Sureva talo
 |
| Kirjan kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi |
Kate Morton: Talo järven rannalla. Alkuteos The Lake House, 2016. Suomentanut Hilkka Pekkanen. Kannen suunnittelu Eevaliina Rusanen. Kannen valokuva Ilona Wellmann / Trevillion. 671 s. Bazar 2017.
Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.
"Hänen mieleensä juolahti, että olisi asianmukaista sanoa jotain ennen lähtöä tästä yksinäisestä paikasta. Jotain viattomuuden kuolemasta ja syvästä katumuksesta, joka seuraisi häntä aina, mutta ei hän sanonut mitään."
Kate Morton (1976 -) punoo tarinansa Cornwallin ja Lontoon 1900-luvun alkuvuosikymmenistä ja 2000-luvun alun vuosista. Hänen tuotannostaan tutulla tavalla nämä aikakaudet vuorottelevat kerronnassa. Mukana on mysteeriä, jännitystä ja romantiikkaakin, mutta ennen muuta nautittavaa ajankuvausta ja alkuun sekoittavan paljon henkilöitä.
Morton on taitava kertoja, sen huomasin lukiessani Kellontekijän tytärtä. Hän onnistuu rakentaessaan monimutkaisia juonikuvioita, joissa lukijalla riittää ihmettelemistä, kuten henkilökavalkadissakin. Tässä kirjassa tarina on tiiviimpi ja vähemmän fantasiaelementtejä sisältävä kuin Kellontekijän tytär, mutta silti laveasti kerrottu.
Vuonna 1933 Edevanen perheen omistamassa Loeannethin kartanossa järjestetään suuret 300 vieraan juhannusjuhlat, kuten joka vuosi. Nämä juhlat kuitenkin päättyvät katastrofiin, sillä perheen silmäterä, 11-kuukautinen poika Theo katoaa yön aikana eikä häntä suurista etsinnöistä huolimatta koskaan löydetä. Surun valtaama perhe muuttaa talosta pois ja talo autioituu kaikkine irtaimistoineen, suuri, aikaisemmin useiden puutarhureiden hoitama, puutarha-alue villiintyy.
70 vuotta myöhemmin metsittyneeseen pihapiiriin päätyy Lontoon poliisista pakkolomalla oleva rikoskomisario Sadie Sparrow etsiessään juoksulenkiltä kadonnutta koiraa. Talon arvoitus alkaa kiehtoa häntä, poliisina hän tietää hyvin, etteivät lapset vain katoa, jotain heille tapahtuu. Hän vastustaa katoamistapauksen ylle vuosikymmenten aikana satanutta mystiikan pölyä, mutta toisaalta viehättyy asiaa ympäröivästä tarinoiden seitistä, ja päättää ratkaista arvoituksen.
Talosta puutarhoineen ja kadonneen pojan äidistä on pienenä tyttönä kirjoitettu kaikkien tuntema lastenkirja, jossa puutarhasta aukeaa ovi toiseen maailmaan. Kirjailija Llwellyn asui talossa perheen ystävänä ja oli erityisen läheinen perheen äidin ja keskimmäisen tyttären, kirjailijaksi aikovan Alicen kanssa. Tyttäriä on kolme, vanhin Deborah ja nuorin Clementine. Isän ja äidin välinen, oman aikansa vauraiden sukujen jäsenille epätavallinen rakkaustarina on alkanut romanttisesti Lontoossa heidän ollessaan nuoria ja kestänyt yli sodan ja miehen poissaolon.
Sadie Sparrow saa arvoituksen selvittämiseen apua seudulle muuttaneelta isoisältään Bertieltä ja tämän naapurilta Louiselta sekä jo 90 vuoden ikään ennättäneeltä entiseltä paikallispoliisilta, jonka ensimmäinen juttu pojan katoaminen aikoinaan oli. Alice Edevane, josta on tullut kuuluisa dekkarikirjailija, sen sijaan ei suostu vastaamaan Sadien hänelle lähettämiin kirjeisiin ja kysymyksiin tämän pikkuveljen katoamisesta.
"Sadie tunsi luonnollisesti nimen. A.C. Edevane oli niitä harvoja rikoskirjailijoita, joita poliisitkin lukivat, ja lisäksi hän oli kansallinen instituutio."
Tarina kiertyy tiiviisti menneisyydessä tapahtuneen, selvittämättömän katoamistapauksen ympärille, mutta mukana on myös nykyhetken lontoolainen katoamistapaus, jonka kanssa työskentelyssä Sadie on luottanut liikaa vaistoonsa ja liian vähän poliisin toimintaohjeistuksiin. Tästä syystä hän on päätynyt työssään ongelmiin, ja tapauksesta löytyy myös syy hänen Cornwallin "lomaansa".
Pidän Mortonin lämpimästä kerrontatyylistä, jossa on paljon tilaa tunnelmille. Jälkisanoissaan hän itse mainitsee innoittuvansa maisemista ja paikoista, ja tämän kyllä aistii hänen kirjoistaan.
"South Kensingtonin alue oli täynnä aaveita, ja siksi Edevanen sisarukset olivat sen valinneetkin. Joka vuosi he joivat Eleanorin kuolinpäivänä teetä Victoria & Albert -museon kahvilassa, mutta sitä ennen he tapasivat luonnonhistorian museossa. Heidän isänsä oli testamentannut luonnontieteellisen kokoelmansa museolle, ja Alicesta tuntui, että museossa oli isän hengestä jäljellä enemmän kuin missään muualla."
Kirja oli täsmävalintani Helmet-lukuhaasteen kohtaan romanttinen viihdekirja - ja mainio tarina tämä siihen kohtaan onkin, myös sellaiselle lukijalle, joka ei erityisemmin ole viehättynyt romanttisen viihteen lajityypistä tai kokee sen joiltakin osiltaan tai asenteiltaan suorastaan vastenmielisenä. Mortonin romantiikka ei ole mitenkään erityisen siirappista eikä hänen kirjojensa ainoa sisältö, tässä tarinassakin sen osuus jää aika vähäiseksi, siitä huolimatta, että kirjailijaa yleensä markkinoidaan romanttisen viihdekirjailijan tyyliin.
Mystiikkaa aavistelevasta alusta huolimatta kirja kääntyy lähinnä cozy crime -tarinaksi. Sekä Lontoo että Cornwall kuuluvat lempipaikkoihini ja eniten kirjassa nautinkin niiden kuvauksista eri aikoina.
Morton on opiskellut englantilaista kirjallisuutta ja näyttämötaidetta ja erikoistunut goottilaiseen nykyromaaniin ja 1800-luvun tragedioihin. Hän asuu vuorotellen Australiassa ja Englannissa ja hänen palkittuja teoksiaan on käännetty kymmenille eri kielille, useita myös suomeksi.
Muualla:
Kate Morton: Talo järven rannalla. Luetut.net 26.9.2017
Helmet-lukuhaasteessa 2026:
3. kirja liittyy Agatha Christieen (mainittu vaikutteenantajana kirjassa esiintyvälle dekkarikirjailijalle)
5. kirjassa on jälkisanat
7. romanttinen viihdekirja
13. syntymäpäivät
21. käydään museossa
23. cozy crime -dekkari
24. sirkus
27. puutarha
28. tanssitaan
29. tapahtumat sijoittuvat useammalle vuosikymmenelle
33. kirjan (jotkut) päähenkilö(t) yli 60-vuotiaita
34. mennään piiloon
38. keräillään jotain
42. sanoja tai lauseita toisella kielellä
Kommentit
Lähetä kommentti