Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta

Todellisuuden syrjässä

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys Martti Ruokonen.

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Novelleja. 218 s. Kansi Martti Ruokonen. WSOY 2012.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Miten oireen voi erottaa tavallisesta elämästä? Missä kulkee normaalin ja epänormaalin raja? Montako kertaa viikossa voi tuntea itsensä kuolemanväsyneeksi, tyhmäksi ja tyhjäksi, ennen kuin sen saa luokitella sairaudeksi?"

Tämä ensikosketukseni Tiina Laitila Kälvemarkin teoksiin on hänen esikoisteoksensa, joka on novellikokoelma. 

Laitila Kälvemarkilla on kyky luonnostella elävä henkilö muutamin niin vangitsevin vedoin, että lukija siirtyy hänen nahkoihinsa nopeasti. Silti novellit ovat tunnelmiltaan ja kulultaan novelleiksi aika viipyileviä, eivät niinkään äärimmäiseen tiivistämiseen pyrkiviä.

Kokoelman nimi- ja avausnovelli Kadonnut ranta muistuttaa Film noir -elokuvaa takaumineen ja nopeine leikkauksineen menneiden tapahtumien ja ahdistavan nykyhetken välillä. Miehen vaimo on kadonnut häämatkalla ja paikallinen poliisi kuulustelee häntä.  

Muissa novelleissa ollaan samantapaisissa tunnelmissa, mutta tapahtumat kuvataan enemmän sordiinolla kuin ensimmäisessä, teräväreunaisessa ja kirkasvaloisessa tarinassa. 

Ollaan kuormittavan arjen piirissä ja tapahtumissa; pizzeriassa, ostoksilla, viemässä lapsenlasta ratsastamaan. Arki taittuu jossakin tapahtumassa tai oivalluksessa, pienesti, mutta merkittävästi. Tai ollaan eräänlaisessa välitilassa, surussa, sairauskohtauksen tai luonnonkatastrofin jälkeen, toipumisen prosessissa, vierauden tilassa, jossa todellisuus ottaa uudenlaisia muotoja ja ihminen tekee yllättäviä tekoja, päätöksiä ja tulkintoja.

Useammassa novellissa näkökulma on maahanmuuttajan, alkuperältään joko suomalaisen tai muunmaalaisen Ruotsissa asuvan. Tämä ei ole ihme, sillä kirjailija on itse muuttanut Suomesta Ruotsiin ja asuu Tukholmassa. Maahanmuuttajan elämässä välitila on enemmän tai vähemmän pysyvä olotila, jossa uuden asuinpaikan vieraus sekoittuu entisen asuinpaikan yhä lisääntyvään vierauteen. Ruotsinlaivalla on käynyt moni tunteiden myrsky kotimaan ja asuinmaan välillä matkustettaessa, kuten novellissa Neljän hengen hytti.

Novellissa Jänis eläin toimii johtimena tunteille, jotka eivät muuten löydä purkautumistaan. Aika monessa novellissa ollaankin ilmaisemattomien ja ääneen lausumattomien tunteiden äärellä. 

"Istuin aidalla niin kauan, että ilta vaihtui yöksi ja hämärä pimeäksi. En nähnyt enää jänistä, mutta tunsin selvästi sen läheisyyden. Jos pidätin hengitystä, saatoin kuulla sen sydämenlyönnit. Kopiti kop, kopiti kop, pieni sydän laukkaa."

Kokoelma on tyylikäs ja herkkä tavalla, josta pidän.

Helmet-lukuhaasteen 2024 kohta "22. Kirjaa on suositellut kirjailija" sai minut oikeastaan tarttumaan tähän kirjaan. Tätä oli suositellut Liisa Näsi, erinomainen novellisti, ja lisäksi myös kustannustoimittaja ja kirjoittamisen opettaja. 

Muualla: 

Annika Lantto: Sisuradion toimittajalta novellikokoelma. Sveriges Radio 13.12.2011

Tiina Laitila Kälvemark: Kadonnut ranta. Kirjat kertovat -blogi 30.7.2012

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii seuraaviin kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa

14. Kirjassa harrastetaan

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

22. Kirjaa on suositellut kirjailija

29. Kirjassa valehdellaan

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja