Isoäidin talossa
Ágota Kristóf: Iso vihko. Alkuteos Le Grande Cahier, 1986. Suomentanut Anna Nordman. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. Tammi 2022. Ensimmäinen suomenkielinen laitos ilmestyi 1988. Keltainen kirjasto 531. Kaksoset-trilogian 1. osa.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Isoäidin talo on viiden minuutin kävelymatkan päässä Pienen Kaupungin laitimmaisista taloista. Sen takana on vain pölyinen tie, jonka puomi vähän matkan päässä katkaisee. Kauemmas on pääsy kielletty, siellä on sotilas vartiossa. Hänellä on konepistooli ja kiikari, sateella hän suojautuu vahtikojuun. Me tiedämme, että puomin toisella puolella, puiden kätkössä, on salainen sotilastukikohta ja tukikohdan takana raja ja toinen maa."
Kaksoset Lucas ja Claus saapuvat itkevän äitinsä kanssa Suuresta Kaupungista isoäidin talolle. Äiti jättää heidät ja laatikollisen vaatteita isoäidille, jota pojat eivät tunne ennestään ollenkaan. Äiti haluaa lastensa säilyvän elossa sodasta ja vetoaa äitiinsä, jonka kanssa hänellä on ollut kymmenen vuoden välirikko. Isoäiti pitää pojat vastahakoisesti ja sanoo pistävänsä heidät tekemään töitä ruokansa eteen, ja totisesti hän pitää sanansa.
Pojat tekevät aamusta iltaan raskasta työtä puutarhassa. Isoäidiltä ei heru kehuja eikä myötätuntoa, mutta pojat ottavat olosuhteet haasteena. He "karaisevat" itseään oudoin harjoituksin, ja koska he eivät pääse kouluun, he opiskelevat itse isoäidin talosta löytyneen Raamatun ja isänsä vanhan, paksun sanakirjan avulla, jonka ovat tuoneet mukanaan.
Osana heidän itselleen määräämäänsä harjoittelua ja opiskelua on tapahtumien kirjaaminen vihkoon, johon saa kirjoittaa vain asioita, jotka ovat ehdottomasti totta - ei mitään tunteisiin tai pelkästään omiin kokemuksiin pohjaavia oletuksia. He opettelevat myös esiintymään kaupungilla veljeksinä, joista toinen on sokea, toinen kuuro. Julmuusharjoituksissa he opettelevat kiduttamaan ja tappamaan eläimiä.
" - Aina kun on jotakin tapettavaa, teidän täytyy pyytää meitä. Me teemme sen.
Hän sanoo.
- Te pidätte siitä, vai?
- Ei, Isoäiti, päinvastoin, me emme pidä siitä. Juuri siksi meidän täytyy totuttautua siihen.
Hän sanoo:
- Minä käsitän. Se on taas uusi harjoitus. Olette oikeassa. Tarpeen vaatiessa täytyy osata tappaa."
Sodassa olevan maan todellisuus tarjoaa kaksosille paljon harjoitusmateriaalia. Sotilaiden elämä tulee lähelle, sillä isoäidin talon vuokrahuoneessa asuu miehitysarmeijan upseeri sotilaspalvelijoineen. Taisteluja käydään ja sotapropagandaa levitetään.
"Isoäidin talon ohi kulkee joukoittain ihmisiä. He ovat myös matkalla toiseen maahan. He sanovat, että maastamme on pakko lähteä lopullisesti, sillä vihollinen tulee ja kostaa. Se alistaa kansamme orjuuteen.
Jotkut pakenevat jalkaisin, reppu selässä, toiset taluttavat pyöriään, joille on lastattu vaikka minkälaisia tavaroita: untuvapeitto, viulu, porsas häkissä, kattiloita. Jotkut taas istuvat korkealla hevosten vetämillä kärryillä. He vievät mukanaan koko irtaimistonsa."
Kun sota vihdoin päättyy ja voittajat saapuvat, käy ilmi, että isoäiti puhuu voittajien kieltä, se on hänen äidinkielensä. Isoäiti on muutenkin ollut sodan onnekas osapuoli, sillä hän on pysynyt elossa ja rikastunut puutarhansa antimilla eivätkä häntä tunnu koskettavan lähipiirin tragediat. Sodan päätyttyä isoäiti kirjataan kaksosten lailliseksi holhoojaksi ja pojat, jotka eivät tahdo mennä kouluun, vapautetaan koulunkäynnistä isoäidin kuvailemien sodan aiheuttamien psyykkisten vaurioiden vuoksi ja siksi, että toinen heistä on kuuro, toinen sokea.
Mutta heidän yksityinen sotansa ei pääty tähän. Oikeastaan se vasta alkaa.
Ágota Kristófin (1935-2011) Kaksoset-trilogia on todella taitavasti hiottu kerronnallinen maailma. Ensimmäisen osan ytimekäs kerronta noudattaa kaksosten kirjoitusharjoitusten sääntöjä kaikessa niukkuudessaan ja tapahtumien selittelemättömään kuvaukseen pitäytymisessään. Pahaenteisyys ja kriisiaikojen julmuuden tuntu lyövät leimansa koko tarinaan. Kirjassa on niin julmaa huumoria, ettei lukija uskalla ajatellakaan nauramista.
Kirjan lopun yllätyksellisyys on esimakua tulevien osien yllätyksistä; jos trilogiaa pitäisi kuvata yhdellä sanalla, se olisi ilman muuta juuri 'yllätyksellisyys'. Se koskee niin tapahtumien kuin kerronnallisten ratkaisujenkin tasoja. Näistä jälkimmäinen kuitenkin loppupeleissä osoittautuu edellistäkin taitavammin valmistelluksi.
Ágota Kristóf oli syntyjään unkarilainen kirjailija, joka pakeni kotimaastaan Unkarin kansannousun aikaan ja muutti Sveitsiin. Hän kirjoitti ranskaksi ja on julkaissut trilogian lisäksi muitakin romaaneja ja näytelmiä. Kaksoset-trilogia kuitenkin nosti hänet kansainväliseen maineeseen, ja se on käännetty yli 30 eri kielelle. Anna Nordmanin (nykyisin Warras) käännös toimii hienosti.
Trilogian ensimmäinen osa suomennettiin jo 1980-luvulla, mutta muita osia ei jostain syystä ole suomennettu ennen kuin Tammen Keltainen kirjasto julkaisi koko trilogian 2020-luvulla.
Trilogian jatko-osat blogissa:
Muualla:
Àgota Kristof: Iso vihko. Kirjavinkit, vinkkaaja Mikko 4.12.2022
Pahuuden keskellä kasvaneet - Ágota Kristof: Iso vihko. Kirjakimara 26.2.2023
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
10. leikataan
27. puutarha
30. päähenkilö(ide)n vanhemmat ovat kadonneet tai muuten poissa
34. mennään piiloon
35. lyhyet luvut
36. kirja, josta haluaisin keskustella muiden kanssa lukemisen jälkeen
39. kirjailija, jonka tuotantoa en ole lukenut aikaisemmin
45. kiusaamista
46. trilogian ensimmäinen osa
Kommentit
Lähetä kommentti