Siirry pääsisältöön

Kai Nieminen: Heräsin taas unesta

 


Kai Nieminen: Heräsin taas unesta. Basam Books, 2021. 85 s. Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


-- en ole nähnyt ainoatakaan unta jossa olet lopullisesti kuollut

Rakkaus ja kuolema, runoilijoiden ikuiset aiheet, ovat harvoin niin konkreettisesti ja käsinkosketeltavasti läsnä ja yhdessä kuin Kai Niemisen uudessa runokokoelmassa.

Runot ovat arkista puhetta vastikään kuolleelle rakastetulle, paljasta kertomusta haparoivasta yksinolosta ja menetyksen kivun kanssa elämisestä. Rakastettu on poissa, mutta palaa uniin ja aamuisiin puolivalveen hetkiin, jolloin heräävän ympäriltä kuuluu hiljaisia liikahdusten ääniä, jotka hänen täytyy yhä uudelleen joka aamu oppia tunnistamaan merkeiksi talon elämästä, ei rakastetun.

Elämä täyttyy pienistä arkipäiväisistä tapahtumista ja unista, mutta myös puolison puolesta hoidettavista asioista, muistonäyttelyistä, veroilmoituksista. 

- - miksi kaikki tulee väliimme,                                                         vie kaiken aikani niin etten ehdi puhua sinulle, kuunnella sinua --

Vähitellen kuitenkin löytyy myös lohduttavia asioita: musiikki, joka laimentaa tuskan suruksi, työ, ruuanlaitto, läheiset. 

Runoista syntyy pitkä jatkumo, jossa tarkastellaan rakkauden ja rakastettuna olemisen ulottuvuuksia. Mitä kaikkea nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja yhteinen elämä on merkinnyt ja mahdollistanut, mitä siitä on jäljellä, kun "me" on lakannut olemasta.

Viime kädessä koko elämä muuttuu päättymättömäksi puheeksi rakastetulle.

-- olen pitänyt sinut ajan tasalla, senkin vainaja--

Kieli pysyttäytyy konkreettisessa, on riisuttua raportointia. Runojen minän tuntoja ei ole tarvetta tuoda esiin vertauskuvin, ne ovat paljaina nähtävissä.

Pitkät, vähävälimerkkiset säkeet ja lauseet, joille ei löydy pistettä kuvaavat päättymätöntä prosessia, jossa runot syntyvät. Prosessissa ei ole selkeitä välietappeja, uutta virkettä ei tule runosikermienkään vaihtuessa. Puheen ja kirjoituksen jatkuvuus on tärkein tyylipiirre, se lanka, joka pitää yllä yhteyttä aikaisempaan elämään ja ennen kaikkea kuulijaan, puolisoon.

Kokoelman koskettavuus on vereslihalla olevaa, puhdasta kipua, joka kuitenkin hahmottuu sanoiksi, muistiksi. Ehkä siinä on yksi kielen funktioista: pitää poissaolevat lähellämme. 


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii mielestäni seuraaviin kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (Kai Niemisen isä Pertti Nieminen on myös runoilija ja kääntäjä)

Helmet-lukuhaaste 2022



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...