aika." Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen Kööpenhamina-trilogia ilmestyi 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Sillä on paikkansa Tanskan kirjallisuushistoriassa, mutta käännöksinä se alkoi levitä maailmalle vasta viimeaikaisin...

Merkintöjä omaksi itseksi tulosta Oksana Vasjakina: Haava (Alkuteos: Rana, 2021). Suomentanut Riku Toivola. Kansi: Piia Aho. 254 s. Otava 2023. Äänikirjan lukija: Alina Tomnikov. Kirjan kansi: Piia Aho "Omasta kehosta, arjesta ja tunteista kirjoittaminen hämmentää ja nolostuttaa. Minua hävettää kirjoittaa tätä kirjaa." Oksana Vasjakinan omaelämäkerrallinen, romaaniksi nimetty teos on osa viime vuosien autofiktion nousua. Sitä lukiessani mieleeni tulivat päällimmäisinä  Vivian Gornickin kylläkin jo vanhempi  Toisissamme kiinni -muistelmateos hänen suhteestaan äitiinsä, ja Hanna Brotheruksen Ainoa kotini autofiktiivisenä perhesuhteiden ja kehosuhteen kuvauksena.  Amerikkalaisen Gornickin ja venäläisen Vasjakinan välillä on yllättävän paljon yhtäläisyyksiä kulttuurierosta ja sukupolvierosta huolimatta. Molemmat he kuvaavat tyttären suhdetta äitiin, jolta eivät lapsuudestaan saakka ole saaneet riittävästi vahvistusta olemassaololleen. Lisäksi he tuovat esiin kirjoituspro...