Satunnainen ohilukija

Nainen kuplassaan Kirjan kansi Laurenz Bick. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marlen Haushofer: Väggen. Alkuteos Die Wand, 1963. Käännös ruotsiksi Rebecca Kjellberg. 255 s. Kansi Laurenz Bick. Jälkisanat Rebecca Kjellberg. Thorén & Lindskog 2014. Lahja ystävältä, kiitos. Suomennettu nimellä Seinä. "På grund av väggen var jag tvungen att börja ett helt nytt liv, men det som verkligen är viktigt för mig är samma saker som tidigare: födelse, död, årstider, växtlighet och förfall. Väggen är något som varken är levande eller dött; om sanningen ska fram bryr jag mig inte, och därför drömmer jag inte heller om den." Marlen Haushoferin (1920-1970) kulttiromaanin maineessa oleva Seinä vangitsee lukijansa seuraamaan naisen ja hänen kissansa, koiransa ja lehmänsä arkista elämää vuorilla. Kirja ottaa lukijansa yksinkertaisella, luonnonläheisellä ja arkisella kielellä; muistiinpanot, "selvitys", jota päähenkilö kirjoittaa, pitävät lukijan mielenkiinnon yllä hämmästyttävä...

Vangittuna vieraassa todellisuudessa Kirjan kansi Satu Enstedt. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä. Ranskankielinen alkuteos Moi qui n'ai pas connu les hommes, 1995. Suomennos Nana Sironen. Kansi Satu Enstedt. 221 s. Hertta Kustannus 2025.  Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Naisia pidetään häkissä maan alla kuin eläimiä. Neljäkymmentä naista samassa häkissä vartijoiden ympäröiminä, vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Tai oikeastaan, kolmekymmentäyhdeksän naista ja yksi tyttö alun perin. Mutta tyttö, jolla ei ole muuta kutsumanimeä kuin tyttö, kasvaa aikuiseksi hänkin. Kaikki arvelevat, että hän on joutunut naisten joukkoon sattumalta, eivätkä vartijat ole ryhtyneet korjaamaan tätä virhettä. Vartijat ruokkivat heitä niukasti ja keskellä häkkiä on vessanpönttö, jolla jokainen joutuu asioimaan kaikkien nähden. Vartijat eivät puhu sanaakaan sen enempää naisille kuin toisilleenkaan. Naiset eivät juuri muista tapahtumia, joiden johd...

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...

Järven Henki ja poika Kuva Ellen Karhulampi Bianca Bellová: Järvi. Tsekinkielinen alkuteos Jezero  2016. Suomentanut Susanna Räty. 189 s. Kairaamo 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mummolla on iso kyhmy häntäluussaan, leveäluinen lantio ja pehmeä vatsa, jota vasten Nami nukahtaa. Mummo silittää Namin hiuksia kovalla ja kuivalla kädellään ja kertoo tarinaa järven Hengestä ja kultaisen ordan taistelijoista, jotka nukkuvat Kolosvuoren uumenissa ja odottavat, että suuri soturi tulisi herättämään heidät.     "Olenko se minä?" Nami kysyy.     "Sinäpä juuri, poikakulta", mummo hymyilee. " Bianca Bellován Järvi on jopa dystopiaksikin synkkä kirja. Mutta se on myös hyvin taitavasti kirjoitettu ja koukuttava. Nami on pieni poika, joka kasvaa ilman vanhempia isovanhempiensa hoivissa. Kalastajana työskentelevä vaari on karski ja väkivaltainen otteissaan, mummo lempeä. Äidistä Namilla on vain muutama muisto, joiden mummo kieltää olevan tott...

Tiiviin muodon mestarin filosofinen dystopia Kirjan ulkoasu Dog Design. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Leena Krohn: Hotel Sapiens ja muita irrationaalisia kertomuksia. Ulkoasu Dog Design. 164 s. Teos 2013. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Ei kokonaisuus tunne osiaan, osat eivät kokonaisuuttaan. Tuo eliöiden massa, hänessä vimmatusti kiehuva, elää samanlaisessa epävarmuuden tilassa kuin koko ihmiskunta, kun vanhat surkastuvat ja kuolevat, kun uusia ehtymättä syntyy. Nuo oliot kaiketi uskovat olevansa erillisiä ja riippumattomia ja jokainen oma maailmansa kuten hänkin kerran uskoi.     Mikä harha! Mikä erehdys!" Leena Krohnin  dystopiassa Hotel Sapiens vanha, joskus pitkään tyhjilläänkin ollut villiviinin peittämä rakennus on kuin maailma pienoiskoossa. Se on hoitolaitos, tutkimuskeskus, pakolaisleiri, evakuointikeskus ja vankila. Sen asukkaita yhdistää lähinnä se, että he kaikki asuivat aikanaan lähellä Peevelinvuorta. Emergenssiloikan jälke...

Maailmankaikkeuden virhe Kirjan kansi Jonna Nisu. Valokuva Ellen Karhulampi Maarit Verronen: Hiljaiset joet. 177 s. Kansi: Jonna Nisu. Aviador 2018. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kenelläkään ei enää voinut olla epäilystä siitä, että tässä oli tosi kyseessä. Vähintään viisi miljardia kuollutta oli varovainen arvio, ja nyt puhuttiin avoimesti siitä miten parikymmentä vuotta sitten, tai ehkä jo vähän aiemmin, oli alkanut varmistua, että maailmankaikkeuden ja erityisesti sen galaksien rakenteessa oli jotakin outoa. Pitkään oli ajateltu, että rakennetta koskevat kosmologiset mallit olivat puutteellisia. Nyt tiedettiin, että mallit selittivät kaiken riittävällä tarkkuudella niin kauan, kuin maailmankaikkeus pysyi eristyksissä, niin kuin se oli suurimman osan ikäänsä pysynyt. Eristyneisyys vain oli jossain vaiheessa päättynyt. Oli alkanut aivan uudenlaisten kosmisten vuorovaikutusten kausi."    Maarit Verrosen dystopiassa maapallo tuhoutuu täysin asuinkelvottomaksi maailm...