Siirry pääsisältöön

Toivo Tarvas: Huonosti hirtetty - Kertomuksia 1630-luvun Helsingistä

Riitaisaa porukkaa






Toivo Tarvas: Huonosti hirtetty - Kertomuksia 1630-luvun Helsingistä. Esipuhe ja toimitus Juha Järvelä. 70 s. 2025 
Ekirja lukupalvelussa. 


    "Rankka syyssade pieksi kaupungin mataloiden talojen liuskakivi- ja turvekattoja, ja vihainen tuuli tempoillen kolkutteli huonosti suljettuja ikkunaluukkuja.
    Vantaanjoen varrella oleva pieni kaupunki näytti jo nukkuvan, vaikka kello oli vasta kahdeksan illalla. Pitkäaikaisista sateista lionneet kiveämättömät kadut olivat mustana mutavellinä, joka näytti vieläkin mustemmalta, kun kaduilla ei ollut mitään valaistusta. Vain siellä täällä huonosti suljettujen ikkunaluukkujen lomista pilkehti valoviiruja, jotka heijastelivat katujen lainehtivista lätäköistä, ilmaisten kuitenkin, että eräissä asumuksissa vielä valvottiin."

Vanha Helsingefors Vantaajoen partaalla ei 1600-luvun alkupuolella vaikuta ainakaan Toivo Tarvaksen tarinoissa miltään lintukodolta. Eletään viimeisiä aikoja, jolloin kaupunki sijaitsee vielä tuolla vanhalla paikallaan joenvarressa. Runsaan 600 asukkaan elinolot ovat ahtaat ja likaiset niin sisällä pirteissä kuin niiden ulkopuolellakin kaupungin kaduilla. Terveyden- ja sairaanhoito puuttuvat, niiden virkaa hoitavat erilaiset kupparit ja haavurit, joten ei ihme, että ihmisiä kuolee nykymitalla parannettavissa oleviin tapaturmiin ja tauteihin. Osa tosin päättää päivänsä hirsipuussa ja mahdollisuudet kuolla pienempiinkin rangaistuksiin, kuten julkiseen ruoskintaan, ovat olemassa.

Se, että eri julkaisuissa aikoinaan ilmestyneissä Tarvaksen tarinoissa rikosseuraamukset korostuvat johtunee siitä, että Tarvas epäilemättä on käyttänyt historiallisina lähteinään ajan tuomiokirjoja. Nehän yleensä ovat kirkonkirjojen ohella parhaiten säilyneitä historiallisia arkistolähteitä aikaisemmilta vuosisadoilta.

Niinpä tarinoissa tapellaan, petetään, varastetaan ja tuomitaan ihan olan takaa.
Eikä tämä kuulu ainoastaan alempien säätyjen tapoihin vaan mukana ryyppäämässä ja rettelöimässä häärivät niin kirkkoherra kuin kaupunginkirjurikin, joskin suljettujen ikkunaluukkujen takana. Paikalle sulassa sovussa saapuneet kaupungin silmäätekevät kohtaavat juominkien jälkeen raastuvassa. Sitä ennen heidän velvollisuutenaan on kuitenkin lukea tuomio ja lähettää ikuisuusmatkalle hevosvaras. Sekään ei sillä kertaa suju ihan niin kuin on tarkoitus.

Kirjan tarinat eivät ole kirjallisesti ihan sellaisia helmiä kuin Juha Järvelän aikaisemmin kokoaman Tarvaksen Helsinki-kirjan Häviävää Helsinkiä tarinat 1900-luvun alun Helsingin elämästä. Mutta puhekieli on yhtä nautittavan rikasta - lähinnä haukkumailmauksiltaan - kuin noissa aiemmissakin, lähemmäksi omaa aikaamme sijoittuvissa jutuissa. Näissä tarinoissa korostuvat veijarimaiset ja groteskitkin piirteet, joiden takaa kuultaa vakavampi todellisuus; siinä ihmiselämä ei ole kovin vakaalla pohjalla.

Tarvas on silti näissäkin jutelmissa todellinen tarinankertoja ja pystyy puhaltamaan hengen ja persoonallisuuden lyhyiden tarinoidensa henkilöihin siinä kuin paikkoihinkin. Muutamin viivoin syntyy tiivistunnelmainen kuva Kirjava koira -kapakan illanistujaisista tai halki talonpihojen etenevästä takaa-ajosta.

Juha Järvelän esipuhe taustoittaa novelleja ja niiden syntyhistoriaa. Teoksessa julkaistuista novelleista ainakin osa on aikaisemmin ilmestynyt lehdissä. Tarvaksella oli tekeillä laajempi kokoelma tämän aihepiirin novelleja, mutta se jäi toteutumatta.

Vuoden 1917 painos Toivo Tarvaksen kirjasta Huonosti hirtetty löytyy Project Gutenbergin sivuilta. Laitos eroaa jonkin verran Juha Järvelän toimittamasta.

Arvioni Juha Järvelän toimittamasta kirjasta Toivo Tarvas: Häviävää Helsinkiä. Bloggauksessa myös vähän enemmän tietoa kirjailijasta.


Helmet-lukuhaasteessa 2025:

4. valvotaan yöllä
6. prologi (Juha Järvelän esittely)
9. kirjassa on konflikti
24. tehdään laittomuuksia
41. tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla en haluaisi elää
44. hoidetaan ihmistä
49. kirja (uusi laitos) on julkaistu 2025












 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...