Katariina Vuori: Kasvun paikka

Kasviharrastajan oma hauras kasvu

Kirjan kansi Mirella Mäkilä. Valokuva Ellen Karhulampi. Taustan huonekasvihylly Vuosaaren Kukka Garden.

Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kansi Mirella Mäkilä. Kannen kuvat Adobestock. 334 s. Otava 2022.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

Silvia on kahden lapsen kotiäiti. Hänen miehensä tahtoo hänen olevan kotona, koska hänen oma äitinsäkin oli ollut hänen lapsuudessaan. Silvia itse ei oikein tiedä mitä tahtoo, mutta on mukautuvainen. Ei hän varmaan työelämässä pärjäisikään, hän ajattelee, ja etenkin niin tuntuvat ajattelevan hänen läheisensä.

Perhe-elämä mutkistuu, kun Silvia löytää harrastuksen. Hän kiinnostuu huonekasveista. Ensin vain vähän, mutta kun onnistumisia alkaa kertyä, yhä enemmän. Ympäristöllä eli pääasiassa Silvian miehellä, äidillä ja anopilla on kuitenkin vaikeuksia harrastuksen sulattamisessa. Entisiin ystäviinsä Silvia on kadottanut yhteyden ja kiinnostuksen jo aikaisemmin.

Uusina ystävinä kasviharrastuksen myötä tulevat K-Marketin viherosaston Risto ja harvinaisia kasveja verkon kasviryhmissä myyvä, upeassa kasvien täyttämässä talossa asuva Anna. Myös Silvian lapset suhtautuvat äidin harrastukseen avoimin mielin, ainakin jouduttuaan lievää vahvemman manipulaation kohteiksi.

Kasviharrastus alkaa kirjovehkasta ja tuoksutraakkipuusta, jotka päätyvät nopeasti kuolleina kompostiin. Kaikki johtaa kuitenkin vähitellen yhä vaativampiin kasveihin tutustumiseen.

"En ollut muistanut, että elämä saattoi olla tällaista. Olin iloinen, rauhallisella ja raikkaalla tavalla. Hyvän olon endorfiinit tunkeutuivat elimistöni soluihin niin valtavalla paineella, että hetken aikaa vaatteet tuntuivat kiristäviltä ja kengät ahtailta. Sitten paineentunne helpotti ja oloni keveni. Olin saapunut alkumetsään, paikkaan, jollaisessa jotkut kaukaiset esivanhempamme tuudittivat apinavauvojaan maidonvalkoisessa viidakkovalossa."

Kirjaa lukiessani oma, vuosien takainen kasviharrastukseni (hyvin vaatimaton kirjan näkökulmasta) palautui elävänä mieleen tunnelmineen, tiedonhankintoineen, kokeiluineen, ilon ja surun aiheineen. Silloin ei ollut olemassa internetin kasviryhmien tukiverkostoja - niiden todellisuutta Vuori kuvaa hauskasti sekä keskinäisen avun että verkkoyhteisöjen lieveilmiöiden näkökulmasta.

Kirja versoo ja pursuaa hyvää mieltä, joka nousee Silvian yhteiselosta kasviensa kanssa ja siitä kasvavasta onnellisuudesta, minkä yritys ymmärtää kasvien maailmaa, eläytyä siihen ja tavoittaa yhteyttä siihen saa aikaan. Tässä kaikessa auttaa paljon kaupan Risto, jonka kanssa jaetuista aamukahveista Silvia huomaa jo salaa haaveilevansa.

Kirjassa on niin paljon tietoa kasveista ja niiden kasvuedellytyksistä, että sitä voisi käyttää vaikka oppaana. Innostus kasvien maailmaan lennättää Silviaa yhä syvemmälle kasvikunnan salaisuuksiin. Hiukan ryppyjä kasvirakkauteen tuovat mietteet kasviharrastuksen etiikasta, kun eläviä olentoja irrotetaan niiden luontaisesta elinympäristöstä. Kaupan Risto onnistuu kuitenkin tarjoamaan lohduttavan näkökulman tässäkin asiassa.

"Minulla ei ollut mitään keinoa perua omia tekojani. Kasveja ei voinut enää lähteä palauttamaan mihinkään Thaimaan tai Costa Rican sademetsiin. Kodissamme olevat huonekasvit olivat kuin lemmikiksi kesytettyjä susia tai silitykseen totutettuja villikissoja, ne olivat riippuvaisia minusta. Aivan kuten tassua antava koira tai kuolaimet suuhunsa hyväksyvä hevonen olivat kasvitkin oppineet tekemään temppuja, joita ihmiset halusivat niiden tekevän. Kun ne kasvattivat uuden lehden tai oksan, synnyttivät juuristaan rinnalleen pienen kasvipoikasen, tekivät ne sen tottelevaisuudesta, saadakseen meiltä huomiota."

Oman miehen nuiva suhtautuminen synnyttää huomattavasti enemmän jännitteitä ja pakottaa ainakin Silvian mielestä valehtelemaan kasvien alkuperästä ja niiden hankkimisen ja hoidon kustannuksista. Kasveja piilotellaan vaatehuoneessa ja paikoissa, joihin miehen katse ei näytä osuvan, vaikka ne toisaalta valtaavat kylpyhuoneenkin odottaessaan omia suihku- ja saunahöyryvuorojaan. 

Silvian käydessä läpi kaikki huonekasvihulluuden vaiheet naurunpyrskähdyksiä kuului kirjaa lukiessa. Ensin naurattivat ne omat kasvimuistot ja niiden kautta syntyvä samastuminen, sitten kirjan päähenkilön yhä hurjemmaksi yltyvä intoilu ja hänen perheensä koomisiin mittasuhteisiin kasvava ahdinko aina vain suuremman tilan kodista vievän kasvikokoelman keskellä. Tämä huipentuu siihen, että muu perhe istuu hyttyshatut päässä katsomassa tv:tä harsosääskien iskettyä kasviviljelmiin.

Vastaavan samanlaista kasvihuumoria ja lämpöä uhkuvan tarinan luin joskus kauan sitten - ja itse asiassa juuri se sai minut innostumaankin huonekasveista ja erilaisten hedelmänsiementen kasvattamisen kokeiluista aikoinani. Se oli Richard W. Langerin kirjoittama ja Susan Mc Neillin kuvittama Ikkunallani kasvaa sitruuna ja taatelipalmu, 1980. En siis yhtään hämmästynyt, kun löysin maininnan tuosta samaisesta kirjasta Vuoren teoksen innoittajana Kirjailijan kiitoksista kirjan lopussa. Toki kirjat ovat aivan erilaisia, mutta niiden idea ja henki on sama.

Kasvitarinan ja -huumorin taustalla on jotain vakavampaakin. Pohdintaa siitä, miten ihminen löytää oman juttunsa maailmassa. Sen, joka tuottaa mielihyvää, antaa voimia ja iloa ja tarkoituksen. Ja löytää vieläpä kyvyn saavuttaa se oman elämänsä mittakaavassa.

Kirja on siis paitsi tarina kasvien kasvattamisesta myös ihmisen kasvutarina. Ja avioliiton kehityskertomus. Toisistaan etäälle liukuvat puolisot voivat hekin kasvaa jälleen kohti toisiaan.

"Juuri ennen lähtöä sumuttelin vielä kaikki kasvit ja hyvästelin ne yksi kerrallaan. Kun tulisin takaisin, olisi Philodendron imperial redin uusi lehti jo puhjennut. Kiinanruusun lohenpunainen kukka olisi nuutunut ja pudonnut lattialle, mutta uusi nuppu teki jo tuloaan. Posliinikukka Hoya diptera olisi luultavasti kasvattanut kiipijäversonsa verhokappaan asti."

Esimerkkinä Katariina Vuoren monipuolisesta kirjailijanurasta arvioni hänen kirjastaan Merireittejä menneisyyteen - kun rakastuin kuolleeseen merikapteeniin.

Muualla:

Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kirsin kirjanurkka 6.4.2022

Katariina Vuori: Kasvun paikka. Kirja vieköön! 4.4.2022

Minna Väisälä: Katariina Vuori: Kasvun paikka - viherkasvit pakopaikkana. Kirsin Book Club 22.5.2022 

Helmet-lukuhaasteessa 2025:

3. päähenkilö nuorempi kuin minä

4. valvotaan yöllä

7. hyvän mielen kirja

8. kannen pääväri on vihreä

9. konflikti

22. lomaillaan

31. päähenkilölle ura on tärkeä