Siirry pääsisältöön

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta

Todellisuuden syrjässä


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys Martti Ruokonen.


Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Novelleja. 218 s. Kansi Martti Ruokonen. WSOY 2012.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Miten oireen voi erottaa tavallisesta elämästä? Missä kulkee normaalin ja epänormaalin raja? Montako kertaa viikossa voi tuntea itsensä kuolemanväsyneeksi, tyhmäksi ja tyhjäksi, ennen kuin sen saa luokitella sairaudeksi?"


Tämä ensikosketukseni Tiina Laitila Kälvemarkin teoksiin on hänen esikoisteoksensa, joka on novellikokoelma. 

Laitila Kälvemarkilla on kyky luonnostella elävä henkilö muutamin niin vangitsevin vedoin, että lukija siirtyy hänen nahkoihinsa nopeasti. Silti novellit ovat tunnelmiltaan ja kulultaan novelleiksi aika viipyileviä, eivät niinkään äärimmäiseen tiivistämiseen pyrkiviä.

Kokoelman nimi- ja avausnovelli Kadonnut ranta muistuttaa Film noir -elokuvaa takaumineen ja nopeine leikkauksineen menneiden tapahtumien ja ahdistavan nykyhetken välillä. Miehen vaimo on kadonnut häämatkalla ja paikallinen poliisi kuulustelee häntä.  

Muissa novelleissa ollaan samantapaisissa tunnelmissa, mutta tapahtumat kuvataan enemmän sordiinolla kuin ensimmäisessä, teräväreunaisessa ja kirkasvaloisessa tarinassa. 

Ollaan kuormittavan arjen piirissä ja tapahtumissa; pizzeriassa, ostoksilla, viemässä lapsenlasta ratsastamaan. Arki taittuu jossakin tapahtumassa tai oivalluksessa, pienesti, mutta merkittävästi. Tai ollaan eräänlaisessa välitilassa, surussa, sairauskohtauksen tai luonnonkatastrofin jälkeen, toipumisen prosessissa, vierauden tilassa, jossa todellisuus ottaa uudenlaisia muotoja ja ihminen tekee yllättäviä tekoja, päätöksiä ja tulkintoja.

Useammassa novellissa näkökulma on maahanmuuttajan, alkuperältään joko suomalaisen tai muunmaalaisen Ruotsissa asuvan. Tämä ei ole ihme, sillä kirjailija on itse muuttanut Suomesta Ruotsiin ja asuu Tukholmassa. Maahanmuuttajan elämässä välitila on enemmän tai vähemmän pysyvä olotila, jossa uuden asuinpaikan vieraus sekoittuu entisen asuinpaikan yhä lisääntyvään vierauteen. Ruotsinlaivalla on käynyt moni tunteiden myrsky kotimaan ja asuinmaan välillä matkustettaessa, kuten novellissa Neljän hengen hytti.

Novellissa Jänis eläin toimii johtimena tunteille, jotka eivät muuten löydä purkautumistaan. Aika monessa novellissa ollaankin ilmaisemattomien ja ääneen lausumattomien tunteiden äärellä. 

"Istuin aidalla niin kauan, että ilta vaihtui yöksi ja hämärä pimeäksi. En nähnyt enää jänistä, mutta tunsin selvästi sen läheisyyden. Jos pidätin hengitystä, saatoin kuulla sen sydämenlyönnit. Kopiti kop, kopiti kop, pieni sydän laukkaa."

Kokoelma on tyylikäs ja herkkä tavalla, josta pidän.

Helmet-lukuhaasteen 2024 kohta "22. Kirjaa on suositellut kirjailija" sai minut oikeastaan tarttumaan tähän kirjaan. Tätä oli suositellut Liisa Näsi, erinomainen novellisti, ja lisäksi myös kustannustoimittaja ja kirjoittamisen opettaja. 


Muualla: 

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Kirjat kertovat -blogi 30.7.2012


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii seuraaviin kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa
14. Kirjassa harrastetaan
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
22. Kirjaa on suositellut kirjailija
29. Kirjassa valehdellaan
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja




Tunnisteet

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...
Lähetä kommentti
Lue lisää