Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2022.

Emily St. John Mandel: Asema 11

Emily St. John Mandel: Asema 11. (Alkuteos Station Eleven, 2014) Suomennos Aleksi Milonoff. Kuvitus Anna Makkonen. 394 s. WSOY Keltainen kirjasto, 2022. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn. "Tarkoitan vain sitä", Dieter sanoi, kun St. Deborah by the Waterista oli matkattu kaksitoista tuntia, "että etuvaunun sitaatti olisi paljon syvällisempi, jos se ei olisi Star Trekistä." Hän käveli Kirstenin ja Augustin vieressä. // Selviytyminen ei riitä. Kirsten oli tatuoinut sanat viisitoistavuotiaana vasempaan kyynärvarteensa ja kiistellyt niistä Dieterin kanssa suunnilleen siitä lähtien. Vähään aikaan minkään kirjan lukeminen ei ole saanut minua näkemään ja tajuamaan tämänhetkisen elämäni ihmeellisyyttä niin kuin Emily St. John Mandelin Asema 11.  Alun perin vuonna 2014 julkaistu ja tänä vuonna suomeksi ilmestynyt kirja tuntuu ennustavan koronapandemian ja se tarkastelee pandemian toteutumista kauhuskenaarion näkökulmasta. Kirjassa kuvattu uusi sikainfluenssan muunnos on k

Vanhoja löytöjä - Erkki Mutru: Vieras poika

Erkki Mutru: Vieras poika. Erään rouvan kertomus. 240 s. WSOY 1959. Päällys Heikki Paaer. Niin Risto oppi vähitellen kesästä sen, minkä me muut jo osasimme ja mitä me opetimme hänelle.//Kesä ei tule oikealla tavalla kenenkään ihmisen luo, ellei hän itse sitä joka hetki kutsu. Nuotio ei pala, teevesi ei kiehu, vene ei liiku, kukat eivät tule maljakoihin. Vain sytyttämällä, soutamalla, poimimalla ja pilkkomalla kasvaa kesä ihmiseen ja syntyy vuorovaikutuksen vihreä tunnelma, missä ihminen on osa kesää, osa aurinkoa, pilvipoutaa ja sadetta. Muutaman viikon lukutauon jälkeen tartuin itselleni täysin tuntemattoman kirjailijan Erkki Mutrun 50-luvun romaaniin, jonka olin tilannut Kierrätyskeskuksen verkkokaupasta muun kirjatilauksen yhteydessä ihan pelkästään sen sympaattisen kannen perusteella. Hienon kannen on tehnyt kuvittaja ja graafikko Heikki Paaer. Kirja osoittautui sellaiseksi, etten laskenut sitä kädestäni ennen kuin se loppui. 50-luvulla ei käytetty kirjallisuudesta termiä feelgood,