Satunnainen ohilukija

Raastavaa pelkoa Kirjan kansi Martti Ruokonen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mariana Enriquez: Aurinkopaikka hämärille tyypeille. Alkuteos Un lugar soleado para gente sombria . Suomentanut Sari Selander. Päällys Martti Ruokonen. 312 s. WSOY 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Siskoni Millie haluaa aina puhua naislintujen kanssa. Millie tuntee legendat ja niin tunnen minäkin, mutta välillämme on se radikaali ero, että Millie osaa esineiden ja eläinten kieltä. Vaikka olisi miten kuuma, hän istuu joka ilta piirtämässä muotokuvaa itsestään tuuletin pöytänsä vieressä, koska on vakuuttunut siitä, että hän itsekin muuttuu vielä joskus linnuksi. 'Ethän salli, että minut muutetaan linnuksi', hän sanoo minulle joskus nyyhkyttäen, istuen kostealla puulattialla naurettavassa kartanossamme, joka on rakennettu suojelemaan meitä kylmyydeltä ja sateelta, vaikka ei Paranássa edes tiedetä, mitä kylmyys tarkoittaa. En voi auttaa siskoani, koska ei minulla ole aavistustakaan, ...

Mikä ihmistä suojaa Kirjan päällys Matti Ruokonen. Valokuva Ellen Karhulampi Tommi Kinnunen: Kaarna. Kirjan päällys Martti Ruokonen, päällyksen kuvat Vastavalo ja iStock. 205 s. WSOY, 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kustantajan arvostelukappale (2. p.) saapui kirjaston kirjan jälkeen, kiitos siitäkin. "Hän painaa tyttöjä rintaansa vasten ja yrittää juosta takaisin tulosuuntaansa, mutta rungot katkaisevat tien. Joet tulvivat uomistaan, juuret repivät railoja maan pintaan ja oksistot kurottautuvat alas tavoittaakseen lapset.     Hän ei taistele vastaan, sillä hän tietää metsän olevan vahvempi. Hän erottaa puiden vihreän sykkeen, niiden maan alla välittämät äänettömät käskyt ja kehotukset. Männyt saavat otteen tytöistä, kiskovat ne hänen sylistään ja nostavat korkealle latvuksiin. Laina avaa suunsa ja päästää pitkää, sanatonta kirkunaa. Se tarttuu oksiin, toisten joukkoon." Minulle Neuvostoliiton partisaanitoiminta sotien aikana on varsin tuntematonta historiaa. Et...

Todellisuuden syrjässä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys Martti Ruokonen. Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Novelleja. 218 s. Kansi Martti Ruokonen. WSOY 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Miten oireen voi erottaa tavallisesta elämästä? Missä kulkee normaalin ja epänormaalin raja? Montako kertaa viikossa voi tuntea itsensä kuolemanväsyneeksi, tyhmäksi ja tyhjäksi, ennen kuin sen saa luokitella sairaudeksi?" Tämä ensikosketukseni Tiina Laitila Kälvemarkin teoksiin on hänen esikoisteoksensa, joka on novellikokoelma.  Laitila Kälvemarkilla on kyky luonnostella elävä henkilö muutamin niin vangitsevin vedoin, että lukija siirtyy hänen nahkoihinsa nopeasti. Silti novellit ovat tunnelmiltaan ja kulultaan novelleiksi aika viipyileviä, eivät niinkään äärimmäiseen tiivistämiseen pyrkiviä. Kokoelman nimi- ja avausnovelli Kadonnut ranta muistuttaa Film noir -elokuvaa takaumineen ja nopeine leikkauksineen menneiden tapahtumien ja ahdistavan nykyhetken välillä. Mie...

Nanette Kottaraisen perintö Hanna Weselius: Nimetön - Nanette Kottaraisen muotokuva. 442 s. Päällys Martti Ruokonen. WSOY 2023.  Äänikirjan lukija Erja Manto. Kuva: Ellen Karhulampi "Niin, & pukeutuessani ajattelin kuinka kiinnostavaa olisi kuvailla vanhuuden tuloa sekä kuoleman vähittäistä koittamista. Tehdä se samalla tavalla kuin rakkautta kuvataan. Panna muistiin jokainen epäonnistumisen oire: mutta miksi epäonnistumisen? Käsitellä ikää kokemuksena, joka eroaa muista, & kartoittaa kaikki ne eri asteet, jotka vievät kohti kuolemaa. Se on valtava kokemus, eikä ainakaan lähestymisensä osalta yhtä tiedostamaton kuin syntymä.   Virginia Woolf kirjoitti tuon ylläolevan vuonna 1939 tänä päivänä, seitsemäs elokuuta. Ei hän ollut silloin vielä edes vanha. Kiinnitin huomioni tuohon, miten hän halusi kuvata vanhuutta ja lähestyvää kuolemaa "samalla tavalla kuin rakkautta kuvataan". Mitähän hän sillä tarkoitti? Huolellisuutta, tarkkuutta, yksityiskohtaisuutta? Rakkaudel...

Max Porter: Lanny. Faber & Faber, 2019. 210 s. Cover design by Faber. Max Porter: Lanny. WSOY, 2020. 216 s. Suomennos: Irmeli Ruuska. Kannen kuva: iStock, kansi: Martti Ruokonen.  Äänikirjan lukijat: Erja Manto, Toni Kamula, Krista Putkonen-Örn, Aku Laitinen, Jukka Pitkänen. He has been represented on keystones, decorative stencils, tattoos, the cricket club logo, he has been every English trinket and trash, moral for cash, mascot and curse. He has been in story form in every bedroom of every house of this place. He is in them like water. Animal, vegetable, mineral. They build new homes, cutting into his belt, and he pops up adapted, to scare and define. In this place he is as old as time.  He tells the fascinated plastic cap of times past. He resuscitates tales and teases stories from the molecular memory of the village. Lannyn tarina liikkuu myyttien ja kansantarujen maailmassa. Se syntyy luonnon ja ihmismielen vuoropuhelussa, jonka keskipisteessä on pieni poika, Lanny. ...