Satunnainen ohilukija

Tähtisilmä  Kirjan kansi Miika Immonen. Valokuva Ellen Karhulampi László Krasznahorkai: Vastarinnan melankolia. (Unkarinkielinen alkuteos Az ellenállás melankóliája, 1989.) Suomennos Minnamari Pitkänen. Kannen suunnittelu Miika Immonen. 367 s. Teos, Baabel-sarja 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Oikeastaan tilanne ei tullut yllätyksenä enää kenellekään, vaikuttivathan vallitsevat olosuhteet tietysti rautatieliikenteeseen siinä missä mihin tahansa muuhunkin: totuttu järjestys muuttui kyseenalaiseksi, hallitsemattomasti leviävä sekasorto sekoitti jokapäiväiset rutiinit, tulevaisuus kävi salakavalaksi, menneisyys puolestaan mahdottomaksi muistaa, arkitoiminta ennalta-arvaamattomaksi, aina alistumiseen saakka, kun sitä pystyy jo kuvittelemaan mielessään, miten yksikään ovi ei enää aukene ja vehnä kasvaa maan sisään, olivathan ainoastaan vahingot havaittavissa, syyn jäädessä täysin selittämättömäksi, niin että ainoa asia mitä sitä saattoi tehdä oli tarrautua sitkeästi kaik...

Julia Phillips: Katoava maa. (Alkuteos: Disappearing Earth, 2019.)  Siltala 2021. 320 s. Suomennos: Hilkka Pekkanen. Kansi: Miika Immonen. Äänikirjan lukija: Sanna Majuri. Lain mukaan Kamtšatka ei ollut enää suljettu alue, mutta maantieteellinen sijainti eristi sen muusta maailmasta. Etelässä, idässä ja lännessä oli pelkkää merta. Pohjoisessa oli satoja kilometrejä kulkukelvotonta vuoristoa ja tundraa estämässä kulun Venäjän mantereelle. Kamt š atkan vähälukuiset tiet olivat huonokuntoisia. Rannikon ja sisämaan alaviin kyliin johtavat väylät olivat usein pelkkiä kärryteitä, jotka enimmän osan vuotta olivat veden pois huuhtomia. Kun amerikkalainen esikoiskirjailija sijoittaa teoksensa Venäjän Kaukoitään Kamt šatkan   niemimaalle ja kuvaa sekä alueen useita alkuperäiskansoja että venäläisiä asukkaita, nousevat lukijan mieleen tietenkin ensimmäiseksi viimeaikaisen kirjallisuuskeskustelun teemat kulttuurisesta omimisesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.  Vaikea on suomal...