Siirry pääsisältöön

Konerunoja / Pelle Romantique & Lotta Nevanperä

Pelle Romantique ja Lotta Nevanperä: Konerunoja


Pelle Romantique & Lotta Nevanperä: Konerunoja. Enostone 2021. 56 s.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.

Niin minä puhuin tulevaisuudesta, mutta et sinä erottanut lemmenkujetta oikosulusta. Silmäsi viilenivät vanhassa virrassa ja uit takaisin merenpohjassa ruostuvaan kuoreen. Ehkä muistit silloin illan, jolloin suuret kone-elimet nousivat pystyyn, potkurit hapuilivat taivasta, ulvoivat ja kiljuivat, kunnes kaikki katkesi.

Pelle Romantique -nimimerkin kirjoittama ja Lotta Nevanperän kuvittama Konerunoja on melkoinen nostalgisen koneromantiikan sinfonia. Sen kerrostumissa puhuvat Tulenkantajien teollisuusentusiasmi ja sadan vuoden takaisen dadan iloinen, kaiken rikkova järjettömyys.

Edellinen 20-luku oli täynnä bentsiinin katkua, shingleerattuja hiuksia, neonvalojen kuutamoa ja taivaalle kurottavia koneita. Viaton innostus siihen muutokseen, mitä koneet edustivat ja mistä ei vielä tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan, näkyi Suomen runoudessa Tulenkantajien tuotannossa, erityisesti Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen Olavi Laurin nimimerkillä kirjoittamassa runokokoelmassa Valtatiet (1928). Valtateiden ääriviivat kuultavat Konerunojen takaa. Edessä häämöttää karrelle palanut tulevaisuus, jonka voi vain aavistaa.

Mikä ilmestys: koneet voi käynnistää vain kerran eikä niitä voi sammuttaa koskaan.                                                                            Emme aavistaneet sitäkään, että maailmassa syttyisi sota, joka tekisi ajastamme näin iloisen.

Teksti viheltää ja kirskuu, laulaa ja tanssii, fotografeeraa ja välkkyy kaikissa uuden todellisuuden ihmeellisissä kuvajaisissa rinnallaan kuvallinen ilmaisu, joka lisää menoon kierroksia ja kerroksia appelsiiniauringon alla. Visuaalinen kokonaisuus on huikea.

Fotografikuume uuden kiiltokuvakauden / jaa imitatsiooni ilon, jaa illusioni onnen / on elämä suuri valokuvauskilpa vain

Tulenkantajien tapaan taidelajit, tässä teksti ja kuva, hakevat ja täydentävät toisiaan. Kiinnostavasti kirja myös ottaa mukaan kirjapainotaidon: kirjassa kerrotaan, että sen ensimmäiset 100 kantta on painettu Palladium Kirjojen Heidelberg-painokoneella. Kirjasta ilmestyy myös samanaikainen kirjallinen äänilevy.

Kirjallisten viitteiden ja pastissien kohteet ovat niin moninaiset, että lukijan iloksi kirja sisältää myös luettelon teoksista, joista siinä on "muunnelmia, lainauksia, varkauksia sekä väärennöksiä". Ihan summamutikassa nämä mukanaolollaan kunnioitetut kohteet eivät ole valikoituneet, sillä Pelle Romantique -nimen takaa paljastuu kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen.

Iloisen ja huuruisen hurmion taiasta nauttimisen lisäksi teoksen lukijan ajatuksissa kiertävät jo romantiikan taakseen jättäneet uudenlaisen konetodellisuuden näkymät, sillä keinoäly kirjoittaa kokonaistaideteoksia jo uusin tavoin, myös ihmisten lihaan ja vereen, ja koneiden ja konemaailmojen viattomuus on aikaa sitten mennyt. Viittaus sadan vuoden takaiseen 20-lukuun karmii muutenkin lukijan selkäpiitä kaikkine yhtäläisyyksineen nykytodellisuuden kanssa. 

Ma chérie, katso koko näyttämökuvaa: jonakin päivänä kaikki, mikä on rakennettu ruuveille, / puretaan. Sinä aamuna etsin valoasi pölypilvien ja savupatsaiden seasta kuin lamppua, / joka palaa vielä öljysuonien kuivuttua ja sähkölaitteiden sammuttua.






Helmet-lukuhaasteeseen voisin sijoittaa kokoelman kohtiin:

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...