Tarquin Hall: Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus

Herkut paikallisin maustein

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Tuomo Parikka.
Kuvassa mukana hindujumaluus Ganesha rukouskelloineen.

Tarquin Hall: Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus. Suomennos Jaana Kapari-Jatta. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 377 s. Gummerus, 2015.

Kirja on oma ostos.

Kunnianarvoisan Mitä yksityisimpien yksityisetsivien etsivän herra Vish Purin tutkimuksien seuraaminen on minulla edennyt sarjan suomennettujen osien viimeiseen kirjaani. Kaksi suomentamatonta kirjaa on vielä olemassa, mutta ilmeisestikin suomalainen kustantaja Gummerus on päättänyt lopettaa sarjan julkaisemisen neljään jo julkaistuun.

Sarjan osia ei ole numeroitu, joten olen päässyt toteuttamaan luontaista taipumustani lukea sarjoja satunnaisessa järjestyksessä, viitsimättä tarkistaa niiden alkuperäistä ilmestymisjärjestystä. Vaikka kirjoissa on jonkin verran tapahtumien jatkumoa osasta toiseen, ne voikin hyvin lukea haluamassaan järjestyksessä. 

Luin tätä itselleni sarjan viimeistä osaa haikein mielin. Herra Vish Puri, jota myös Intian Hercule Poirotiksi kutsutaan, on mitä mainioin tuttavuus. Itse hän ei vertailua Poirotiin pidä kohteliaisuutena: mitä ihmeellistä on rikosten ratkaisemisessa Englannin kaltaisessa maassa? Intian olosuhteissa kyse on aivan eri asiasta.

"Pahimpia olivat ne, jotka lukivat sitä pahuksen Agatha Christietä. He kuvittelivat, että kun joku vanha memsahi jossain angrezi-kylässä, jossa on kahdeksantoista hengen väestö - enimmäkseen kristittyjä pappeja ja vanhoja tomppeleita ja sen sellaisia - pystyi ratkaisemaan murhan Earl Grey -kupposen ääressä, sama voisi tapahtua Intiassa. Intiassa, jossa on yli tuhatkuusisataa eri kieltä, lukemattomia ikivanhoja uskontoja, kasteja, alakasteja ja heimoja, viiden ja puolen tuhannen vuoden ikäinen kulttuuri - puhumattakaan yli miljardin hengen väestöstä ja suurkaupungeista, jotka laajenevat silmissä."

Herra Vish Purin tutkimusten seuraaminen onkin matka Intian yhteiskuntaan, elämäntapoihin ja kulttuureihin. Lontoossa syntynyt kirjailija Tarquin Hall on todellinen kosmopoliitti, joka on elänyt ja toiminut journalistina eri puolilla maailmaa, mm Intiassa, Pakistanissa, Keniassa ja Turkissa, ja matkustellut laajasti. Huolimatta siitä, että on oleskellut Intiassa uutistoimituksen päällikkönä vain kuusi vuotta, kirjailija vaikuttaa tuntevan monimutkaisen intialaisen todellisuuden kuin oman kotinsa. Kiitos kuuluu epäilemättä hänen ammatilleen, ja intialaissyntyiselle vaimolleen.

Tällä kertaa kaikki saa alkunsa krikettipelistä. Tähtipelaajan isä kuolee myrkytettyyn voikana-annokseen pelin jälkeen järjestetyillä ylellisillä illallisilla. Asian selvittäminen johtaa Vish Purin syvälle uhkapelibisnekseen, jossa pyörii käsittämätön määrä korruptoituneen Intian yläluokan verottajaa kartellutta rahaa eikä ihmishengelle lasketa kovinkaan suurta arvoa. Ihan kuin tämä ei riittäisi, Vish Purilla on myös ratkaistavanaan Intian pisimpien viiksien omistajaan kohdistunut ryöstö - mutta kuka kumma haluaa varastaa valtaisat viikset?

Kirjan parhaita puolia ovat terävänäköinen yhteiskuntakritiikki, hersyvä huumori ja intialaisen elämän kuvaus värikkään mieleen jäävällä ja aistittavalla tavalla. Kirjoissa on jännitystä riittävästi, mutta ne eivät mässäile väkivallalla, pikemminkin herra Vish Puri kuuluu paitsi ulkonäkönsä, myös seikkailujensa kuvauksen puolesta pehmodekkarisarjaan.

Tässä osassa tutkimukset johtavat myös vihollismaan Pakistanin puolelle ja Vish Puri joutuu luopumaan periaatteestaan olla koskaan astumatta kyseisen maan kamaralle. Samalla katoavat jotkut hänen ennakkoluulonsakin. Hän tulee myös tietämään itselleen uusia asioita perheensä kokemuksista koko kansakuntaa järkyttäneessä Brittiläisen Intian valtiollisessa jaossa vuonna 1947, jossa Intia erotettiin Pakistanista ja hindut joutuivat jättämään Pakistanin puolelle jäävät kotinsa ja muslimit hinduvaltioon jäävät juurensa. Syntyneessä pakolaisaallossa koettiin paljon väkivaltaa ja inhimillisiä tragedioita. Erityisesti naiset olivat näiden tapahtumien pyörteissä suojattomia.

Sarjan muut osat on kääntänyt englannista erinomaisesti Tero Valkonen. Myös tämän osan suomentaja, palkittu ja mm Harry Potter -kääntäjänä kunnostautunut Jaana Kapari-Jatta tuottaa nautittavan luettavaa tekstiä. Muutamia pieniä oikoluvussa huomaamatta jääneitä virheellisyyksiä osui silmiini, mm hindujumaluus Ganesh, jolta rukoillaan siunausta matkaan lähtiessä, tunnetaan suomen kielellä kieliasussa Ganesha, ei Ganeshi.

Käännösten haasteina ovat lukuisat intialaisista kielistä peräisin olevat termit, vaikkakin alkuteokset ovat englanninkielisiä. Intialaisille sanoille on jokaisen kirjan lopussa selityksiä; tästä huolimatta sujuvan tekstin tuottaminen näiden paikallisten mausteiden kera on arvostettava suoritus sekä kääntäjältä että ajoittain myös lukijalta - tämän toki mahdollistaa alkutekstin onnistuminen tässä suhteessa. Kuitenkin juuri nuo paikalliskielten sanat luovat suuren osan siitä tunnelmasta, että ollaan Intiassa.

Kirjan lopusta puheen ollen, sieltä löytyy tämän kirjan tapauksessa myös muutama ruokailun iloista nauttivan herra Vish Purin oma resepti, mukaan lukien Vish Purin kohtalokkaan maittava voikana, ilman myrkkyannosta. Intialaisia reseptejä löytyy myös kirjan Vish Puri & lemmenkommandojen tapaus lopusta. Muutamassa kirjassa saamme lisäksi seurata herra Vish Purin gastronomista harrastusta, chilien viljelemistä talonsa kattoterassilla, missä puuhassa hän rentoutuu vastapainona kiivastempoiselle työlleen.

Sarjan kirjat käsittelevät monia intialaisen yhteiskunnan ongelmakohtia. Lemmenkommandojen tapauksessa esimerkiksi päästään tutustumaan maassa vapaaehtoisperiaatteella toimiviin lemmenkommandoihin, joiden tehtävänä on auttaa jyrkän kastijärjestelmän ohittamisessa ja rakkausavioliittojen solmimisessa. Kadonneen palvelijattaren tapauksessa puolestaan kuvataan kastittomien oikeudetonta ja epävarmaa asemaa yhteiskunnassa ja Nauruun kuolleen miehen tapauksessa kurkistetaan uskonnolliseen elämään.

Tuomo Parikan kannet kirjasarjaan ovat värikkyydessään ja sarjan huumorin kuvastamisen kyvyssään todellinen silmän ilo!

Muualla:

Kirsi Ranin: Tarquin Hall ja lemmenkommandojen tapaus. Kirsin kirjanurkka -blogi 24.3.2015 (kuvaa yhden Vish Puri -kirjan lisäksi kirjailijan tapaamista ja hänen antamaansa taustatietoa sarjasta ja sen synnystä.)

Wish Puri ja kadonneen palvelijattaren tapaus. Lukutoukan kulttuuriblogi 19.4.2013

Mal Warwick: Indian private eye Vish Puri is the best, he thinks. Mal Warwick on Books. (Postauksesta puuttuu päiväys.)

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (suurimmaksi osaksi: Delhi)

29. Kirjassa valehdellaan

36. Kirjan on kirjoittanut maahanmuuttaja

45. Kirjassa pelataan