Siirry pääsisältöön

Han Kang: Valkoinen kirja

Viimeinen ja ensimmäinen henkäys


Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Douglas Seouk.



Han Kang: Valkoinen kirja. Suomentanut Taru Salminen. Koreankielinen alkuteos ilmestynyt 2016. Valokuvat Douglas Seok. 111 s. Gummerus 2021.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"-- Tunsin, että minun oli kirjoitettava tämä kirja ja että kirjoitusprosessin myötä jokin muuttuisi. Tarvitsin valkoista haavavoidetta, sideharsoa haavan päälle."


Kang Hanin Valkoisessa kirjassa kirjoitetaan valkoisen ikävästä ja valkoisen värin monista merkityksistä. Yhdistämme sen kylmyyteen monien luonnossa valkoisten asioiden kautta: lumi, sumu, kuu, veden välke, ja noiden asioiden myötä myös kuolemaan, kuolleen kasvojen valkoisuuteen ja kylmyyteen.

Kertomuksen kirjailija on muuttanut kaukaiseen kaupunkiin saadakseen kirjoitettua. Kaupungin talvi on kova eikä hän tunne sieltä ketään. Yhä enemmän asioita alkaa nousta esiin hänen muistoistaan. Äidin kertomus kuolleesta tyttärestä ennen kertojan syntymää. Kuolleesta sisaresta, jonka sijasta kertoja kokee eläneensä. Hänen elämänsä muistuttaa tätä sodan jälkeen menneisyyden raunioille rakennettua kaupunkia, jossa sortuneet talot on rakennettu jäljelle jääneiden perustustensa päälle vanhoilla piirustuksilla. Mutta ovatko ne sellaisinaan aitoja? Nehän eivät ole vanhoja eivätkä uusia.


"Ajattelin häntä ensimmäisen kerran sinä päivänä.
Hän, jolla oli sama kohtalo kuin tällä kaupungilla. Hän, joka oli kerran kuollut tai tuhoutunut. Mustille raunioille sitkeästi itsensä ja elämänsä rakentanut ihminen. Siksi uusi ihminen. Ihminen, jonka pystyyn jääneiden raunioiden päälle rakentuneet uudet osat erottuvat selvästi kuin arpikuviot."


Suremattoman surun ajatukset ovat kertojan mielessä. Hän ihmettelee asuinkaupunkinsa muistomerkkiä sodan aikana teloitetuille; sen äärelle ihmiset edelleen vievät kynttilöitä. Hänen maansa ei pysty samaan, hän miettii. Näkemään, että teurastetuksi joutuminen ei ole häpeä.

Kirjan sisällöltäänkin ilmava, runollinen teksti johtaa lukijan vaeltelemaan tekstin kertojan kanssa uuden kaupungin kaduilla ja menneissä tapahtumissa, jotka uudet paikat nostavat muistista esiin. 

Sydämeksi teokselle muodostuu kirjan viimeinen jakso tai runo, jolla on otsikkona Kaikki valkoinen.


"-- Näen sinut koivikon valkoisuudessa. Näen sinut talviauringon säteitä tulvivan ikkunan äänettömyydessä. Näen sinut kattoon osuvissa auringonsäteissä poukkoilevien, kimaltelevien pölyhiukkasten joukossa.
Siinä valkeudessa, kaiken valkoisen seassa,
hengitän sisään viimeisen uloshenkäyksesi."


Ajattelin kirjaa lukiessani, että se on kauneimpia lukemiani kirjoja surusta ja traumoista toipumisesta. Antaisin sen mielelläni surevalle. Kirjassa puhuu ylisukupolvinen menetys ja perheen suru, jota eloonjääneet kantavat.

Luettuani ensin Hanin Ihmisen teot -romaanin sen kuvaus kansallisesta traumasta muodostaa Valkoisen kirjan syvän, lohduttoman kaikupohjan. Mutta lohtu löytyy lopulta tästä kirjasta.

Kirja on muodoltaan säeromaani. Runojen kaltaisia osioita rytmittävät Douglas Seokin mustavalkoiset valokuvat, joissa valkoiset yksityiskohdat hohtavat. Ne kuvaavat keskittynyttä valkoisten esineiden tai ilmiöiden tarkastelua.

Kirja jakautuu kolmeen osaan: Minä, Hän ja Kaikki valkoinen. Osien nimet on sisällytetty niiden otsikointiin myös koreankielisin merkein. Taru Salminen on tehnyt kauniisti etenevän käännöksen suoraan korean kielestä. Korea on kääntäjän toinen kotimaa ja hän myös opettaa korean kieltä Turun yliopistossa.


"Hän oli kävellyt tänne saakka kuin ihminen, joka ei ole koskaan murtunut. Hän oli vetänyt verhon avonaisten haavojen eteen. Hän ei ollut jättänyt jäähyväisiä eikä surrut. Jos hän uskoi, että hän ei ollut murtunut aikaisemmin, hän uskoi ettei murtuisi myöhemminkään.
Siksi hänellä oli vielä muutama asia hoidettavana:
Valehtelun lopettaminen.
Verhojen avaaminen (silmät auki).
Kynttilän sytyttäminen kaikille niille kuolemille ja sieluille, jotka hänen tulee muistaa - omansa mukaan luettuna."


Muualla:

Han Kang: Valkoinen kirja. Kirjaluotsi 10.2.2021


Han Kang: Valkoinen kirja. Tuijata 2.2.2021




Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

16. Kirjassa on valokuvia
26. Kirjan nimessä on sana kirja
27. Kirja kertoo jälleenrakennuksesta
37. Kirja herättää voimakkaita tunteita
38. Kirjan kannessa on käsi
41. Kirjassa syntyy lapsi
47. - 48. Kaksi kirjaa, jotka on kääntänyt sama kääntäjä (yhdessä esim. Taru Salmisen kääntämän Han Kangin kirjan Älä jätä hyvästejä tai jonkin muun hänen koreasta kääntämänsä kirjan kanssa)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...