Tove Ditlevsen: Nuoruus

Kirjailijanhaaveita

Kuva: kustantaja

Tove Ditlevsen: Nuoruus. Tanskankielinen alkuteos Ungdom, 1967. Suomentanut Katriina Huttunen. Kannen kuva Ritzau Scanpix, kansi Elina Warsta, taitto Jukka Iivarinen. 191 s. S&S (2021).

"Olen näyttänyt isälleni sen runon jonka kirjoitin firman ullakolla, ja hän sanoi että se on amatööriruno ja että runojen kirjoittaminen oli minulle hyvä harrastus, samanlainen kuin ristisanojen ratkaiseminen. Se on hyvää aivovoimistelua, hän sanoi."

Tove Ditlevsenin Kööpenhamina-trilogian toinen osa käynnistyy valoisammissa merkeissä kuin ensimmäinen, Toven lapsuutta kuvaava osa. Nyt Tove on nuori, juuri työelämässä aloittava nainen, joka kokee kommelluksia ensimmäisissä työpaikoissaan, käy huvittelemassa, tuntee ajoittain itsensä yksinäiseksi ja haaveilee edelleen kirjailijan urasta.

Taustalla kerääntyy synkkiä pilviä, kun uutisista seurataan Hitlerin valtaan nousua Saksassa, mutta Tove elää vahvasti nykyhetkeä kuten nuoret yleensä, vaikka toivookin vuosien kuluvan nopeasti, jotta hän voisi kirjoittaa ja tarjota runojaan aikuisena. Hän löytää kirjalliselle harrastukselleen ymmärtäjän, entisen kirjakauppiaan herra Kroghin, mutta kirjallisuuden ympärillä tapahtuvat iltapäivän teehetket päättyvät yhtä yllättäen kuin alkoivatkin, kun herra Kroghin talosta on eräänä päivänä jäljellä vain kivikasa. Loukkaantunut Tove arvelee, etteivät tapaamiset iäkkään herran kanssa merkinneet tälle mitään, kun tämä saattoi noin vain muuttaa toisaalle, kertomatta Tovelle mitään.

Kotoa pois muuttaneen Toven uusi vuokraemäntä pitää Hitlerin kuvaa seinällään ja järjestää kotonaan iltatilaisuuksia, joissa natsit kokoontuvat ja kuunnellaan Hitlerin puheita radiosta.

Vähitellen Toven haaveet konkretisoituvat mahdollisuuksiksi, jotka johtavat siihen, että ensin hänen runonsa julkaistaan lehdessä ja hiukan myöhemmin kustantaja julkaisee hänen esikoisrunokokoelmansa Pigesind, Tytön mieli. Kaiken tämän tuntuu mahdollistavan tutustuminen mieheen nimeltä Viggo F. MØller.

1930-luvulle sijoittuva kirja kuvaa elävästi nuoren naisen asemaa työmarkkinoilla sekä työläistaustaisen tulokkaan astumista kirjallisiin piireihin. Naisen elämä on kiusallisen riippuvaista miesten suosiosta monessakin mielessä, vaikka ammattiyhdistys on saanut aikaan tuloksia samanpalkkaisuuteen pyrkimisessä. Tove kokee ulkonäköpaineita ja häpeää köyhyydestään. Hänellekin tuntuu itsestään selvältä, että hänen tulee hankkia mies, joka elättää hänet, ja mennä naimisiin, etenkin kun äiti jatkuvasti asiasta muistuttaa.

"Useimmiten Ninaa haetaan tanssimaan ensin. Hymyilen nuorelle miehelle joka hakee häntä kuin olisin Ninan äiti ja haluaisin varmistua että Nina on nyt hyvissä käsissä. Hymyilen hyväksyvästi kun he tanssivat ohitseni ja tarkkailen kiinnostuneena muitakin. Ajattelen että minun voisi luulla tutkivan ympäristöäni, jotta voisin joskus kirjoittaa siitä kirjan. Minun puolestani jokainen saa luulla mitä tahansa, kunhan vain ei sitä että olen hyljeksitty tyttö joka käy ulkona vain päästäkseen kihloihin."

Omaelämäkerrallisen romaanisarjan ensimmäiseen Lapsuus-osaan verrattuna Nuoruus on toiveikkaampi, tummistakin sävyistään huolimatta. Ditlevsen kirjoittaa kirkkaasti ja hänen tekstiään on ilo lukea. Lapsuus-osassa pysähdyttiin usein tunnelmiin, toistuviin tilanteisiin ja lapsen tunteisiin ja vaikutelmiin. Nuoruus etenee suoraviivaisemmin tapahtumien varassa ja teksti virtaa vapautuneesti.

Kirjan kuvaamana ajanjaksona Ditlevsen on 15-18 -vuotias. Maailmansota syttyy, mutta Toven unelma oman runokokoelman julkaisemisesta täyttyy oikeastaan yllättävänkin helposti. Ditlevsen ei kuvaa kirjoittamista itselleen vaikeana tai erityisen vaativana, vain oikeiden kontaktien luominen on hänelle vaikeaa. Kirjan päättyessä Tove jää tunnelmoimaan juuri saamiensa kirjansa tekijänkappaleiden ääreen.

"Ehkä kirjani pääsee kirjastoihin. Ehkä joku runoista salaa pitävä lapsi löytää sen joskus, lukee runot ja tuntee lukiessaan jotakin, jotakin sellaista mitä hänen ympäristönsä ei ymmärrä. Eikä tämä omituinen lapsi tunne minua laisinkaan. Hän ei ajattele että olen elävä nuori tyttö joka tekee töitä, syö ja nukkuu niin kuin muutkin ihmiset. En itsekään ajatellut sitä koskaan silloin kun luin kirjoja lapsena. Muistin harvoin kirjailijoiden nimen."

Postaukseni trilogian ensimmäisestä osasta Lapsuus.

Ja kolmannesta osasta Aikuisuus.

Muualla:

Tove Ditlevsenin Nuoruus. Narratiiveja. Lily. 26.1.2022

Tove Ditlevsen, Nuoruus. Marjatan kirjat ja mietteet. 30.1.2022

Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirja sopii kohtiin:

6. Kirjan kansikuvassa on vaate tai kirjan nimessä on jokin vaate

7. Kirja on klassikkoteos Tanskasta

16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa

19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Kööpenhamina)

29. Kirjassa on minäkertoja

35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (kotiapulaisen työ, konttorityö, lehden avustajana/kirjoittajana toimiminen)