Siirry pääsisältöön

Konerunoja / Pelle Romantique & Lotta Nevanperä

Pelle Romantique ja Lotta Nevanperä: Konerunoja


Pelle Romantique & Lotta Nevanperä: Konerunoja. Enostone 2021. 56 s.

Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.

Niin minä puhuin tulevaisuudesta, mutta et sinä erottanut lemmenkujetta oikosulusta. Silmäsi viilenivät vanhassa virrassa ja uit takaisin merenpohjassa ruostuvaan kuoreen. Ehkä muistit silloin illan, jolloin suuret kone-elimet nousivat pystyyn, potkurit hapuilivat taivasta, ulvoivat ja kiljuivat, kunnes kaikki katkesi.

Pelle Romantique -nimimerkin kirjoittama ja Lotta Nevanperän kuvittama Konerunoja on melkoinen nostalgisen koneromantiikan sinfonia. Sen kerrostumissa puhuvat Tulenkantajien teollisuusentusiasmi ja sadan vuoden takaisen dadan iloinen, kaiken rikkova järjettömyys.

Edellinen 20-luku oli täynnä bentsiinin katkua, shingleerattuja hiuksia, neonvalojen kuutamoa ja taivaalle kurottavia koneita. Viaton innostus siihen muutokseen, mitä koneet edustivat ja mistä ei vielä tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan, näkyi Suomen runoudessa Tulenkantajien tuotannossa, erityisesti Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen Olavi Laurin nimimerkillä kirjoittamassa runokokoelmassa Valtatiet (1928). Valtateiden ääriviivat kuultavat Konerunojen takaa. Edessä häämöttää karrelle palanut tulevaisuus, jonka voi vain aavistaa.

Mikä ilmestys: koneet voi käynnistää vain kerran eikä niitä voi sammuttaa koskaan.                                                                            Emme aavistaneet sitäkään, että maailmassa syttyisi sota, joka tekisi ajastamme näin iloisen.

Teksti viheltää ja kirskuu, laulaa ja tanssii, fotografeeraa ja välkkyy kaikissa uuden todellisuuden ihmeellisissä kuvajaisissa rinnallaan kuvallinen ilmaisu, joka lisää menoon kierroksia ja kerroksia appelsiiniauringon alla. Visuaalinen kokonaisuus on huikea.

Fotografikuume uuden kiiltokuvakauden / jaa imitatsiooni ilon, jaa illusioni onnen / on elämä suuri valokuvauskilpa vain

Tulenkantajien tapaan taidelajit, tässä teksti ja kuva, hakevat ja täydentävät toisiaan. Kiinnostavasti kirja myös ottaa mukaan kirjapainotaidon: kirjassa kerrotaan, että sen ensimmäiset 100 kantta on painettu Palladium Kirjojen Heidelberg-painokoneella. Kirjasta ilmestyy myös samanaikainen kirjallinen äänilevy.

Kirjallisten viitteiden ja pastissien kohteet ovat niin moninaiset, että lukijan iloksi kirja sisältää myös luettelon teoksista, joista siinä on "muunnelmia, lainauksia, varkauksia sekä väärennöksiä". Ihan summamutikassa nämä mukanaolollaan kunnioitetut kohteet eivät ole valikoituneet, sillä Pelle Romantique -nimen takaa paljastuu kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen.

Iloisen ja huuruisen hurmion taiasta nauttimisen lisäksi teoksen lukijan ajatuksissa kiertävät jo romantiikan taakseen jättäneet uudenlaisen konetodellisuuden näkymät, sillä keinoäly kirjoittaa kokonaistaideteoksia jo uusin tavoin, myös ihmisten lihaan ja vereen, ja koneiden ja konemaailmojen viattomuus on aikaa sitten mennyt. Viittaus sadan vuoden takaiseen 20-lukuun karmii muutenkin lukijan selkäpiitä kaikkine yhtäläisyyksineen nykytodellisuuden kanssa. 

Ma chérie, katso koko näyttämökuvaa: jonakin päivänä kaikki, mikä on rakennettu ruuveille, / puretaan. Sinä aamuna etsin valoasi pölypilvien ja savupatsaiden seasta kuin lamppua, / joka palaa vielä öljysuonien kuivuttua ja sähkölaitteiden sammuttua.






Helmet-lukuhaasteeseen voisin sijoittaa kokoelman kohtiin:

6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija

12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana

37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle

43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi