Satunnainen ohilukija

Eeva Louko: Onnellisten saari. (Ronja Vaara -sarjan 1. osa) Otava, 2022. 396 s. Kansi: Elisa Konttinen. Äänikirjan lukija: Mimosa Willamo. Pelko on kuin pitkä helminauha, joka näyttää joka kohdasta samalta, mutta ei ole. Loppupäässä, lähellä punotun nauhan lukkoa ja viimeistä solmua pelon osat ovat kasautuneet jo niin pitkälle, että sen alle hajoaa. Eeva Loukon esikoisromaani aloittaa uuden dekkarisarjan. Sujuva, mukavasti etenevä cosy crime -tarina keskittyy lauttasaarelaisyhteisön ja sen ihmisten kuvaukseen. Kolmikymppinen päähenkilö Ronja palaa Lontoosta vanhalle kotiseudulleen Lauttasaareen, kun hänen isänsä löydetään eräänä syysaamuna Kasinonrannan uimarannan vesirajasta kuolleena.  Jäljellä lapsuuden maisemissa ovat vielä paikalla pysyneet kaksi lapsuudesta saakka parasta ystävätärtä.  Kun nuori ja ylimieliseltä vaikuttava poliisiylikonstaapeli ei näytä ottavan tutkintaa riittävän vakavasti, alkaa Ronja selvittää asioita omin päin. Tai ehkä pitää sanoa, että Ronjan ympärillä alka

Matti Rönkä: Surutalo. Gummerus 2021. 287 s. Äänikirjan lukija: Matti Rönkä. Kansi: Timo Numminen. Rakennus on ensin ollut vain ajatuksen häivähdys, karkuun pyrkivä vaikutelma, sitten se on saanut muistimuotoa pehmeällä lyijykynällä. Mies on piirtänyt sitä mustaan, pieneen kirjaan, sellaiseen jossa on kiiltävät kovat kannet ja kuminauha merkkilenkiksi sivujen väliin. Valkoisessa rintamamiestalossa asuvan perheen elämää 1960-luvulta 2020-luvulle. Äiti kuolee kahden pojan ollessa vielä lapsia. Sodassa haavoittunut isä on pojilleen ankara, mutta pitää sinnikkäästi yksin huolta heistä.  Isän kuoltua toinen pojista, Jukka, ostaa veljensä osuuden taloon ja palaa kotiseudulleen selvittelemään perikunnan ja talon asioita. Samalla hänellä on paljon mietittävää omassa elämässään. Jukka on ollut perheen taiteilija, piirrellyt lapsesta pitäen harrastuksekseen ja päätynyt muotoilijaksi ja insinööriksi. Kun opettaja kehottaa isää laittamaan Jukan oppikouluun, koska tämä on lahjakas piirtäjäkin, isä

Pelle Romantique & Lotta Nevanperä: Konerunoja. Enostone 2021. 56 s. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos. Niin minä puhuin tulevaisuudesta, mutta et sinä erottanut lemmenkujetta oikosulusta. Silmäsi viilenivät vanhassa virrassa ja uit takaisin merenpohjassa ruostuvaan kuoreen. Ehkä muistit silloin illan, jolloin suuret kone-elimet nousivat pystyyn, potkurit hapuilivat taivasta, ulvoivat ja kiljuivat, kunnes kaikki katkesi. Pelle Romantique -nimimerkin kirjoittama ja Lotta Nevanperän kuvittama Konerunoja on melkoinen nostalgisen koneromantiikan sinfonia. Sen kerrostumissa puhuvat Tulenkantajien teollisuusentusiasmi ja sadan vuoden takaisen dadan iloinen, kaiken rikkova järjettömyys. Edellinen 20-luku oli täynnä bentsiinin katkua, shingleerattuja hiuksia, neonvalojen kuutamoa ja taivaalle kurottavia koneita. Viaton innostus siihen muutokseen, mitä koneet edustivat ja mistä ei vielä tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan, näkyi Suomen runoudessa Tulenkantajien tuotannossa, erityi

  Kai Nieminen: Heräsin taas unesta. Basam Books, 2021. 85 s. Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. -- en ole nähnyt ainoatakaan unta jossa olet lopullisesti kuollut Rakkaus ja kuolema, runoilijoiden ikuiset aiheet, ovat harvoin niin konkreettisesti ja käsinkosketeltavasti läsnä ja yhdessä kuin Kai Niemisen uudessa runokokoelmassa. Runot ovat arkista puhetta vastikään kuolleelle rakastetulle, paljasta kertomusta haparoivasta yksinolosta ja menetyksen kivun kanssa elämisestä. Rakastettu on poissa, mutta palaa uniin ja aamuisiin puolivalveen hetkiin, jolloin heräävän ympäriltä kuuluu hiljaisia liikahdusten ääniä, jotka hänen täytyy yhä uudelleen joka aamu oppia tunnistamaan merkeiksi talon elämästä, ei rakastetun. Elämä täyttyy pienistä arkipäiväisistä tapahtumista ja unista, mutta myös puolison puolesta hoidettavista asioista, muistonäyttelyistä, veroilmoituksista.  - - miksi kaikki tulee väliimme,                                                         vie

Saara Turunen: Järjettömiä asioita. Tammi 2021. 337 s. Kannen suunnittelu Markko Taina, maalaus Astrid Sylwan. Äänikirjan lukija: Krista Kosonen. Kolmannessa romaanissaan Saara Turunen kuvaa rakkaussuhdetta, josta tulee pitkä etäsuhde suomalaisen naisen ja katalonialaisen miehen välillä. Kaikki alkaa nuoren naisen draamaopinnoista, joita hän siirtyy tekemään vaihtoon Helsingin Teatterikorkeakoulusta barcelonalaiseen teatterialan oppilaitokseen, toteuttaen näin unelmansa Espanjaan muutosta. Rakkaussuhde etenee kummankin muuttoon Suomeen, mutta mies palaa lopulta omaan kotimaahansa. Erossaoloakin kokeillaan, mutta siitä ei tule mitään. Naiselle puolestaan miehen perhe- ja asuinolosuhteet ja varattomuus ovat haastavia ja niin he päätyvät sukkuloimaan kahden maan välillä. Nainen pohtii, miten he sitten eläisivät, jos heille syntyisi lapsi. Lasta ei kuitenkaan kuulu, ja siitäkin tulee suhteessa kipeä asia. Turusen sinänsä aikajärjestyksessä etenevä kerronta muodostuu toinen toistaan seuraav

Jorge Luis Borges: Viisi aihetta. Alkuperäisteos: Borges oral, 1979. Suomentanut Pentti Saaritsa. Aviador Kustannus 2021. 82 s. Kustantajan arvostelukappale. Haluaisin väittää, että tärkeintä kirjailijassa on hänen äänensävynsä, tärkeintä kirjassa tekijän ääni, se ääni joka tavoittaa meidät. Borgesin 1970-luvun lopulla Belgranon yliopistossa pitämät viisi luentoa muodostavat tämän pienen kirjasen sisällön. Epäilemättä antoisinta teoksessa on mahdollisuus kuulla argentiinalaisen kertojamestarin ääntä. Luentoja pitäessään hän oli 78-vuotias. Sekä hänen ikänsä suoman kokemuksen että valtavan lukeneisuutensa ja ainutlaatuisen kirjallisen tuotantonsa vuoksi hänen pohdintansa aiheet ja ajatuksenkulkunsa herättävät lukijassa vahvan kiinnostuksen. Itse ainakin huomasin suorastaan imeväni hänen sanojaan lukiessani. Näissä luennoissa Borges'ta kiinnostavat ajan ja kuolemattomuuden kysymykset, kirja ja kirjallisuus, salapoliisikertomuksen varhaisvaiheet ja ruotsalainen mystikko Emanuel Sweden

Sergio Augusto Sánchez: Sade piiskaa asfalttia. Alkuteos:   Lluvia sobre el asfalto, 2018. Suomentanut Einari Aaltonen. Aviador 2021. 143 s. Alkusanat Marta Orrantia.  Arvostelukappale kustantajalta. Auringon paahtaman taipaleen jatkuttua monta kilometriä suoraan eteenpäin vastassa on kylä tai hökkelirykelmä rannikolle johtavan tien varrella. Päivisin kuuma asvaltti turpoaa ja katot vääntyvät, öisin moskiitot valtaavat tienoon. Tällä tieosuudella lemuaa bensiini. Tällä etapilla myös murheet haiskahtavat siltä. Sergio Augusto Sánchez in novellikokoelman tarinat limittyvät ja liittyvät toisiinsa niin, että kokonaisuudesta muodostuu armottomia näkökulmia samaan maisemaan, samaan päättymättömään taisteluun elämästä. Sade säestää ja auringon korventama maa toimii kaikupohjana. Henkilöt suuntaavat kaukaiselle merelle tai vuorille, pois paahteesta. He tavoittelevat keinolla millä hyvänsä elämisen edellytyksiä tilanteessa, josta ei ole ulospääsyä. Henkilöt ovat Kolumbian maaseudun ja joutomaid