Siirry pääsisältöön

Sven Mikser: Vareda

Ensiaskelia rakkauteen


Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Asko Künnap. Taustan taideteos Ruth Vilmi.



Sven Mikser: Vareda. Vironkielinen alkuteos Vareda, 2023. Suomentanut Petteri Aarnos. Kansi Asko Künnap. 259 s. Enostone Kustannus, 2024.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

" '-- tarkoitin enemmänkin sitä, että mitä sinä täällä tyhjässä kartanossa aamusta iltaan teet', hän sanoo. 'Sinulla täytyy olla täällä tappavan tylsää.'
'Mitäpä täällä.' Levittelen käsiäni. 'Teen vähän töitä. Siivoan tätä remonttijätettä. Kastelen kukkia. Kuuntelen radiota. Piirrän.'
Andreas kohottaa kulmiaan ja hänen suupielensä kohoavat vaivoin havaittavasti.
'Piirrät? Kuulostaa todella laiskan miehen hommalta.' "

Virolainen esikoiskirjailija Sven Mikser on poliitikko ja europarlamentaarikko, joka on toiminut myös Viron puolustus- ja ulkoministerinä. Hänen esikoisromaaninsa voitti Viron kirjailijaliiton romaanikilpailun vuonna 2023.

Kirja on nuoren pojan kasvutarina. Se kuvaa ensiaskeleita kohti itsenäistymistä ja aikuisuutta, kohti omaa seksuaali-identiteettiä ja ammatti-identiteettiä. 

16-vuotias Johannes valmistautuu taidekoulun pääsykokeisiin ja menee maaseudulle talonmieheksi vanhaan, rapistuneeseen kartanoon, joka toimii nykyisin kouluna Varedan pikkukylässä. Kotona ei oikein ole tilaa, sillä  enimmäkseen poissa oleva isä on tullut perheensä luo toipumaan leikkauksesta ja pitää majaa Johanneksen huoneessa.

Johannes majoittuu koulun opettajainhuoneeseen, koska sen sohva on ainoa nukkumiseen sopiva paikka talossa. Kartanon ja maaseutukylän muodostamassa miljöössä Johannes paneutuu piirtämiseen ja pääsykoekirjojensa tutkimiseen. Eletään Viron vapautumisen ja muutoksen vuosia 1990-luvulla. 

Johannes kaipaa taideopettajaansa Joonasta, joka on yksityisesti perehdyttänyt häntä taidehistoriaan, tyyleihin ja oman ilmaisun löytämiseen. Pohdinnat ja muistelut taiteen teemoista ja suurten mestarien elämästä lomittuvat hänen omiin harjoituksiinsa.

Koululle ilmaantuu lähes päivittäin nuori opettaja Margit ja hänen läsnäolonsa ja vapautunut ja iloinen olemuksensa sähköistävät ilmapiirin. Pihapiirissä työskentelee myös puutarhurina Andreas, häkellyttävän kaunis nuori mies. Yhdistelmästä sukeutuu haparoiva kolmiodraama, jossa Johannes etsii paikkaansa ja ymmärrystä siitä, mitä itse haluaa.

Maaseudun viipyilevä tunnelma ja sen harvojen ihmisten persoonat rajaavat Johanneksen loppujen lopuksi aivan liian nopeasti kuluvaa ensimmäistä kuukautta poissa kotoa. 

Nuoren rakkauden kaipuu ja itseä nolostuttavat yritykset lähentyä ihailun kohdetta on kuvattu kirjassa kauniisti.

Kirja voisi oikeastaan olla kohdennettu nuorille aikuisille, vaikkei päähenkilön ikä yksistään tällaista rajausta tietenkään luo, eikä kustantaja kirjaa nuortenkirjana esittele. Ajoittain runsas taideteemoihin poikkeaminen vaikuttaa hiukan päälle liimatulta tarinassa eikä minusta aina löydä yhteyttään varsinaiseen tarinaan. Toki taiteen suurten mestarien, Tizianin, Michelangelon, Rubensin, Caravaggion, elämän ja taiteen pohdinta ovat osa nuoren taiteilijanalun identiteetin etsintää nekin.

Kuitenkin tarinasta ja Johanneksen kasvusta muodostuu todentuntuinen ja koskettava. Mikser luottaa kertojana lukijan havaintokykyyn eikä alleviivaile turhaan tekstistä välittyviä tunteita ja tunnelmia. Erityisesti Johanneksen ja hänen isänsä välinen suhde on hienovireisen vähäisin vedoin piirretty ja siinä tapahtuvan muutoksen tärkeys tulee esiin korostamatta.

Kirjan on sujuvasti suomentanut Petteri Aarnos ja kesäisen tunnelmallisen kannen on tehnyt Asko Künnap.
 
" 'Näetkö tuon valon?'
Piirrän kädelläni kaaren aivan vastakkaiseen suuntaan, koulun takana olevan tyhjän nurmikentän ylle. Margit nyökkää yllättyneesti. Tietenkin hän näkee valon.
'Se on nyt erilainen', sanon korostetun ilmeikkäästi.
'Mikä?'
'Valo. Se on muuttunut siitä ajasta, kun tulin Varedaan. Aurinko on toisen värinen. Ja varjot ovat syvempiä.'
'Onko tuo taiteilijan puhetta?' Margit kysyy. Hän laskee leukansa olkapäälleni niin, että vaaleat kiharat kutittavat poskeani.
'Alat lopulta ymmärtää', sanon vakavasti ja sillä hetkellä tunnen olevani lähes aikuinen. "


Muualla:

Maiu Juurik: Sven Mikser: Vareda. Tuglas-seura. 4.8.2024 (Suom. Petteri Aarnos)


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

1. Kirjan nimessä on erisnimi
7. Kirjassa rakastutaan
11. Kirjan kannessa on yksi neljästä elementistä
17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo
20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo
32. Kirja on kirjoitettu alun perin kielellä, jolla on korkeintaan 10 milj. puhujaa
33. Kirjassa muutetaan maalle
35. Kirjassa vietetään aikaa luonnossa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2024

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...