Siirry pääsisältöön

Bianca Bellová: Järvi

Järven Henki ja poika



Kuva Ellen Karhulampi



Bianca Bellová: Järvi. Tsekinkielinen alkuteos Jezero 2016. Suomentanut Susanna Räty. 189 s. Kairaamo 2024.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


    "Mummolla on iso kyhmy häntäluussaan, leveäluinen lantio ja pehmeä vatsa, jota vasten Nami nukahtaa. Mummo silittää Namin hiuksia kovalla ja kuivalla kädellään ja kertoo tarinaa järven Hengestä ja kultaisen ordan taistelijoista, jotka nukkuvat Kolosvuoren uumenissa ja odottavat, että suuri soturi tulisi herättämään heidät.
    "Olenko se minä?" Nami kysyy.
    "Sinäpä juuri, poikakulta", mummo hymyilee. "


Bianca Bellován Järvi on jopa dystopiaksikin synkkä kirja. Mutta se on myös hyvin taitavasti kirjoitettu ja koukuttava.

Nami on pieni poika, joka kasvaa ilman vanhempia isovanhempiensa hoivissa. Kalastajana työskentelevä vaari on karski ja väkivaltainen otteissaan, mummo lempeä. Äidistä Namilla on vain muutama muisto, joiden mummo kieltää olevan totta.

Pieni kaupunki suuren järven rannalla on lohduton elinpaikka. Järvi on niin saastunut, että se haisee ja kosketuksesta veteen sairastuu. Myös maaperä on saastunut eikä kukaan tiedä, mistä kaikesta. Syöpä ja syntyvien lasten epämuodostumat ovat yleisiä. Silti ihmisillä on elossa pysyttelemisen tahto ja lapset leikkivät, miten kykenevät. Mm uimalla järvessä, vaikka tietävätkin sairastavansa sen jälkeen.

Borosin kaupunki on raakojen venäläisten sotilaiden miehittämä ja sijainnee jossakin Ukrainan tai Kazakstanin tienoilla, päätellen siitä, että seudulla käytetään kameleita ja tarustossa viitataan kultaiseen ordaan. Aluetta aikaisemmin asuttaneet alkuperäiskansat on joko ajettu pois, tuhottu tai alistettu orjuuteen, heidän oikeutensa maahan on viety. Järvessä viljellään vielä kalaa, ja kalanviljelylaitoksen vieressä on kalankäsittelylaitos, "kuin hautausmaa synnytyssairaalan vieressä", kuten eräs kylän asukkaista asian ilmaisee. Ilmaus kuvaa osuvasti myös ihmisten odotettavissa olevaa lyhyttä elinkaarta alueella. Vaikka sampia vielä kasvatetaan  ja asukkaat saavat joskus syötäväkseen kaviaaria, elämä on kaikkea muuta kuin ylellistä.

"Nami pitää kaviaarista, mutta hänestä tuntuu, ettei siinä voi olla kaikki. Hän toivoo, että maailmassa olisi häntä varten jotain merkityksellisempää, mutta ei nelivuotiaan mielessään osaa täysin hahmottaa ajatuksiaan."

Miehet juovat ja naiset yrittävät taikoa syötävää käsillä olevista aineksista. "Chardonnay", perunavotka, maistuu naisillekin tuskan helpottajana.  

Sitten jo pitkään vihaisena ollut järven Henki ottaa vaarin ja kuusi muuta kalastajaa myrskyssä. Henkeä on lepyteltävä ihmisuhreilla ja sellaiseksi päätyy myös reisiluunsa murtanut mummo. Ainoa Namiin toivoa valava asia kaupungissa on enää tyttö, Zaza.

Namin matka oman alkuperänsä selvittämiseen alkaa, kun hänellä ei ole enää jäljellä paikkaa kotikaupungissaan, kylänjohtaja muuttaa hänen isovanhempiensa taloon eikä voi sietää Namia. Namin matka on etäisesti kuin satujen matkat, sillä Nami tulee kohtaamaan sekä pahaa että hyvää: ihmisiä, jotka haluavat tuhota hänet ja ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan häntä. Mikään muu matkassa tuskin sitten satuja muistuttaakaan. Nami joutuu kovettamaan itsensä kohtaamaan raaistuneita ihmisiä, joille toisen ihmisen henki ei ole käytännössä minkään arvoinen.

"Hänellä ei ole ketään, jolta pyytää neuvoa, ei ketään, joka auttaisi. Hän ei tiedä edes mitä hänen pitäisi kysyä, hän ei tiedä äitinsä nimeä eikä miltä tämä näyttää. Hän ei tiedä edes onko hänen äitinsä enää elossa. Hän etsii naista, joka on yhtä todellinen kuin järven Henki."

Hän kulkee pitkän tien pääasiassa jalkaisin pääkaupunkiin ja kokee siellä ihmisten riiston ja poliittisen sorron, tekee raskasta työtä ja elää olosuhteissa, jotka muistuttavat hänen puistossa näkemänsä yksinäisen apinan oloja häkissään. Hän saa lopulta tietoa pääkaupunkiin raskaana saapuneesta äidistään, seuraa tämän jälkiä ja löytää etsimänsä. Mutta hänen on vielä palattava sinne, mistä hän lähti.

Kirjaa lukiessani mieleeni nousi muistumia Maarit Verrosen kirjasta Orionin vyö. Kuvattujen maailmoiden syvä saastuneisuus ja ihmisten raaistuminen muistuttavat toisiaan. Samoin hiuksenhieno raja sen suhteen onko lopultakaan kyse dystopiasta vai todellisuudesta. Araljärven joskus maailman suurimpana pidetyn ympäristötuhon kerrotaan inspiroineen Bellován teosta.

"He ovat enimmäkseen uruboreja, jotka vuosia sitten häädettiin kodeistaan, kun järveä laajennettiin keinotekoisesti ja useita kyliä jouduttiin hukuttamaan. Koska he eivät enää päässeet rakkaittensa haudoille, tavallisesti lempeät uruborit alkoivat mellakoida ja sytytellä venäläisiä kuorma-autoja ja rakennusvälineitä tuleen. Kuulemma itse mahtava Valtiomies päätti tuolloin likvidoida uruborit; ne, jotka selvisivät hengissä ja elää kitkuttivat nyt pääkaupungin kaduilla, kertoivat, kuinka tunnuksettomat kommandojoukot lastasivat kokonaisia perheitä ja klaaneja kuorma-autoihin ja ampuivat heidät sitten metsässä oleviin kuoppiin, jotka heidän oli pitänyt kaivaa itse. Nami piti tarinaa tuulesta temmattuna, samoin kuin legendaa Kolosvuorella nukkuvista Kultaisen ordan sotureista. Hän pitää uruboreja taruilevina mierolaisina, mutta jää usein juttelemaan heidän kanssaan ja antaa heille joskus Johnnyn leipää tai kinkkua ja vihanneksia ostoksilta palatessaan. Uruborit asuvat teltoissa ja pahvista tehdyissä suojissa, ja lukuun ottamatta satunnaisia järjestyshäiriöitä ja humalaisten tappeluita he ovat yhtä harmittomia kuin rikkinäinen pesuvati."

Namista ei kasva suurta soturia, joka herättäisi vuoressa nukkuvat kuolleet taistelijat. Hänestä kasvaa mies, joka tietää mistä tulee ja katsoo todellisuutta suoraan silmiin.

Bianca Bellován tuotantoa on käännetty tällä hetkellä 25 kielelle. Hän on palkittu mm EU:n kirjallisuuspalkinnolla vuonna 2017. Susanna Rätyn suomentama Järvi on ensimmäinen suomennos hänen tuotannostaan.



Muualla:

Bianca Bellová: Järvi. Kirjarouvan elämää 11.12.2024



Helmet-lukuhaasteessa 2025:

3. päähenkilö nuorempi kuin minä
4. valvotaan yöllä
9. konflikti
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
24. laittomuuksia
28. ollaan järvellä
30. häät tai hautajaiset
39. etsitään ratkaisua arvoitukseen
44. hoidetaan ihmistä










Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...