Satunnainen ohilukija

Keskustelua kuoleman kanssa Kirjan kansi Piia Leino. Valokuva Ellen Karhulampi Oksana Vasjakina: Ruusu. Venäjänkielinen alkuteos Po 3 a. Suomentanut Riku Toivola. Kirjan kansi Piia Aho. Kannen suunnittelussa on käytetty fragmenttia Hermanus Numanin etsauksesta "Ruusu". Noin 1754-1825. 208 s. Otava 2026. Otavan kirjasto 330. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.   "Vihasin näitä naisia, vihani oli hiljaista, mutta oikeutettua. Koska he vihasivat toisiaan. Viha oli yksi harvoista sallituista tunteista, joita naisia kohtaan sai tuntea. Heitä sai vihata mistä tahansa ja kaikesta, mitä heillä oli: kauneudesta, ruumiista, riidanhalusta ja värittömyydestä." Oksana Vasjakina  (1989 -) kertoi ensimmäisessä romaanissaan suhteestaan äitiinsä, toisessa isäänsä, ja nyt, kolmannessa, äitinsä siskoon Svetlanaan. Svetlana sairastaa tuberkuloosia, jonka aiheuttajaa kirjassa esitettyjen tietojen mukaan kantaa elimistössään kolmannes venäläisistä. Hän elää kuin ikuisessa teini-ikäis...

Puutarhan juuret Kirjan kansi Elina Warsta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jamaica Kincaid: Puutarhani (kirja). Alkuteos (My) Garden Book. Suomentaneet Kaijamari Sivill ja Helka Sivill. Kansi Elina Warsta. 288 s. S&S 2024. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kerran kutsuin illalliselle erään miehen, miehen joka tietää paljon maisemista ja siitä, kuinka muokata niitä muodikkailla tavoilla. Hän ei pitänyt siitä, miten olin rakentanut puutarhani ja sanoi, että minun kannattaisi kaataa puut. On varsin todennäköistä, etten enää kutsu häntä vieraaksi talooni, mutta en ole vielä kertonut sitä hänelle. Kun hän oli lähtenyt, kävin kierroksella pyytämässä puilta anteeksi. Minusta tällainen puilta anteeksi pyytäminen ei ole naurettavaa, ei ollenkaan." Kun antigualais-yhdysvaltalainen Jamaica Kincaid (1949 -) kirjoittaa puutarhasta, tekstissä leikkaavat toisiaan kasvitieteen ja puutarhanhoidon lisäksi mm valloitusten historia ja kolonisaatio, identiteettipolitiikka ja kultt...

Ovi Eurooppaan Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi Safae el Khannoussi: Oroppa. Hollanninkielinen alkuteos Oroppa, 2024.   Suomennos Mari Janatuinen. Kannen suunnittelu Jussi Karjalainen. 311 s. Otavan kirjasto 327.  Otava, 2026.   Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Johan on päivä herätä jälleen henkiin, Salomé Abergel ajatteli. Mutta mikähän päivä nyt edes oli? Hän kohottautui vaivalloisesti jalkeille. Hän veti verhot auki, avasi parvekkeen ovet ja vilkaisi ulos: kattoterasseja, ruokoaitojen suojaamia parvekkeita, pyykkiä naruilla kuivumassa talojen välissä. Amsterdamissa hän ei enää ollut, mutta missä sitten?" Marokkolais-hollantilaisen Safae el Khannoussin  (1994 -) esikoisromaani Oroppa oli luonut minulle jo vahvoja ennakko-odotuksia ennen kuin sain kirjan käsiini ja luettavakseni. Kirja herätti ilmestymisvuonnaan 2024 sekä Hollannissa että kansainvälisesti kohua ja ihastusta kuvatessaan eurooppalaisuutta siirtolaisten näkökulmasta. Ta...

Isoäidin talossa Ágota Kristóf: Iso vihko. Alkuteos Le Grande Cahier , 1986. Suomentanut Anna Nordman. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. Tammi 2022. Ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi 1988. Keltainen kirjasto 531. Kaksoset-trilogian 1. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Isoäidin talo on viiden minuutin kävelymatkan päässä Pienen Kaupungin laitimmaisista taloista. Sen takana on vain pölyinen tie, jonka puomi vähän matkan päässä katkaisee. Kauemmas on pääsy kielletty, siellä on sotilas vartiossa. Hänellä on konepistooli ja kiikari, sateella hän suojautuu vahtikojuun. Me tiedämme, että puomin toisella puolella, puiden kätkössä, on salainen sotilastukikohta ja tukikohdan takana raja ja toinen maa." Kaksoset Lucas ja Claus saapuvat itkevän äitinsä kanssa Suuresta Kaupungista isoäidin talolle. Äiti jättää heidät ja laatikollisen vaatteita isoäidille, jota pojat eivät tunne ennestään ollenkaan. Äiti haluaa lastensa säilyvän elossa sodasta ja vetoaa omaan äitiinsä,...

Mikä on totta? Ágota Kristóf: Todiste. Alkuteos La Preuve , 1988. Suomentanut Ville Keynäs. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 192 s. Tammi, 2023. Keltainen kirjasto 537. Kaksoset-trilogian 2. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. " - Saavuin eilen. Ensimmäiseksi menin katsomaan isoäidin taloa, mutta sitä ei enää ole. Sen paikalla on urheilukenttä. Tulin tänne siksi, että minun lapsuudessani tässä oli kirjakauppa. Tulimme usein tänne ostamaan paperia ja kyniä. Muistan vielä kauppiaankin. Kalpea, lihava mies. Hänet minä toivoin löytäväni täältä." Lucas palaa isoäidin talolle kaksoisveljensä ylitettyä salaa rajan. Hän elää talossa yksin, kunnes ottaa suojiinsa Yasminen, vammautuneen pojan yksin synnyttäneen äidin. Lucas kasvattaa poikaa kuin omaa lastaan. Edellisestä osasta ovat mukana myös mm kirjakauppias Victor ja puoluesihteeri Peter N., kumpikin tärkeässä roolissa. Lucas odottaa kaiken aikaa veljeään takaisin. Veljen lähtö on hänelle kuin oman ruumiin silpoutuminen, ...

Mitään löydettävää ei ole Agota Kristóf: Kolmas valhe. Alkuteos Le Troisième Mensonge , 1991. Käännös Ville Keynäs. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 163 s. Tammi 2023. Keltainen kirjasto 542. Kaksoset-trilogia, 3. osa. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Ja se, joka nukkui pienen huoneen toisessa sängyssä, hengitti kanssani samassa tahdissa, veli jonka nimen luulen edelleen tietäväni, kuoliko hän, oliko häntä koskaan olemassa?" Päähenkilö on pidätettynä, koska hänen paperinsa eivät ole kunnossa. Hänellä ei ylipäätään ole mitään virallisia papereita:  "Vain ne paperiarkit, joita ostan kirjakaupasta." Päähenkilön, tai päähenkilöiden, tarina on uusi versio aikaisemmissa osissa kerrotuista tarinoista. Mies on viettänyt lapsuutensa vammautuneille lapsille tarkoitetussa laitoksessa, vailla mitään kontaktia perheeseensä. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, hän on sairas ja tietää kuolevansa pian. Hän palaa entiseen kotikaupunkiinsa ja majoittuu hotelliin. Salaperäinen k...

Sureva talo Kirjan kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Kate Morton: Talo järven rannalla. Alkuteos The Lake House, 2016 . Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Kannen valokuva Ilona Wellmann / Trevillion. 671 s. Bazar 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hänen mieleensä juolahti, että olisi asianmukaista sanoa jotain ennen lähtöä tästä yksinäisestä paikasta. Jotain viattomuuden kuolemasta ja syvästä katumuksesta, joka seuraisi häntä aina, mutta ei hän sanonut mitään." Kate Morton (1976 -) punoo tarinansa Cornwallin ja Lontoon 1900-luvun alkuvuosikymmenistä ja 2000-luvun alun vuosista. Hänen tuotannostaan tutulla tavalla nämä aikakaudet vuorottelevat kerronnassa. Mukana on mysteeriä, jännitystä ja romantiikkaakin, mutta ennen muuta nautittavaa ajankuvausta ja alkuun sekoittavan paljon henkilöitä. Morton on taitava kertoja, sen huomasin lukiessani Kellontekijän tytärtä . Hän onnistuu rakentaessaan moni...

Vanhaa viisautta Kannen maalaus Li Xinsheng. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi TaoLin: Teen kutsu. Kannen maalaus Li Xinsheng. Taitto Iiva Vilvas. 179 s. Enostone 2026. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Runon reitti I  Höyry nousee teekupista kynä kulkee paperilla pilvet putoavat pisaroiksi Meret kasvavat vuorten yli henget avaruuksien halki" Teehetkistä nauttivalle lukijalle kiinalaislähtöisen, Suomessa asuvan ja suomeksi kirjoittavan TaoLinin (1967 -) runokokoelma Teen kutsu sanoittaa tuttuja iloja uudesta, kiinalaisesta kulttuurista nousevasta näkökulmasta. Tärkeänä osana tässä on kiinan kieli ja sen kalligrafia, merkkien ja niiden merkitysten avaaminen. Kirjan kauniin taiton on toteuttanut Iiva Vilvas . Runojen otsikot ovat mukana suomenkielisten tekstien lisäksi myös kiinankielisinä. Usein runon teksti selittääkin jotain kirjoitusmerkkiä ja sitä, mitä sen kautta on oivallettavissa. (Valitettavasti en saa tähän postaukseen siirtymään kiinalaisia merkkejä.) Selvästi ...

Kodittomia Kirjan kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjaston kappaleesta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ludovic Roubaudi: Sirkuksen miehiä. Alkuteos Les Baltringues , 2002. Suomentanut Lotta Toivanen. 211 s. Gummerus, 2005. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Kun Marco palkkasi minut, pyörin Hallien kulmilla Belgialaisen kanssa. Emme olleet töissä, elimme kerjäämällä ja teimme satunnaisia näpistyksiä. Siihen aikaan meitä ei huomattu. Montakohan päivää istua nyhjötimme kauppakäytävissä eikä kukaan vilkaissutkaan meihin? Olimme olemassa vain silloin kun kävimme kiinni johonkuhun. Vasta kun nyhdimme joltain jätkältä pusakan tai fyrkat, meidät vihdoin noteerattiin ja olimme vihdoin jotain." He ovat roudareita. Likaisia, hienhajuisia, kovapintaisia ja myös kodittomia ennen kuin Marco ottaa heidät päiväpalkalla töihin pystyttämään tapahtumien ja konserttien lava- ja telttarakenteita ja antaa heille parakkimaiset asuinolot. He tulevat Pariisiin eri maista eivätkä kenenkään ...