Siirry pääsisältöön

Han Kang: Vegetaristi

Väkivallattoman elämän etsintä




Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Christopher Brand.


Han Kang: Vegetaristi. Deborah Smithin tekemästä englanninnoksesta suomentanut Sari Karhulahti. Koreankielinen alkuteos ilmestyi 2007. Kannen suunnittelu Christopher Brand. 215 s. Gummerus, 2017.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.


"Hänen edessään oli ruumis, josta oli vähitellen karsittu kaikki ylimääräinen. Hän ei ollut nähnyt milloinkaan aikaisemmin sen kaltaista vartaloa; se sanoi niin kovin paljon pelkällä olemassaolollaan."


Han Kangin kirjoissa on jotakin epätavallisen vakavaa. Tuntuu kuin hän ei suostuisi keventämään sanomaansa silloinkaan, kun siihen olisi runsaasti tilaisuuksia. Vegetaristissa, etenkin kirjan alkuosassa, on kyllä satiirisia aineksia, mutta kirja vakavoituu loppua kohden rävähtämättömän totiseksi katseeksi.

Vegetaristi on kertomus naisesta, joka nielee lapsuudesta saakka kokemansa väkivallan syvälle sisimpäänsä ja uskottelee itselleen, että on täysin mahdollista elää muiden odotusten mukaan ja tukahduttaa tuskansa. Sitten hän näkee verisen painajaisen, joka muuttaa kaiken.

Yeong-hye herkistyy ympäristönsä väkivallalle ja se alkaa aiheuttaa hänessä pahoinvointia. Hänessä tapahtuva muutos kuvataan hänen miehensä näkökulmasta. Mies on yksitotinen uraansa keskittyjä ja vaimo on hänelle enemmänkin palvelija kuin kumppani. 


"Hän ei siis ollut millään tavalla kovin puoleensavetävä, mutta ei hänessä myöskään ollut erityisen huonoja puolia, joten mikään ei estänyt meitä menemästä naimisiin." 


Kun vaimo päättää ruveta kasvissyöjäksi tilanne on miehelle katastrofi. Vaimo, joka oman työnsä ohella pitää huolta kodista ja nousee aamuvarhain valmistamaan miehelle useamman ruokalajin aamiaisen ja eväät sekä silittämään hänelle puhtaan paidan, ei suostu enää valmistamaan ruokaa muusta kuin kasviksista, ja siinäkin hän noudattaa äärimmäistä niukkuutta. Miehen ylennystä enteilevä illallinen työpaikan johtajiston ja heidän vaimojensa kanssa muuttuu nolostuttavaksi farssiksi, koska lautanen hänen vaimonsa edessä pysyy tyhjänä ja vaimo osallistuu keskusteluun vain kertomalla, ettei syö lihaa.

Tästä tilanne muuttuu vain koko ajan huonommaksi, ja miesparka päätyy vähitellen kuihtuvan vaimonsa laiminlyömäksi. Myöskin vaimon vanhempien ja sisarusten on mahdotonta ymmärtää naisessa tapahtunutta muutosta. Nainen, joka on ennen ollut täysin muiden tahtoon mukautuva, muuttuukin nyt ehdottomaksi tässä yhdessä asiassa. 

Kirjalla on kolme eri kertojaa, joiden kautta tapahtumien jatkumo hahmottuu. Alun kertoo Yeong-hyen mies, tapahtumien seuraavan etapin Yeong-hyen sisaren In-hyen mies ja viimeisen osan sisar In-hye. Yeng-hye itse ei ole kertojana, vaan häntä kuvataan koko teoksen ajan näiden hänen lähipiiriinsä kuuluvien ihmisten kautta. Kaikissa tapahtumissakin hän on äärimmäisen vähäsanainen ja pidättyväinen. Tarinassa hänen hahmonsa tuntuu muodostavan peilin, jossa muiden henkilöiden minuus haluineen ja pelkoineen kuvastuu, mutta hänen sisäinen maailmansa jää pitkälti kätketyksi. 

Taiteilija tuntuu pääsevän Yeong-hyessä tapahtuvasta perille vaistonvaraisesti, havainnoimalla tämän olemuksessa tapahtuvaa muutosta ja reagoimalla siihen tunne- ja viettipohjaisesti. Kuultuaan vaimonsa mainitsevan Yeong-hyen pakarassa olevasta syntymämerkistä hän haluaa maalata Yeong-hyen alastomalle iholle kukkia, joissa naisen syntymämerkki on mukana yhtenä kukista. Sitten hän haluaa tuoda naisen lähelle miehen, jonka iholle on maalattu kukkia. Huolimatta värikylläisistä tyydytyksen tunteista, joita taiteilija ja Yeong-hyekin taiteellisen kasvileikin jatkuessa kokevat, heidän yhteinen kokeilunsa päättyy katastrofiin, jolla on kauaskantoiset seuraukset heille molemmille.


"Joka kerta kun sivellin pyyhkäisi Yeong-hyen ihoa hän tunsi kälyn värisevän kuin kutitettaessa ja vavahti. Ei kuitenkaan kiihkosta, vaan pikemminkin hänen lävitseen kulki sähkövirran kaltainen tunne, joka herätti jotakin syvällä hänen sisimmässään."


Yeong-hye viettää tarinan nykyhetkeä sairaalassa. Siellä häntä käy katsomassa vain sisar In-hye, joka on hänet sinne toimittanut. Häntä hoidetaan vakavasti anorektisenä. Yeong-hye haluaa vain nauttia vettä, sillä hän ei omien sanojensa mukaan ole enää eläin. Vain vähän aikaa kuluu vielä, kun muutos tulee olemaan täydellinen, eikä hänellä silloin ole enää sanojakaan. Hän seisoo käsillään sairaalan ikkunan edessä, sillä hän on ymmärtänyt, että mullassa ovatkin puiden kädet.

Traagiseksi Yeong-hyen vetäytymisen väkivaltaiseksi kokemastaan maailmasta omiin maailmoihinsa tekee se, että hänessä tapahtuva muutos saa aikaan väkivaltaa häntä itseään kohtaan. Häntä pakkosyötetään ja pahoinpidellään ja tätä paetakseen hän tekee itsemurhayrityksen hedelmäveitsellä.

Koen kirjan surullisen lopun osittain myös onnellisena, sillä viimeinkin Yeong-hyen sisar alkaa ymmärtää siskoaan; ainakin hiukan.

Luin kirjaa tutkielmana väkivallan monimuotoisuudesta ja mahdottomuudesta täysin irtautua siitä. Kirjassa eritellään monia yhteiskuntaan, ihmissuhteisiin ja perheyhteisöön piilotettuja valta- ja väkivaltasuhteita tavalla, joka oikeastaan tekee siitä äärimmäisen feministisen, sanan laajassa merkityksessä. Satiirisista sävyistä huolimatta Yeong-hyen sulautuminen luontoon on kuvattu kauniisti niissä muiden kertomusten välähdyksissä, joissa lukija saa aavistuksen naisen sisäisestä kokemusmaailmasta.

Kirjan laajan spektrin tutkailu itsemääräämisoikeuden, painostuksen, pakottamisen, hyväksikäytön ja pakkohoidon rajanvedoista on mieleen piirtyvä ahdistavuudessaan. Mutta niin on myös rauha, jota "vihreinä liekehtivät puut" edustavat. 

Vegetaristi palkittiin kansainvälisellä Booker-palkinnolla vuonna 2016. Kirjailijan kotimaa Etelä-Korea palkitsi hänet sijoittamalla hänet kirjan vuoksi valtiovallan mustalle listalle. 

Sari Karhulahti on kääntänyt tämänkin kirjan Deborah Smithin englanninnoksen pohjalta. Kirjan aistillisen kaunis kansi on Christopher Brandin käsialaa.

Arvioni Han Kangin muiden teosten suomennoksista:






Muualla:




Han Kang: Vegetaristi. Lumiomena 16.3.2017


Helmet-lukuhaasteessa 2024
kirja sopii kohtiin:

3. Booker-palkinnon voittanut 
17. ärsyttävä henkilöhahmo
24. tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin (Soul)
29. valehdellaan
35. vietetään aikaa luonnossa
37. herättää voimakkaita tunteita
47. - 48. kahdella kirjalla sama kääntäjä (Sari Karhulahti on kääntänyt esim. Han Kangin toisen kirjan Ihmisen teot)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Rebecca F. Kuang: Yellowface #dekkariviikkokirjablogeissa

Näin omitaan kulttuuriperintöä Kirjan kansi Ellie Garne. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi   Rebecca F. Kuang: Yellowface. Alkuteos Yellowface, 2023. Suomentanut Helene Bützov. Kannen suunnittelu Ellie Garne. 336 s. Teos 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Syvällä sisimmässäni olen aina epäillyt, että Athena viihtyy kanssani juuri siksi, etten pysty kilpailemaan hänen kanssaan. Ymmärrän hänen maailmaansa, mutta en ole uhka, ja hänen saavutuksensa ovat niin kaukana ulottumattomissani, että hänestä ei tunnu pahalta puhua voitoistaan. Emmekö me kaikki kaipaa ystävää, joka ei kyseenalaista ylivertaisuuttamme koska tietää jo menettäneensä pelin? Emmekö me kaikki halua ihmisen, jota voi käyttää nyrkkeilysäkkinä?" USA:n kirjalliseen maailmaan sijoittuva jännäri käynnistyy, kun yhden teoksen julkaissut, mutta jo unohdettu nuori kirjailija June saa elämänsä tilaisuuden eikä pysty vastustamaan sitä. Hän saa haltuunsa entisen opiskelukaverinsa Athenan käsikirjoituksen. Athen...