Siirry pääsisältöön

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta

Todellisuuden syrjässä


Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys Martti Ruokonen.


Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Novelleja. 218 s. Kansi Martti Ruokonen. WSOY 2012.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Miten oireen voi erottaa tavallisesta elämästä? Missä kulkee normaalin ja epänormaalin raja? Montako kertaa viikossa voi tuntea itsensä kuolemanväsyneeksi, tyhmäksi ja tyhjäksi, ennen kuin sen saa luokitella sairaudeksi?"


Tämä ensikosketukseni Tiina Laitila Kälvemarkin teoksiin on hänen esikoisteoksensa, joka on novellikokoelma. 

Laitila Kälvemarkilla on kyky luonnostella elävä henkilö muutamin niin vangitsevin vedoin, että lukija siirtyy hänen nahkoihinsa nopeasti. Silti novellit ovat tunnelmiltaan ja kulultaan novelleiksi aika viipyileviä, eivät niinkään äärimmäiseen tiivistämiseen pyrkiviä.

Kokoelman nimi- ja avausnovelli Kadonnut ranta muistuttaa Film noir -elokuvaa takaumineen ja nopeine leikkauksineen menneiden tapahtumien ja ahdistavan nykyhetken välillä. Miehen vaimo on kadonnut häämatkalla ja paikallinen poliisi kuulustelee häntä.  

Muissa novelleissa ollaan samantapaisissa tunnelmissa, mutta tapahtumat kuvataan enemmän sordiinolla kuin ensimmäisessä, teräväreunaisessa ja kirkasvaloisessa tarinassa. 

Ollaan kuormittavan arjen piirissä ja tapahtumissa; pizzeriassa, ostoksilla, viemässä lapsenlasta ratsastamaan. Arki taittuu jossakin tapahtumassa tai oivalluksessa, pienesti, mutta merkittävästi. Tai ollaan eräänlaisessa välitilassa, surussa, sairauskohtauksen tai luonnonkatastrofin jälkeen, toipumisen prosessissa, vierauden tilassa, jossa todellisuus ottaa uudenlaisia muotoja ja ihminen tekee yllättäviä tekoja, päätöksiä ja tulkintoja.

Useammassa novellissa näkökulma on maahanmuuttajan, alkuperältään joko suomalaisen tai muunmaalaisen Ruotsissa asuvan. Tämä ei ole ihme, sillä kirjailija on itse muuttanut Suomesta Ruotsiin ja asuu Tukholmassa. Maahanmuuttajan elämässä välitila on enemmän tai vähemmän pysyvä olotila, jossa uuden asuinpaikan vieraus sekoittuu entisen asuinpaikan yhä lisääntyvään vierauteen. Ruotsinlaivalla on käynyt moni tunteiden myrsky kotimaan ja asuinmaan välillä matkustettaessa, kuten novellissa Neljän hengen hytti.

Novellissa Jänis eläin toimii johtimena tunteille, jotka eivät muuten löydä purkautumistaan. Aika monessa novellissa ollaankin ilmaisemattomien ja ääneen lausumattomien tunteiden äärellä. 

"Istuin aidalla niin kauan, että ilta vaihtui yöksi ja hämärä pimeäksi. En nähnyt enää jänistä, mutta tunsin selvästi sen läheisyyden. Jos pidätin hengitystä, saatoin kuulla sen sydämenlyönnit. Kopiti kop, kopiti kop, pieni sydän laukkaa."

Kokoelma on tyylikäs ja herkkä tavalla, josta pidän.

Helmet-lukuhaasteen 2024 kohta "22. Kirjaa on suositellut kirjailija" sai minut oikeastaan tarttumaan tähän kirjaan. Tätä oli suositellut Liisa Näsi, erinomainen novellisti, ja lisäksi myös kustannustoimittaja ja kirjoittamisen opettaja. 


Muualla: 

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Kirjat kertovat -blogi 30.7.2012


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii seuraaviin kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa
14. Kirjassa harrastetaan
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
22. Kirjaa on suositellut kirjailija
29. Kirjassa valehdellaan
36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja




Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisten kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen etym...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...
Lähetä kommentti
Lue lisää