Arvostelukappale kustantajalta, kiitos.
Niin minä puhuin tulevaisuudesta, mutta et sinä erottanut lemmenkujetta oikosulusta. Silmäsi viilenivät vanhassa virrassa ja uit takaisin merenpohjassa ruostuvaan kuoreen. Ehkä muistit silloin illan, jolloin suuret kone-elimet nousivat pystyyn, potkurit hapuilivat taivasta, ulvoivat ja kiljuivat, kunnes kaikki katkesi.
Pelle Romantique -nimimerkin kirjoittama ja Lotta Nevanperän kuvittama Konerunoja on melkoinen nostalgisen koneromantiikan sinfonia. Sen kerrostumissa puhuvat Tulenkantajien teollisuusentusiasmi ja sadan vuoden takaisen dadan iloinen, kaiken rikkova järjettömyys.
Edellinen 20-luku oli täynnä bentsiinin katkua, shingleerattuja hiuksia, neonvalojen kuutamoa ja taivaalle kurottavia koneita. Viaton innostus siihen muutokseen, mitä koneet edustivat ja mistä ei vielä tiennyt mitä kaikkea se toisi tullessaan, näkyi Suomen runoudessa Tulenkantajien tuotannossa, erityisesti Mika Waltarin ja Olavi Paavolaisen Olavi Laurin nimimerkillä kirjoittamassa runokokoelmassa Valtatiet (1928). Valtateiden ääriviivat kuultavat Konerunojen takaa. Edessä häämöttää karrelle palanut tulevaisuus, jonka voi vain aavistaa.
Mikä ilmestys: koneet voi käynnistää vain kerran eikä niitä voi sammuttaa koskaan. Emme aavistaneet sitäkään, että maailmassa syttyisi sota, joka tekisi ajastamme näin iloisen.
Teksti viheltää ja kirskuu, laulaa ja tanssii, fotografeeraa ja välkkyy kaikissa uuden todellisuuden ihmeellisissä kuvajaisissa rinnallaan kuvallinen ilmaisu, joka lisää menoon kierroksia ja kerroksia appelsiiniauringon alla. Visuaalinen kokonaisuus on huikea.
Fotografikuume uuden kiiltokuvakauden / jaa imitatsiooni ilon, jaa illusioni onnen / on elämä suuri valokuvauskilpa vain
Tulenkantajien tapaan taidelajit, tässä teksti ja kuva, hakevat ja täydentävät toisiaan. Kiinnostavasti kirja myös ottaa mukaan kirjapainotaidon: kirjassa kerrotaan, että sen ensimmäiset 100 kantta on painettu Palladium Kirjojen Heidelberg-painokoneella. Kirjasta ilmestyy myös samanaikainen kirjallinen äänilevy.
Kirjallisten viitteiden ja pastissien kohteet ovat niin moninaiset, että lukijan iloksi kirja sisältää myös luettelon teoksista, joista siinä on "muunnelmia, lainauksia, varkauksia sekä väärennöksiä". Ihan summamutikassa nämä mukanaolollaan kunnioitetut kohteet eivät ole valikoituneet, sillä Pelle Romantique -nimen takaa paljastuu kirjallisuudentutkija Toni Lahtinen.
Iloisen ja huuruisen hurmion taiasta nauttimisen lisäksi teoksen lukijan ajatuksissa kiertävät jo romantiikan taakseen jättäneet uudenlaisen konetodellisuuden näkymät, sillä keinoäly kirjoittaa kokonaistaideteoksia jo uusin tavoin, myös ihmisten lihaan ja vereen, ja koneiden ja konemaailmojen viattomuus on aikaa sitten mennyt. Viittaus sadan vuoden takaiseen 20-lukuun karmii muutenkin lukijan selkäpiitä kaikkine yhtäläisyyksineen nykytodellisuuden kanssa.
Ma chérie, katso koko näyttämökuvaa: jonakin päivänä kaikki, mikä on rakennettu ruuveille, / puretaan. Sinä aamuna etsin valoasi pölypilvien ja savupatsaiden seasta kuin lamppua, / joka palaa vielä öljysuonien kuivuttua ja sähkölaitteiden sammuttua.
Helmet-lukuhaasteeseen voisin sijoittaa kokoelman kohtiin:
6. Kirjan on kirjoittanut sinulle uusi kirjailija
12. Runokirja, joka on julkaistu viiden viime vuoden aikana
37. Kirjan kansi tai nimi saa sinut hyvälle mielelle
43. Kirja sopii ainakin kolmeen haastekohtaan
Kommentit
Lähetä kommentti