Toivo Tarvas: Häviävää Helsinkiä

Helsingin valtaava unohdus

Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansikuvan maalaus Pitkäsillasta ja Siltasaaresta 1900-luvun alussa: Alma Judén, Helsingin kaupunginmuseo.

Toivo Tarvas: Häviävää Helsinkiä. Teoksen ensimmäinen painos Otava, 1917. Kuvapainoksen esipuhe ja kuvatoimitus Juha Järvelä, 2024. 142 s. Valokuvia. Sanoja ja kuvia eilispäivän Helsingistä 1. Kustantaja: BoD - Books on Demand.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Kaikilla rakennuksilla oli oma syntymis ja rakennushistoriansa. Kaikilla niillä oli omat etunsa ja varjopuolensa, ja hänestä tuntui, vastoin jumalansanan kieltoa ja opetusta, niinkuin niissä kaikissa olisi asunut jonkinlainen haltia, joka määräsi rakennuksen ominaisuudet.

    Siksipä hänen mielensä oli niin sanomattoman apea ja katkera, kun tätä "Murtokatua" varten hävitettiin useita kunnollisia taloja. Oli kerrassaan sopimatonta häätää niin monta hyvää talonhaltiaa taivasalle, kadulle... Kostamatta ne eivät sitä jättäisi..."

Toivo Tarvas on kirjoittanut useampia teoksia, joiden tapahtumapaikkana on 1900-luvun alun Helsinki. Tunnetuin näistä teoksista on Häviävää Helsinkiä, joka on löydetty uudelleen 2000-luvulla ja siitä on otettu parikin uutta painosta.

Teatterinjohtajaksi kansalliskirjaston henkilöhakemistossa tituleerattu Tarvas oli monipuolinen ja -toiminen mies. Teatteriuransa ohella hän toimi kirjakauppa- ja vakuutusaloilla ja kirjoitti kymmenkunta kirjaa, joista kolme ilmestyi eri salanimillä. Hän toimi myös lehtialalla. 1910- ja 20-lukujen taitteessa hän oli kuusi vuotta naimisissa lasten- ja nuortenkirjailija Aili Somersalon kanssa.

Työläisperheeseen syntynyt Tarvas jäi äidistään orvoksi vain vuoden ikäisenä. Hänet adoptoi senaattori Ossian Bergbom (myöhemmin Wuorenheimo) ja Tarvas sai hyvän koulutuksen ja valmistui maisteriksi Helsingin yliopistosta. Äidin puolen sukunsa kautta hän on sukua Mika Waltarille, joka myöskin tunnetaan Helsingin kuvaajana. Nämä mielenkiintoiset elämäkerralliset tiedot käyvät ilmi Jari Järvelän esipuheesta kirjaan.

Tarvas kuvaa novelleissaan Helsinkiä ja sen ihmisten elämää hyvinkin laajalla skaalalla. Kaupunki elää vahvasti tarinoissa ja kaupungissa tapahtuvia muutoksia seurataan. Kokoelmaa värittää alakulo siitä, miten vanha kaupunki katoaa uudemman rakentamisen tieltä. Puinen Pitkäsilta, nykyisen Kaisaniemenkadun, silloisen Murtokadun, työmaan alta puretut vuosisatoja kestämään rakennetut kivitalot ... Tarinoissa nuo muutokset saavat äänen ja kasvot.

Vanhan kivitalon rakentamisessa nuorena miehenä mukana ollut vanha mies, joka joutuu repimään samaa taloa alas; Pitkänsillan kupeessa tupakkaa myyvä Turkin sodassa sokeutunut Suomen kaartin sotilas, jolle vanhalla puusillalla on ollut helpompi suunnistaa äänten perusteella kuin uudella - mennyttä jäävät kaipaamaan menneisyyteen kuuluvat ja sinne siirtymävuorossa olevat ihmiset.

Kirjailijan katse kohdistuu ihmisiin, jotka ovat tavalla tai toisella marginaalissa tai ainakin vailla vaikutusmahdollisuuksia kaupunkiinsa ja elämäänsäkin. Monet henkilöistä ovat työväenluokkaa tai palveluskuntaa, mutta myös yläluokasta löytyy syrjään jääneitä, kuin valmiiksi unohtumaan tuomittuina eläviä.

Henkilöihin ja elämäntapaan kohdistuva katse on lähes kansatieteellisen tarkka. Työvälineet ja työvaiheet nimineen, tuotemerkit ja erilaista yhteiskunnallista statusta ilmaisevien seikkojen ilmaiseminen on systemaattisen tarkkaa. Silti lopputulos on kaikkea muuta kuin kuivakkaa. Tarinoiden elävyyteen vaikuttaa ennen muuta kerrontatavan visuaalisuus ja elävänä talteen saatu kieli. 

Tarvas on armoitettu murre- ja slangi-ilmaisun taitaja. Ehkäpä tässä teatterialalla toimimisesta on ollut hyötyä, kuultujen repliikkien mieleen painamisessa kannalta siis. Jari Järvelä toteaa esipuheessaan osuvasti, että slangin käyttäjänä Tarvas on huomattavasti vapautuneempi ja enemmän omillaan kuin Waltari.

Tarvas kohtaa kuvaamansa henkilöt myötätunnolla. Minusta kyse on paljon enemmästäkin, novellit ovat kannanottoja sekä inhimillisen kaupungin että inhimillisen elämän ehtojen toteutumisen puolesta. Vaikka henkilöt heikkouksineen kuvataan lähes inhorealistisin ottein, myös heidän arvokkuutensa välittyy. Myös keskenään torailevien ja pahamaineisia kuppiloita juopottelemassa kiertävien peltiseppä Evert Petterssonin ja maalari Anton Silvon.

Höyrylaivan tulipalossa palvelijatar pelastaa rouvan hopeat oman henkensä menettämisen uhalla. Palavan laivan päästyä rantaan hän istuu ja itkee laivasta kannettavia pienten lasten mustuneita ruumiita. - "Niin, jokaisellahan meillä on säätynsä mukainen loppusaatto", toteaa erään toisen novellin henkilö.

Kirjaa lukiessani mieleeni nousi vertauskohdaksi hiukan nuorempaan sukupolveen kuuluneen Waltarin lisäksi muutama muukin Tarvaksen aikakauden kirjailija: Juhani Aho, Maila Talvio, Joel Lehtonen. Kaikilla on omat painotuksensa ja kohtalonsa ennen ja jälkeen sisällissodan aiheuttamaa maan kahtiajakoa. Tarvas on näiden paljon tunnetumpien kirjailijoiden rinnalla nykypäivän mitalla arvioiden ajankuvan luojana kyllä omillaan: hänellä on selvä ominaislaatunsa ja vahvuutensa.

Kokoelman avaava prologi Suomenlahden helmi poikkeaa juhlavassa ja ylevässä tyylisävyssään muista teksteistä. Korkealta näköalapaikalta, hienon uuden Kulosaaren Rantahotellin näköalaterassilta vuodatettu kaupungin ylistys päättyy kuitenkin lauseeseen: "Mutta palatessaan kaupunkiin hän mietti kauan epätietoisena, oliko tämä maa sittenkään niin onnellinen..."

Juha Järvelä on kuvittanut kirjan kuva-aineistoilla enimmäkseen Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Kuvat ja tekstit lisäävät toistensa viehätystä ja mielenkiintoisuutta moninkertaisiksi. Tarinoihin eläytyminen on kuvien vuoksi paljon helpompaa kuin niitä ilman, ja kuviin tallentuneet hetket saavat teksteissä ympärilleen kokonaisten ihmiselämien kautta syntyneet merkitykset.

Järvelä kertoo, että hänen tavoitteenaan on julkaista myös muita Tarvaksen Helsinki-kuvauksia sarjassa, jonka ensimmäinen osa Häviävää Helsinkiä on.

 

Muualla:

Toivo Tarvas: Häviävää Helsinkiä. Kulttuuri kukoistaa -blogi 26.1.2028 (Blogiarvio käsittelee kirjan ensimmäistä painosta.)

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi

11. Kirjan kannessa tai nimessä on yksi neljästä elementistä

13. Kirjan tapahtumapaikka on suljettu tai rajattu

16. Kirjassa on valokuvia

20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo

24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin

25. Kirjassa vietetään juhlapyhää (juhannus)

31. Kirjassa on vammainen henkilö

43. Kirjalla ei ole päähenkilöä

49. Kirja (sen uusintapainos) on ilmestynyt vuonna 2024