Matti Rönkä: Surutalo. Gummerus 2021. 287 s. Äänikirjan lukija: Matti Rönkä. Kansi: Timo Numminen.
Rakennus on ensin ollut vain ajatuksen häivähdys, karkuun pyrkivä vaikutelma, sitten se on saanut muistimuotoa pehmeällä lyijykynällä. Mies on piirtänyt sitä mustaan, pieneen kirjaan, sellaiseen jossa on kiiltävät kovat kannet ja kuminauha merkkilenkiksi sivujen väliin.
Valkoisessa rintamamiestalossa asuvan perheen elämää 1960-luvulta 2020-luvulle. Äiti kuolee kahden pojan ollessa vielä lapsia. Sodassa haavoittunut isä on pojilleen ankara, mutta pitää sinnikkäästi yksin huolta heistä.
Isän kuoltua toinen pojista, Jukka, ostaa veljensä osuuden taloon ja palaa kotiseudulleen selvittelemään perikunnan ja talon asioita. Samalla hänellä on paljon mietittävää omassa elämässään.
Jukka on ollut perheen taiteilija, piirrellyt lapsesta pitäen harrastuksekseen ja päätynyt muotoilijaksi ja insinööriksi. Kun opettaja kehottaa isää laittamaan Jukan oppikouluun, koska tämä on lahjakas piirtäjäkin, isä antaa luvan, mutta sanoo myöhemmin Jukalle heittäneensä opettajan kehumat piirustukset uuniin.
Paikkakunnalle jäänyt isoveli Timppa ihailee aikuisena isänsä pärjäämistä ja vähättelee tämän ankaruutta. Herkempi Jukka päätyy isänsä kuolemaan asti jatkuvaan välirikkoon tämän kanssa.
Tarinassa edetään kahdella aikajanalla, vuoroin kirjan nykyisyydessä koronavuodessa 2020 ja menneisyydessä alkaen Jukan lapsuudesta ja edeten opiskeluvuosiin 1980-luvun Helsingissä ja perheen perustamiseen.
Jukalle paluu lapsuuden maisemiin on ristiriitainen kokemus. Muistoja nousee mieleen ja isän rakentama talo ja isän verstas puhuvat omalla tavallaan eletystä elämästä, kaikesta siitä, mitä isä on tehnyt huolimatta siitä, että menetti toisen jalkansa sodassa. Perheen miehille ovat heidän kaikesta erilaisuudestaan huolimatta yhteistä käden taidot: isä on puuseppä, tuhlaava ja ei aina ihan lain suhteen tarkka velikin sähköteknikko. Myös Jukan muotoilijan työssä on yhteys käsityötaitoon ja hän opettaa oppilaitaan käyttäen esimerkkinä isänsä suhdetta puun työstämiseen.
Jukka avaa tunnelukkojaan piirtämällä ja kirjoittamalla muistikirjaansa lakonisia merkintöjä.
Omiakin tuntemuksia kirjoitin, taas. Vaikka alkoi tuntua, että laadin selitystä, ajatusten testamenttia, muistokirjoitusta itsestäni. Perunkirjoitustako, säikähdin ja koetin keventää itselleni. Perun kirjoitustani. Miksi pitää niin ankarasti itseään katsoa peilistä, avata ja repiä ja epäillä?
Rönkä kirjoittaa nautittavaa murredialogia. Vähäpuheisten henkilöiden repliikit putoilevat harvakseltaan, mutta varsinkin veljesten sananvaihto nostaa hymyn suupieleen ja veljesten kielenkannat löystyvät tarinan loppua kohti myös laveampaan jutusteluun.
Tapahtumat etenevät rauhallista tahtia, kerronta on liioittelematonta, mutta tarkkaa. Esille nousevat kerran toisensa jälkeen kahden veljeksen erilaiset kokemukset lapsuudestaan. Pieni tehdaspaikkakunta elää puusta ympärillä ja paikalliset ihmistyypit hahmottuvat lukijan verkkokalvoille tunnistettavan oloisina samoin kuin myös 1980-luvun Helsingin opiskelijamaailma, jossa Jukka joutuu kantamaan pärjääjän naamiota.
Jukan palattua kotiseudulle veljekset etenevät alun molemminpuolisesta kuittailusta ja loukkaantumisen tunteista vähitellen muistojensa jakamiseen ja uskaltautuvat myöntämään heikkoutensa.
Jukka pelkää olevansa jo aikuiseksi kasvaneelle tyttärelleen yhtä huono isä kuin hänen isänsä oli hänelle. Jukalle hieman yllätykseksi veli Timppa näyttää tulevan juttuun isän ja ukin roolinsa kanssa hyvin. Jopa niin hyvin, että Jukalla saattaa olla häneltä jotakin opittavaa.
Timpan aloitteesta käynnistyvä veljesten viinanhuuruinen ei niin päivän eikä kuukauden tarkka äidin syntymäpäivän vietto muodostaa romaanin huippukohdan. Vastoin kaikkea todennäköisyyttä asiat alkavat loksahtaa veljesfestivaalin aikana Jukan mielessä paikoilleen.
Kuvaamistaan ajanjaksoista Surutalo luo tunnistettavaa ajankuvaa perheen arjesta, nuorten elämänpiiristä ja ylipäätään ihmisten elämästä pienellä paikkakunnalla sekä Helsingin opiskelijapiireissä.
Ääneen lausumaton suru menetyksistä ja niiden synnyttämistä traumoista on romaanin keskiössä, se eristää perheenjäsenet toisistaan, luo surutalon, joka pysyy surutalona aivan liian pitkään. Jukka huomaa siirtäneensä sukupolvien taakkaa omalle tyttärelleen, mutta uskaltaa myös muuttua ja avautua.
Matti Rönkä lukee kirjansa itse äänikirjana - mukava kuuntelukokemus, jossa uutisista tuttu ääni muuntuu uusiin tilanteisiin.
Helmet-lukuhaaste 2022:ssa tämä kirja voisi minulla sijoittua kohtiin:
8. Kirjassa löydetään jotain kadotettua tai sellaiseksi luultua
11. Kirjassa tapahtumia ei kerrota aikajärjestyksessä
18. Kirjan on kirjoittanut toimittaja
36. Kirjassa seurataan usean sukupolven elämää
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Kommentit
Lähetä kommentti