Raakaa pilaa
 |
| Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi |
Elizabeth Strout: Burgessin pojat. Alkuteos The Burgess Boys, 2013. Suomennos Kristiina Rikman. Kirjan päällys Laura Lyytinen. 405 s. Tammi, Keltainen kirjasto 554. 2025.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Mutta kun Susan Burgessin poika sitten meni tekemään sen mitä teki - ja kun juttu sitten levisi lehdissä, jopa The New York Times kirjoitti siitä ja televisiossakin siitä oli juttua - sanoin puhelimessa äidilleni: "Taidan kirjoittaa kirjan Burgessin lapsista."
"Se onkin hyvä aihe", hän sanoi.
"Ihmiset eivät pidä siitä, että kirjoitan tuttavistani."
Äiti oli sinä iltana väsynyt. Hän haukotteli. "Ethän sinä heitä tunne", hän sanoi. "Ei kukaan koskaan tunne ketään." "
Kirjan prologissa esitetty ajatus siitä kuinka vähän ylipäätään tunnemme toisiamme sopii hyvin aloittamaan Elizabeth Stroutin romaanin Burgessin pojat. Romaanin, joka kuvaa perheen sisäistä syyllisyyttä ja valhetta.
Tapaamme Burgessin perheen, sen kaksoset Susanin ja Bobin ja heidän kaikissa asioissa ylivoimaisen isoveljensä Jimin. Veljeksistä tulee aikuisina lakimiehiä, Jimista maankuulu vaikeiden tapausten selvittäjä, Bobista vähemmän menestynyt. Kun veljekset lähtevät pienestä kotikaupungistaan Shirley Fallsista Mainesta heidän sisarensa Susan jää sinne. Hänestä ei ole perheessä odotettu tulevan mitään sen kummempaa ja hän onkin ollut vailla kunnianhimoa ja asuu nyt yksinhuoltajana liian kylmässä omakotitalossaan, jota hänellä ei ole varaa lämmittää, yläkerran vuokralaisenaan vanha rouva Drinkwater.
Vain Jim on onnistunut pitämään perustamansa perheen kasassa, sekä Bob että Susan ovat eronneet. He ovat nyt viisissäkymmenissä.
Kaikki alkaakin Susanin pojasta Zachista. Susan on tiennyt eristäytyvän pojan olevan yksinäinen eikä poika oikein tunnu pärjäävän missään asioissa. Zach on kärsinyt vanhempiensa avioerosta ja etenkin siitä, että hänen isänsä on muuttanut kauas Ruotsiin, josta hänen sukunsa on kotoisin.
Eräänä päivänä Zach menee Shirley Fallsiin somalipakolaisten mukana ilmaantuneeseen moskeijaan ja heittää sen lattialle sulamistilassa olevan jäädytetyn sianpään. Jos Zach on kaivannut huomiota hän saa sitä nyt kasapäin.
Siirtolaisyhteisö on kauhuissaan ja sen jäsenet kokevat itsensä uhatuiksi. Media puhuu viharikoksesta. Zach on mielestään tehnyt vain tyhmän tempun eikä osaa selittää miksi. Susan tarvitsee nyt apua kuuluisalta juristiveljeltään Jimiltä, mutta se joka saapuu ensimmäiseksi paikalle on kiltti ja lempeä Bob. Jonka toimintakykyyn sisarella ei ole kovinkaan suurta luottamusta. Jim kuitenkin näkee Zachin puolustamisessa mahdollisuuden edetä poliittisesti, sillä tulossa on kuvernöörinvaalit, ja tämä motivoi häntä suomaan tapaukselle aikaansa.
"Kuunnelkaa tätä. Vain kaksikymmentäyhdeksän prosenttia amerikkalaisista uskoo että valtion kuuluisi pitää huolen köyhistä."
"Tiedetään", Bob sanoi. "Ällistyttävää."
"Ja kolmekymmentäkaksi prosenttia uskoo, että elämässä menestyminen ei ole meidän päätettävissämme. Saksassa siihen uskoo kuusikymmentäkahdeksan prosenttia." Jim työnsi paperin sivummalle.
Hetken kuluttua Zach sanoi hiljaa: "Minä en ymmärtänyt. Onko se hyvä vai paha asia?"
"Se on amerikkalainen juttu", Jim sanoi. "Syö murosi."
"Se on siis hyvä asia", Zach sanoi.
Näistä asetelmista syntyy jännitysdraama, jonka etenemistä Strout kuvaa psykologisella ja yhteiskunnallisella tarkkanäköisyydellä. Seuraavissa tapahtumissa järkkyvät niin Shirley Fallsin piilorasistinen valkoinen yhteisö kuin Burgessin sisarusten perhekuviotkin perusteellisesti.
Kyseessä ei ole ensimmäinen Burgessin sisarusten perhettä syvästi järkyttänyt tapahtuma. Sisarusten lapsuudessa heidän isänsä kuoli oudossa onnettomuudessa. Hän oli jättänyt lapset mäen päällä olevaan autoon ja mennyt itse tekemään korjaustöitä mäen alle. Liikkeelle lähtenyt auto vyöryi hänen päälleen ja tappoi hänet. Lapset tietenkin traumatisoituivat, etenkin Bob, jonka ainoana tapahtuman muistava isoveli Jim sanoi leikkineen vaihdetangolla, kun auto lähti liikkeelle. Tapahtumasta syntynyt perheen sisäinen jännite ei ole koskaan väistynyt.
Veljekset eivät mielellään palaa kotikaupunkiinsa eivätkä sisarukset juuri tiedä, mistä puhuisivat keskenään, niin erilaiset New Yorkissa asuvien veljesten ja sisaren maailmat ovat. Asiat kuitenkin vyöryvät eteenpäin siihen malliin, että jotain on tehtävä, ja heidän on tarpeen tehdä se yhdessä.
"Susan kysyi saman tien saisiko käyttää vessaa, istuutui ammeen reunalle ja itki. Heillä ei ollut aavistustakaan. Ei kaupunki ollut ongelma, hän vihasi sitä ja kaikkea mikä näytti naurettavalta, se oli kuin täpötäysi markkina-alue, jota näytti jatkuvan hehtaarikaupalla, asfaltoituja kenttiä ja junaa, joka kulki maan alla eikä päällä, kaikki näytti epämääräisen nuhruiselta, maanalaisen virtsalta haisevat portaat, kadulla ajelehtivat roskat, pulunpaskalla koristellut patsaat, puistossa seisova kultavärillä maalattu tyttö. Ei, ei kaupunki sinänsä Susania pelottanut. Veljet sen tekivät."
Stroutin kerronnan sävykkyys on tässä teoksessa huipussaan. Myötätunnolla, mutta ironialla ja hirtehisellä huumorillakin hän kuvaa tapahtumien etenemistä Shirley Fallsin pikkukaupungissa. Tarinan sankarit ja roistot löytyvät ihan muualta kuin Zachin outoa tekoa seuraavan saagan ensitahdeista voisi odottaa.
Vaikka kerronnasta löytyy monenlaisia sävyjä, kyseessä on kuitenkin pohjimmaltaan surullinen ja traaginen tarina kaikille osapuolille. Ei tietenkään vähiten Shirley Fallsin uudelle somaliyhteisölle. Mutta Strout kykenee solmimaan langat niin, että päällimmäiseksi jää silti toivo.
"Hän ajatteli kaikkia maailman ihmisiä, jotka ajattelivat kaupungin pelastaneen heidät. Hän oli yksi heistä. Milloin pimeys varkain valuisi sisälle, aina oli valoja muissa ikkunoissa, ja jokainen valo oli kuin lempeä kosketus olkapäälle, joka sanoi: Tapahtuipa mitä tahansa, Bob Burgess, sinä et ole koskaan yksin."
Muualla:
Elizabeth Strout: Burgessin pojat. Tuijata 26.5.2025
Helmet-lukuhaasteessa 2025:
6. prologi
9. konflikti
14. palkittu kääntäjä (mm kääntäjien valtionpalkinto)
19. Keltaisen kirjaston kirja
20. tulisi hyvä elokuva tai tv-sarja
24. laittomuuksia
35. kirjan nimessä on sana 'mies' tai 'poika' tai niiden taivutusmuoto
49. kirja (käännös) julkaistu 2025
Kommentit
Lähetä kommentti