Siirry pääsisältöön

Kai Nieminen: Heräsin taas unesta

 


Kai Nieminen: Heräsin taas unesta. Basam Books, 2021. 85 s. Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


-- en ole nähnyt ainoatakaan unta jossa olet lopullisesti kuollut

Rakkaus ja kuolema, runoilijoiden ikuiset aiheet, ovat harvoin niin konkreettisesti ja käsinkosketeltavasti läsnä ja yhdessä kuin Kai Niemisen uudessa runokokoelmassa.

Runot ovat arkista puhetta vastikään kuolleelle rakastetulle, paljasta kertomusta haparoivasta yksinolosta ja menetyksen kivun kanssa elämisestä. Rakastettu on poissa, mutta palaa uniin ja aamuisiin puolivalveen hetkiin, jolloin heräävän ympäriltä kuuluu hiljaisia liikahdusten ääniä, jotka hänen täytyy yhä uudelleen joka aamu oppia tunnistamaan merkeiksi talon elämästä, ei rakastetun.

Elämä täyttyy pienistä arkipäiväisistä tapahtumista ja unista, mutta myös puolison puolesta hoidettavista asioista, muistonäyttelyistä, veroilmoituksista. 

- - miksi kaikki tulee väliimme,                                                         vie kaiken aikani niin etten ehdi puhua sinulle, kuunnella sinua --

Vähitellen kuitenkin löytyy myös lohduttavia asioita: musiikki, joka laimentaa tuskan suruksi, työ, ruuanlaitto, läheiset. 

Runoista syntyy pitkä jatkumo, jossa tarkastellaan rakkauden ja rakastettuna olemisen ulottuvuuksia. Mitä kaikkea nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja yhteinen elämä on merkinnyt ja mahdollistanut, mitä siitä on jäljellä, kun "me" on lakannut olemasta.

Viime kädessä koko elämä muuttuu päättymättömäksi puheeksi rakastetulle.

-- olen pitänyt sinut ajan tasalla, senkin vainaja--

Kieli pysyttäytyy konkreettisessa, on riisuttua raportointia. Runojen minän tuntoja ei ole tarvetta tuoda esiin vertauskuvin, ne ovat paljaina nähtävissä.

Pitkät, vähävälimerkkiset säkeet ja lauseet, joille ei löydy pistettä kuvaavat päättymätöntä prosessia, jossa runot syntyvät. Prosessissa ei ole selkeitä välietappeja, uutta virkettä ei tule runosikermienkään vaihtuessa. Puheen ja kirjoituksen jatkuvuus on tärkein tyylipiirre, se lanka, joka pitää yllä yhteyttä aikaisempaan elämään ja ennen kaikkea kuulijaan, puolisoon.

Kokoelman koskettavuus on vereslihalla olevaa, puhdasta kipua, joka kuitenkin hahmottuu sanoiksi, muistiksi. Ehkä siinä on yksi kielen funktioista: pitää poissaolevat lähellämme. 


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii mielestäni seuraaviin kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (Kai Niemisen isä Pertti Nieminen on myös runoilija ja kääntäjä)

Helmet-lukuhaaste 2022



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie