Ágota Kristóf: Kolmas valhe - Kaksoset-trilogia, osa 3

Mitään löydettävää ei ole

Agota Kristóf: Kolmas valhe. Alkuteos Le Troisième Mensonge, 1991. Käännös Ville Keynäs. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 163 s. Tammi 2023. Keltainen kirjasto 542. Kaksoset-trilogia, 3. osa.

Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.

"Ja se, joka nukkui pienen huoneen toisessa sängyssä, hengitti kanssani samassa tahdissa, veli jonka nimen luulen edelleen tietäväni, kuoliko hän, oliko häntä koskaan olemassa?"

Päähenkilö on pidätettynä, koska hänen paperinsa eivät ole kunnossa. Hänellä ei ylipäätään ole mitään virallisia papereita: "Vain ne paperiarkit, joita ostan kirjakaupasta."

Päähenkilön, tai päähenkilöiden, tarina on uusi versio aikaisemmissa osissa kerrotuista tarinoista. Mies on viettänyt lapsuutensa vammautuneille lapsille tarkoitetussa laitoksessa, vailla mitään kontaktia perheeseensä. Nyt, puoli vuosisataa myöhemmin, hän on sairas ja tietää kuolevansa pian. Hän palaa entiseen kotikaupunkiinsa ja majoittuu hotelliin. Salaperäinen käsikirjoitus tuodaan hänen nimellään varustettuna hotellin vastaanottoon. Hän on itsekin kirjoittanut, hän on kirjailija, jonka kaikki hyvin tunnetut runot on julkaistu toisessa maassa Klaus Lucasin salanimellä.

Käsikirjoitus liikkuu unenomaisesti polveilevassa tarinassa henkilöltä toiselle. Veljekset kohtaavat. Vai kohtaavatko?  

" - Kuten näet, mikään ei ole muuttunut. Säilytin kaiken. Jopa tämän kamalan liinan. Huomenna voit muuttaa taloon. 

    Sanon:

    - En halua. Mieluummin leikin sinun lastesi kanssa. 

    Veljeni sanoo:

    - Minun lapseni eivät leiki.

    - Mitä he tekevät?

    - Valmistautuvat kulkemaan elämän läpi.

    Sanon:

    - Minä olen kulkenut elämän läpi enkä löytänyt mitään.

    Veljeni sanoo:

    - Ei ole mitään löydettävää. Mitä sinä etsit?

    - Sinua. Palasin sinun takiasi.

    Veljeni nauraa:

    - Minunko? Tiedäthän, että minä olen pelkkä uni. Se on vain hyväksyttävä. Mitään ei ole, ei missään."

Trilogian viimeinen osa on unenomaisin ja tulkintaa väistelevin. Tarina tuntuu käynnistyvän yhä uudelleen alusta ilman mitään vinkkejä siitä, mikä on todellista. Enemmänkin tavoitteena vaikuttaa olevan todellisuuden kyseenalaistaminen.

Trilogia muodostaa niin kiehtovan Rubikin kuution, että sen loppuun päästessään lukijalla on houkutus aloittaa saman tien alusta, muttei juurikaan uskoa siihen, että toisesta lukukokemuksesta tulisi sen selkeämpää. Tietyt peruskokemukset ja niiden kertautuminen yhä uusin tavoin toistuvat. Tietyt tunnetilat, joita sota ja kärsimys synnyttävät. Pakonomainen tarve löytää ratkaisu; saattaa se, mikä tuntuu vajavaiselta kokonaiseksi. Mutta todellisuus ja sen kiinnekohdat pakenevat, maa pettää yhä uudelleen jalkojen alta. Kokonaisuuden löytyminen on yhtä aikaa toivottu ja pelätty asia, niin pelätty ettei sen toteutumista voi sallia.

Kerronnallisesti Kristófin teos on yksi taitavimmin kootuista muodostelmista, joita olen koskaan lukenut. Voisin mainita joitakin vertauskohtia, mutta pidättäydyn tällä kertaa siitä - trilogia tuntuu lukemisen jälkeen liian ainutlaatuiselta vertailtavaksi ja sillä tavoin luokiteltavaksi.

Trilogian kaksi aikaisempaa osaa blogissa:

Iso vihko

Todiste

Muualla:

Herman Raivio: Vaarallisia ja lohduttavia valheita. Vaikuttavan trilogian päätösosa selvittää asioita, mutta ei onneksi kaikkea. SK 19.11.2023

Agota Kristóf: Kolmas valhe. Kirjaraportti 5.10.2023 

Agota Kristóf: Kolmas valhe. Donna Mobilen kirjat 23.6.2025

Arvio koko trilogiasta:

Tommi Melender: Neuvostopanssareita paennut kirjailija tiesi, mitä totalitarismi tekee ihmisen mielelle. HS 25.11.2023 (tilaajille)

Helmet-lukuhaaste 2026:

13. syntymäpäivät

29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle

30. kirjan päähenkilön vanhemmat ovat (ehkä) kadonneet tai muuten poissa

33. yli 60-vuotias päähenkilö

36. kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen

45. kiusaamista

48. trilogian kolmas osa