Siirry pääsisältöön

Kai Nieminen: Heräsin taas unesta

 


Kai Nieminen: Heräsin taas unesta. Basam Books, 2021. 85 s. Kansi: Taivo Org, Küpress OÜ.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.


-- en ole nähnyt ainoatakaan unta jossa olet lopullisesti kuollut

Rakkaus ja kuolema, runoilijoiden ikuiset aiheet, ovat harvoin niin konkreettisesti ja käsinkosketeltavasti läsnä ja yhdessä kuin Kai Niemisen uudessa runokokoelmassa.

Runot ovat arkista puhetta vastikään kuolleelle rakastetulle, paljasta kertomusta haparoivasta yksinolosta ja menetyksen kivun kanssa elämisestä. Rakastettu on poissa, mutta palaa uniin ja aamuisiin puolivalveen hetkiin, jolloin heräävän ympäriltä kuuluu hiljaisia liikahdusten ääniä, jotka hänen täytyy yhä uudelleen joka aamu oppia tunnistamaan merkeiksi talon elämästä, ei rakastetun.

Elämä täyttyy pienistä arkipäiväisistä tapahtumista ja unista, mutta myös puolison puolesta hoidettavista asioista, muistonäyttelyistä, veroilmoituksista. 

- - miksi kaikki tulee väliimme,                                                         vie kaiken aikani niin etten ehdi puhua sinulle, kuunnella sinua --

Vähitellen kuitenkin löytyy myös lohduttavia asioita: musiikki, joka laimentaa tuskan suruksi, työ, ruuanlaitto, läheiset. 

Runoista syntyy pitkä jatkumo, jossa tarkastellaan rakkauden ja rakastettuna olemisen ulottuvuuksia. Mitä kaikkea nähdyksi ja kuulluksi tuleminen ja yhteinen elämä on merkinnyt ja mahdollistanut, mitä siitä on jäljellä, kun "me" on lakannut olemasta.

Viime kädessä koko elämä muuttuu päättymättömäksi puheeksi rakastetulle.

-- olen pitänyt sinut ajan tasalla, senkin vainaja--

Kieli pysyttäytyy konkreettisessa, on riisuttua raportointia. Runojen minän tuntoja ei ole tarvetta tuoda esiin vertauskuvin, ne ovat paljaina nähtävissä.

Pitkät, vähävälimerkkiset säkeet ja lauseet, joille ei löydy pistettä kuvaavat päättymätöntä prosessia, jossa runot syntyvät. Prosessissa ei ole selkeitä välietappeja, uutta virkettä ei tule runosikermienkään vaihtuessa. Puheen ja kirjoituksen jatkuvuus on tärkein tyylipiirre, se lanka, joka pitää yllä yhteyttä aikaisempaan elämään ja ennen kaikkea kuulijaan, puolisoon.

Kokoelman koskettavuus on vereslihalla olevaa, puhdasta kipua, joka kuitenkin hahmottuu sanoiksi, muistiksi. Ehkä siinä on yksi kielen funktioista: pitää poissaolevat lähellämme. 


Helmet-lukuhaasteessa 2022 kirja sopii mielestäni seuraaviin kohtiin:

5. Kirjassa sairastutaan vakavasti

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

31. Kirjassa on jotain sinulle tärkeää

34. Kirjailijan nimessä on luontosana

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan

47.-48. Kaksi kirjaa, joiden kirjoittajat kuuluvat samaan perheeseen tai sukuun (Kai Niemisen isä Pertti Nieminen on myös runoilija ja kääntäjä)

Helmet-lukuhaaste 2022



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Janne Saarikivi: Hankalat sanat

Hankaluuksien synnystä Janne Saarikivi: Hankalat sanat. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 207 s. Teos, 2. painos 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Sanat ovat hankalia. Hankalan kantasana on 'hanka', joka tarkoittaa oksantynkää, ja viittaa myös hankaamiseen. Suomalais-ugrilaisiin kieliin ja kielihistoriaan erikoistunut kielitieteilijä Janne Saarikivi tarkastelee kirjassaan monien nykyajassa paljon mielleyhtymiä sisältävien sanojen etymologiaa. Kyse on sellaisista sanoista kuin 'fasismi', 'usko', 'yksityisauto', 'sivistys', 'etuoikeus', 'toksinen maskuliinisuus'; mutta myös sellaisista kuin 'uupumus' ja 'uni'. Kirjan hankaluutta lisää - ilmeisen ohjelmallisesti, heh - se, että siitä puuttuu sisällysluettelo käsitellyistä sanoista. Lähdeluettelosta nyt puhumattakaan. Ei kuin selaamaan siis. Osa kirjan pakina- tai kolumnimaisista luvuista on julkaistu jo kertaalleen aikaisemmin lehdissä. Sanojen ety...

Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva

Perintönä häpeä ja sota maailmaa vastaan Kirjan kansi Pauliina Mäkelä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marjo Niemi: Pienen budjetin sotaelokuva. 245 s. Kansi Pauliina Mäkelä. Teos 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun se lähti, se varmasti pikkuhiljaa unohti sen, että jos täällä joskus saa vaihtoehdon, on käsissä harvinaisjuttu, aivan tapaus. Se sulautui kaupunkiin ja unohti. Se sulautui siihen valevaihtoehtojen liejuun ja alkoi uskoa, että aina voi valita mitä. Eikä voi. Se sai yhden kerran, melkein kukaan ei saa sitäkään." Onnekseni satuin saamaan kirjaston varausjonoista yhtä aikaa luettavakseni ranskalaisen Didier Eribonin Paluun Reimsiin ja tämän Marjo Niemen (1978 -) Pienen budjetin sotaelokuvan . Nämä nimittäin liittyvät toisiinsa, vahvasti. Kumpikin käsittelee stigmatisoivaa lapsuutta ja sen paikkaa, entistä kotikaupunkia, joka oli joskus teollisuuspaikkakunta, nyt kuolioon vaipunut epäpaikka, ainakin Niemen versiossa. Eribonin entinen kotikaupunki e...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...