Joan Marble: Puutarha Italiassa

Intohimoinen puutarhuri

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kuvitus Corinna Sargood.

Joan Marble: Puutarha Italiassa. Englanninkielinen alkuteos Notes from an Italian Garden, 2000. Suomennos Jaana Iso-Markku. Piirrokset Corinna Sargood. 349 s. Otava, Seven 2012. Otavan 1. painos kirjasta 2001.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Yksi Italiassa asumisen iloista on, että jos nostaa peukalot pystyyn ja hengittää varovasti, voi elää syksyssä niin kauan, että se lopulta sulautuu kevääseen. Talvi tuntuu siinä ryminässä kadonneen. Tai jos se ilmestyy näkösälle, se menee niin nopeasti ohi, ettei siitä ole paljon haittaa.

    Yhtenä päivänä sitä vain herää, ja ulkona on kylmää ja tuulista, mutta kaksi päivää myöhemmin voi jo syödä lounasta ulkona aurinkoisella terassilla, jossa on niin kuuma, että pitää riisua villapaita pois."

Joan Marblen omaelämäkerrallinen kuvaus puutarhan ja loma-asunnon perustamisesta entiselle etruskien asuttamalle seudulle Italian Etrurian Canalessa viehättää varmasti jokaista matkustamisesta ja puutarhoista kiinnostunutta. Se on käytännöllinen ja vailla kaikkea sokerikuorrutusta, joka usein himmentää pitkäaikaisten unelmien toteuttamisesta kertovat tarinat.

Amerikkalainen Roomassa ainakin osan vuotta asuva perhe saa ensikosketuksensa puutarhanhoitoon päästessään asumaan kauniin kaupunkinäköalan ja pienen parvekkeen omaavaan asuntoon. Ajan oloon parveke ei enää riitä, ja on tullut aika aloittaa oman maapalan etsintä. Se ei osoittaudu helpoksi tehtäväksi ulkomaalaisille. Eletään 60 - 70 -lukua.

Lopulta perhe kuitenkin päätyy kauppaan ja alkaa rakentaa taloa ja puutarhaa seudulle, jolta puuttuvat palvelut ja kunnallistekniikka. Mikään ei ole helppoa, mutta ongelmia kohdatessaan he tutustuvat naapureihin ja kyläläisiin ja saavat apua siinä kuin ihmetystäkin osakseen. Perheen äiti, joka on kirjan kertoja, paneutuu yhä syvemmin alueen ilmastoon ja kasvuolosuhteisiin sekä lajikkeisiin, jotka siellä viihtyvät. Kuten kaikki puutarhanhoitoa harrastavat tietävät, puutarhaa ei koskaan vain suunnitella ja toteuteta sitten suunnitelman mukaan, se muotoutuu monessa suhteessa omalakisesti ja valitsee itse kasvutapansa ja lajikkeensa, ja siihen vaikuttavat sattumat yhtä paljon kuin suunnitelmatkin.

Tämä kaikki on kiehtovaa luettavaa, etenkin kun kirjassa kuvataan myös etruskien historiaa, italialaisia puutarhoja ylipäätään sekä alueen asukkaiden elämää ja tapoja. Etruskit katosivat kansana lähestulkoon jäljettömiin, roomalaiset tuhosivat kaiken heitä koskevan kirjallisen dokumentaation, vain jonkin verran esineistöä on jäljellä, ja heidän merkkinsä maaperässä, jota he asuttivat. Silti tuolla alueella asustaa edelleen ihmisiä, joiden kehossa ja kasvoissa on havaittavissa samat piirteet kuin etruskitaiteen ihmisissä ja puhekielestäkin löytyy pieni jäänne etruskien kielestä.

"Yksi paikan suurimmista viehätyksenaiheista on tieto siitä, että emme olleet ensimmäiset ihmiset, jotka asuivat ja tekivät työtä tässä maankolkassa. Kauan sitten - kenties jopa kolme tuhatta vuotta sitten - toiset ihmiset olivat viljelleet ja vaalineet tätä maata, ja joka kerta kun kylvämme siemeniämme kuunkierron mukaan, tiedämme, että se on sama kuu, jonka etruskit näkivät nousevan Manzianan metsistä, ja aina kun kaivamme esiin vaaleanpunaisen saviruukun sirpaleen tai ylitämme etruskien vanhan sillan mennessämme hakemaan ricottaa paimenelta joen toiselta puolelta, saamme muistutuksen meitä ennen eläneestä älykkäästä kansasta."

Alueen maan hyödyntäminen on edelleen velkaa etruskeille, jotka kuivasivat alkujaan suoperäisen maan, rakensivat sinne mittavat kastelujärjestelmät ja huolsivat alueen metsiä niin, että luonnon uudistuminen oli mahdollista.   

Kirja on jaettu vuodenkierron mukaan kuukausiin, kunkin tapahtumista kerrotaan samalla, kun tarina talon ja puutarhan valmistumisesta etenee. Corinna Sargoodin piirroksissa näkyvät monet yksityiskohdat maisemista, kasveista ja rakennuksista, jotka sinänsä tarkoista teksteistä jäävät aavistelujen varaan. Lukija voi viivähtää alueen tunnelmissa.

Kirja tarjoaa sekä tietoa että kokemuksia ja on kirjoitettu mukavasti etenevänä muisteluksena. Suomentaja Jaana Iso-Markku on tehnyt huolellista työtä ja kirjan kielestä voi nauttia.

Kirja muistuttaa hieman aihepiiriltään ja tunnelmiltaan Gerald Durrellin Korfulle muutosta kertovia kirjoja Eläimet ja muu kotiväkeni ja Eläimellistä menoa Korfulla. Tosin Durrell on humoristi liioitteluun saakka, kun taas Marblen huumori on hiljaisempaa, ja pääosassa hänellä ovat kasvit, eivät eläimet.

Kirjailija on kirjoittanut myös perheen Rooman ajoista kirjan Notes from the Roman Terrace, 2003. 

 

Muualla:

Verkkooni ei sattunut yhtään artikkelia tai blogiarviota kirjasta.

Helmet-lukuhaasteessa 2014

kirja sijoittuu kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi

11. Kirjan nimessä tai kannessa on yksi neljästä elementistä

28. Kirjailija on Välimeren maasta (tulkinnanvaraisesti)

33. Kirjassa muutetaan maalle

35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

44. Tietokirja, jonka on kirjoittanut nainen