Juha Rautio: Hyönteistaulu

Maailma hyönteiskeräilijän näkökulmasta

Kuva Ellen Karhulampi.
Kirjan kansi Karri Kokon teoksen pohjalta Juha Rautio.

Juha Rautio: Hyönteistaulu. Kansi Karri Kokon teoksen pohjalta Juha Rautio. 200 s. Enostone, 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

"Jo kauan sitten Armas oli saavuttanut tietynlaisen kuolemattomuuden muuttumalla olosuhteeksi. Se oli täydellinen muodonvaihdos. Hän ei kuollut, vaan vaihtoi olomuotoaan."

Juha Raution kolmannessa proosateoksessa Hyönteistaulu käytetään kekseliäästi epälineaarista kerrontaa romaanin perusrakenteena. Romaani alkaa kummastakin kannesta eri suuntaan kertoen kahden veljeksen ja heidän isänsä tarinaa. Kirjan keskivaiheilla ylösalaisin suhteessa toisiinsa olevat tarinat harsoistuvat ja kohdatessaan ne ovat hyönteisharrastajan ohjeistusta eetterin käytössä ja hyönteisen neulaan lävistämisessä.

Hyönteiset ja poikien isän Armaksen seinällä ollut hänen nuorena kokoamansa hyönteistaulu ovat tarinassa keskeisiä. Muistot hyönteisten keruusta ja taulusta ovat kahden hyvin erilaisen veljeksen yhteistä maaperää isäsuhteessaan. Myös isän tajunta saa puheenvuoron ennen kuolemaansa.

Veljeksistä toinen palaa tapaamaan äitiään kotikaupunkiinsa Savonlinnaan työskenneltyään vuosikymmenen ulkomailla. Äidillä ja pojalla ei ole paljoa puhuttavaa keskenään, mutta he jakavat kielen ja huumorin viittausten verkoston, johon ulkopuolisen voisi olla vaikea päästä sisään. Kirjallisuudesta kiinnostuneen äidin huumoria oli ollut luettaa kahdella pojallaan Kafkan Selontekoa akatemialle ääneen siinä kuin heidän isänsä keruutti pojilla hyönteisiä, kuten oli itse lapsena tehnyt veljensä kanssa. 

" 'Naapuri kehtasi väittää, että Gregory Samsa on narkomaani. Ja että kyse olisi siinä metaforisesti huumeidenkäytön kuvauksesta.' "

Isän alkoholismi on pitkään tehnyt mahdottomaksi perheen normaalin elämän perheenä. Kuitenkin äiti ja isä ovat eläneet yhdessä loppuun saakka.

Poika, joka jää kertomuksessaan nimettömäksi, opettaa työkseen kirjallisuutta yliopistossa. Hän kertoo äidilleen anekdootin siitä, että Runebergin ensimmäisen runokokoelman kerrotaan olleen kuoriaisten näkökulmasta kirjoitettu. Tämä kansallisrunoilijan avantgardistinen vaihe on jäänyt unholaan, mutta äiti ja poika huvittelevat hetken pohtimalla, että Runeberg olisi voinut kirjoittaa Maamme-lauluun pari säkeistöä kovakuoriaisten näkökulmasta. Hirsijumista olisi voinut tulla vaakunaeläin.

Toinen veli Antti polkee pyörällä ja retkeilee valvontapanta nilkassaan syrjäseuduilla vältellen huomiota. Hän on paennut avovankilasta ainoan saamansa työn, Googlen rahoittaman hylättyjen verkkosisältöjen kuvailun, parista koska ei enää kestä ihmiskunnan likaisimpien mielentuotteiden painoa. Veljesten ammatit asettuvat siis varsin etäälle toisistaan, vaikka liittyvätkin kumpikin ihmisen hengentuotteisiin.

Pakomatkalla oleva veli elää surrealistista ja vainoharhaista tapahtumaketjua, jossa tajuaa sekä pakonsa mahdottomuuden että oman lähtöpäätöksensä ehdottomuuden. Hän yrittää olla retkahtamatta enää uudelleen viinaan tai huumeisiin vankilassa tapahtuneen vierotuksen jälkeen ja muistaa myös äitinsä kommentin, kun hän asui vielä kotona; äiti varoitti, ettei hänen kannattaisi sortua eetterin kanssa samaan kuin isänsä.

Henkilöillä on pitkä välimatka toisiinsa, vuorovaikutus vähäistä ja varovaista, mutta he havainnoivat toisiaan tuntosarvet pitkinä. Ehkä tämä on isän alkoholismin vaikutusta perheeseen.

Raution ilmaisu on tiivistä lyhytproosaa, jossa lakoninen vuoropuhelu kohtaa väliin tihentyneeksi tiivistyvän pohdinnan tai sirpaleisuuden. Asioita ei selitellä halki, kerronta teoksen hyönteisten nimillä otsikoiduissa luvuissa etenee yhtä pidättyväisenä kuin kuvaamansa henkilötkin ovat. Siksipä tekstiin tuntuu jäävän vielä tilaa useampien lukukertojen löydöille. Erityisesti teoksen symbolirakenne vaikuttaa tarkoin mietityltä, kuten runoilijan proosateokselta odottaisikin.

Ja kuka onkaan keräilijä, kuka kohde kenellekin?

Rautio on kirjoittanut kahdeksan runokokoelmaa ja suomentanut Raymond Carverin runoutta yhdessä Arto Lapin kanssa. Lisäksi hän toimii muusikkona ja esiintyvänä taiteilijana.

Kirjan kansi - tai paremminkin kannet, sillä kirja alkaa samalla kannella sekä etu- että takakannesta, mutta vain ylösalaisin - kuvaa kirjan teemaa ja tyyliäkin mainiosti: se on kuin dystopian ja Kuinkas sitten kävikään -kuvakirjan yhdistelmä petrimaljaa muistuttavine kurkistusaukkoineen pienten elollisten maailmaan. 

"Itsestään olisi löydettävä neulat.

Se pojan olisi vielä opittava.

Ketään ei voinut auttaa siinä.

Hänen neulansa olivat hänen neulojaan.

Hänen neulansa hänen omissa raajoissaan.

Sinulla on omat neulasi.

Jokaisella on omansa."

Muualla:

Kirjasta ei ole vielä ilmestynyt arvioita verkossa.

Helmet-lukuhaasteessa 2024

kirja sopii kohtiin:

9. Kirjassa joku karkaa

14. Kirjassa harrastetaan

17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo

29. Kirjassa valehdellaan

46. Kirjan kannen pääväri on musta

49. Kirja on julkaistu vuonna 2024