Satunnainen ohilukija

Ikuisesti säilyvää Kirjan kansi Tuomo Parikka. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ane Riel: Pihka. Tanskankielinen alkueteos Harpiks, 2015.   Suomentanut Katriina Huttunen. Kansi Tuomo Parikka. 248 s. Aula & Co, 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Kirjan päähenkilö kertoo kirjan alussa: "-- Ensimmäiset  vuodet ihmisen elämässä tuntuvat niin loputtomilta. Nyt se nainen kertoo kaiken johtuvan siitä, että olen kokenut kaiken ensimmäistä kertaa - se tekee vaikutuksen, ja vaikutus vie paljon tilaa, hän sanoo.     Oli varmasti paljon sellaista, mikä täytti silloin elämääni, ja paljon sellaista, minkä koin ensimmäistä kertaa. Niin kuin se, että näin kun isoäitini tapettiin." Ane Rielin Pihka on varmasti hätkähdyttävimpiä ja hämmästyttävimpiä lukemiani kirjoja. Ei niinkään siksi, että siinä varsinaisesti tavoiteltaisiin hämmästyttämistä, vaan pikemminkin siksi, miten luonnollisesti siinä kerrotaan lapsen silmin asioista, jotka eivät ole luonnollisia. Var...

Kello nimeltä vaimo Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Tuomo Parikka. Ane Riel: Tiima. Tanskankielinen alkuteos Urväerk, 2021. Suomentanut Katriina Huttunen. 214 s. Kansi: Tuomo Parikka. Aula & CO, 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hän ei ollut varma, miksi itki. Ehkä sitä pientä poikaa ei ollut olemassa, hän ajatteli. Ehkä hän oli alkanut nähdä näkyjä? Mitä hyödytti nähdä tarkasti, jos sitä, mitä hän näki, ei ollut olemassa?" Ane Rielin kirjat ovat olleet lukulistallani jo muutaman vuoden. Sen perusteella, mitä olin niistä lukenut, tiesin pitäväni niistä. Näin kävikin, kun vihdoin tartuin ensimmäiseen hänen kirjaansa. Ilmaisu tosin tuntuu vaimealta: en pitänyt Tiimasta, rakastin sitä. Lukiessani huokaisin onnellisena: kuinka joku voi kirjoittaa näin, luoda tällaisen todellisuuden?! Surullisen ja kipeää tekevän osuvan, mutta niin toden ja omanlaisensa. Alma elää yksinään talossaan eikä halua tavata ketään. Päivät toistuvat samanlaisina, ruokakaupan lähetti ...