Salman Rushdie: Yhdestoista hetki

Katoamisten kirja

Kirjan kansi Ville Laihonen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi

Salman Rushdie: Yhdestoista hetki. Tarinoiden kvintetto. Alkuteos The Eleventh Hour, 2025. Suomennos Maria Lyytinen. Kirjan kansi Ville Laihonen. WSOY 2026.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Käsikirjoitus lähetettiin kustantamoon päivää ennen kuin hän poistui keskuudestamme, saatteena viesti, jossa pyydettiin julkaisemaan se (vastoin tekstissä ilmaistua julkaisua vastustavaa kantaa) ja lukemaan se 'autofiktiivisestä' muodostaan huolimatta täysin fiktiivisenä teoksena. Kirjailija kuvaili sitä 'kertomukseksi, joka on epätotta ja siksi totta, niin kuin on fiktion laita'"

Salman Rushdie (1947 -) käyttelee sarkastista huumoria ja satiiria uusimmassa novellikokoelmassaan. Kokoelmaan sisältyy viisi novellia, tai pienoisromaaneiksikin voisi muutamaa niistä kutsua, kaikissa aiheena kuolema. 79-vuotias kirjailija on ehkä siirtynyt vaiheeseen, jossa ikääntyneet ihmiset tapaavat alkaa vihjailla kuolemansa läheisyydestä. Rushdie tekee tämän kevyesti ja tyylillä.

Kaksi vanhaa miestä asuu vierekkäisissä huoneistoissa ja keskustelee toistensa kanssa parvekkeillaan. Heillä ei ole juuri ikäeroa, mutta heitä tavataan kutsua Senioriksi ja Junioriksi, ja he seuraavat toisiaan kuin varjot, kiistellen milloin politiikasta, milloin mistäkin. Senior on synkkyyteen taipuvainen, Junior luonteeltaan iloinen. Senior odottaa jo kuolemaa, mutta miten käykään.

Äkkirikastuneiden ja muiden pinnalla elävien ihmisten maailmaan sijoittuu tarina miljardin dollarin bebestä. Vauvan äiti on musiikin ihmelapsi ja isänsä krikettitähti ja ökyrikkaan perheen ainoa vesa. Tarinassa naureskellaan Intian rikkaimman yläluokan elämäntavoille ja siinä samalla parille Intian rikastumisbisneksistä, henkisen valaistumisen kauppaamiselle ja digikeksinnöille. On kuitenkin myös jotain, mitä ei voi rahalla ostaa.

Kirjailijatkin saavat osansa. Varsinkin he. Kirjailija S. M. Arthur saa menestyneen esikoisteoksensa vuoksi englantilaisen yliopiston collegen kunniajäsenen arvonimen. Tämän jälkeen hän ilmaantuu collegen kansliaan kysymään, missä hänen huoneistonsa on. Kansliassa ihmetellään, sillä ei arvonimeen ole koskaan liitetty asuntoa yliopistolla, mutta koska yliopiston tilat ovat suuret, kirjailijalle päätetään antaa käyttöönsä huoneisto. Hän elää siellä loppuelämänsä, syö yliopiston ruokalassa, kokoaa taidetta eikä koskaan enää julkaise yhtään kirjaa. Vielä pahempaa: hän ei poistu asunnosta kuoltuaankaan.

Oklahoma-nimisessä kertomuksessa kuvataan kahden kirjailijan, nuoren ja vanhan sekä jälkimmäisen kirjailijavaimon, välistä ystävyyssuhdetta ja puhutaan paljon Franz Kafkasta ja muistakin olevaisuutta pohtineista kirjailijoista. Kertomus vertautuu Kafkan keskeneräiseksi jääneeseen, postuumisti julkaistuun esikoisromaaniin Amerikka ja siinä käsitellään taiteen ja todellisuuden välistä suhdetta, katoamisia ja keskeneräisyyttä.

"Hän on murheellista kyllä ikuisesti mies, joka katosi liian varhain, joka jätti vaatteensa siistiin pinoon rannalle ja kahlasi veteen. Keskeneräinen mies, joka kaipasi onnea mutta ei kyennyt sitä saavuttamaan, ainiaaksi vangittu aikaan ennen junan pääteasemalle ehtimistä. Mies, joka etsi mutta ei koskaan löytänyt omaa Oklahomaansa."

Eivät vain kirjailijat katoa ja kummittele olemassaolon ja poissaolon välillä, myös kieli itsessään potee eksistentiaalista kriisiä. Tästä saamme lukea novellista Vanha mies piazzalla. Novelli irvailee someajan "totuuksille" ja tyhjälle puheelle ja päättyy sanattomuuteen.

Rushdie tuntuu näissä Intiaan, Englantiin ja Yhdysvaltoihin sijoittuvissa tarinoissaan liittyvän niiden joukkoon, jotka jo vuosikymmeniä ovat puhuneet suurten kertomusten kuolemasta. Tosin hän on itse kirjailijana juurikin edustanut suurten kertomusten olemassaoloa, joten hänen novelleissaan esittämäänsä rivien välistä lukemaani näkemykseen on kai lupa suhtautua epäillen ja odottaen uusia juonenkäänteitä asiassa. Kielen ja kertomusten kuolemaa - vaiko sittenkin valekuolemaa? - enteilevät tarinat ja henkilöt tässä kokoelmassa ovat ehkä enemmänkin vähän kuin opetuskertomuksia siitä, mikä on tilanne ja mihin se vielä saattaa johtaa.

Opettavaiseksikaan heittäytyessään Rushdie ei sorru tylsyyteen. Hänen kerrontansa mielikuvituksekkuus, terävyys ja leikkisyys kukoistavat tässäkin tarinakokoelmassa. Jollain tapaa hän tuntuu myös löytäneen uuden vaihteen menopelistään. Se herättää vanhassa ihailijassa uusia odotuksia.

Maria Lyytisen eleganttia ja sujuvaa käännöstä on ilo lukea. Ville Laihonen puolestaan on ikuistanut kirjan kanteen viiden novellin viisi miestä ajallisesti rajatulla matkallaan olevaisuudessa.

"'Sinä näytät kurjalta', Junior sanoi Seniorille, kuten joka aamu. 'Näytät siltä, että vain varrot kuolemaa.'

Senior nyökkäsi vakavana ja heidän keskinäisiä perinteitään vaalien vastasi: 'Parempi niin kuin näyttää sinun laillasi mieheltä, joka odottelee yhä elämänsä alkavan.'"

Blogissa aiemmin arvioitu Salman Rushdie: Voiton kaupunki

Muualla:

Uudesta teoksesta ei vielä löydy arvioita.

Helmet-lukuhaasteessa 2026: 

16. kirjailija on kirjoittanut sekä aikuisille että lapsille tai nuorille

18. kirja kuuluu useampaan eri genreen

22. kirjan kannen pääväri on sininen

33. kirjan päähenkilöistä usea on yli 60-vuotias

34. mennään piiloon

38. keräillään jotain

41. kirjan kansi on mielestäni kaunis

42. kirjassa on sanoja tai lauseita toisella kielellä

43. uusin kirja yhdeltä lempikirjailijaltani

45. kiusaamista

49. julkaistu vuonna 2026