Satunnainen ohilukija

Lapsuuden arkkuun suljettuna Tove Ditlevsen: Lapsuus (Tanskankielinen alkuteos: Barndom, 1967). Suom. Katriina Huttunen. 142 s. Kansi: Elina Warsta. Kannen kuva: Ritzau Scanpix. Taitto: Jukka Iivarinen, Vitale Ay.  S&S 2021. Kööpenhamina-trilogia, 1. osa. "Lapsuus on pitkä ja kapea kuin arkku eikä siitä pääse pois omin avuin.  -- Aikuisten lapsuus roikkuu repaleisena ja puhkottuna heidän sisimmässään kuin käytetty ja koinsyömä matto jota kukaan ei ajattele eikä tarvitse. Heistä ei näe että heillä on ollut lapsuus, eikä heiltä uskalla kysyä miten he käyttäytyivät päästäkseen sen läpi ilman että se jätti heidän kasvoihinsa syviä arpia ja jälkiä. On syytä epäillä että he ovat kulkeneet salaista oikotietä ja pukeutuneet aikuisen asuun vuosia ennen kuin oli aika." Tove Ditlevsenin omaelämäkerrallinen Kööpenhamina-trilogia ilmestyi 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Sillä on paikkansa Tanskan kirjallisuushistoriassa, mutta käännöksinä se alkoi levitä maailmalle vasta viimeaikaisin

Matkalla Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla (Zeru horiek, 1996). Espanjan kielestä suomentanut Tarja Roinila. 154 s. Tammi, Keltainen kirjasto 1999.   "Hän nojautui taaksepäin penkillä ja ensi kertaa sinä päivänä hänen silmänsä näkivät taivaan. Se ei ollut mikään miellyttävä näky. Taivas ei muistuttanut vähimmässäkään määrin sitä 'hidasta sinistä jokea' josta eräässä Barcelonalle omistetussa runossa puhuttiin. Päinvastoin: se muistutti harmaasta marmorista rakennetun hautakammion kattoa. Ei, taivaan katselemisesta ei liioin ollut apua." Baskikirjailija Bernardo Atxagan pienoisromaani on bussimatkan kuvaus. Vankilasta juuri vapautunut nainen matkustaa bussilla Barcelonasta kotikaupunkiinsa Bilbaoon.  Vietettyään lähes neljä vuotta vankilassa terroritekoon osallistumisesta tuomittuna päähenkilö palaa vapauteen ristiriitaisin tuntein.  Nainen pelkää aatetoverien tuomiota, koska on vapauttamisanomuksessaan joutunut ilmoittamaan katuvansa terrori-iskuun osallistumistaan. Hä

Peloton ihmismieleen katsoja Nicci French: Murheellinen maanantai (Blue Monday, 2011) Suomentanut Raimo Salokangas. 330 s. Kannen kuva Ari Andersin / Vastavalo.net. Blue Moon 2020. Viikonpäiväsarja, osa 1. "-- Se oli Lontoo. Rakennettu rakenteiden päällä oleville rakenteille, kaikkien vuorollaan unohdettujen --  Oliko se kirous, että kaupunki kätki niin suuren osan menneisyyttään, vai oliko se ainoa keino jolla kaupunki pystyi selviämään? Joskus hän oli uneksinut Lontoosta, jossa rakennukset ja sillat ja kadut olisi revitty ja kaivettu niin, että Thamesiin laskevat muinaiset joet voitaisiin avata uudestaan taivasalle. Mutta mitä mieltä siinä olisi? Ne olivat todennäköisesti onnellisempia sellaisina kuin olivat, piilossa, huomaamattomina, salaperäisinä." Nicci French on pseudonyymi, jonka takaa löytyy dekkareita kirjoittava lontoolainen journalistipariskunta Nicci Gerrard ja Sean French . Ns. viikonpäiväsarjan ensimmäinen osa Murheellinen maanantai avaa lupaavasti psykologis

Suojassa maailman pahuudelta Şebnem Işigüzel: Tyttö puussa (Alkuteos:   Ağaçtaki Kız, 2016) . Suomentanut Tuula Kojo. 348 s. Ulkoasu Jenni Jokiniemi. Kustannus Fabriikki 2020. "Olen täällä, koska haluan elää. Tai haaveilen erilaisesta kuolemasta." "Ajan kanssa täällä puissa kynteni kasvaisivat, tukkani rupeaisi harottamaan, jalat muuttuisivat jäämiehen koiviksi, minusta tulisi metsätyttö. Todennäköisesti en olisi enää ihminen. Vaan enkö minä juuri siksi ollutkin täällä? Halusin muuttua joksikin muuksi. Ehkä osaksi tätä puuta. Huomaan kyllä, miten naiivisti ja typerästi tarinaani kertoilen. Siksihän minä hävisin sen romaanikilpailunkin. Korukieli puuttui."   Mitä on tarvinnut tapahtua, että nuori tyttö kiipeää suureen puuhun Istanbulin Gülhanen puiston hiljaisessa osassa, päättäneenä ettei ikinä palaa elämään maan päällä? Tyttö kertoo polveilevaa kertomustaan omalla tyylillään. Tyylillä, johon kirjassa kiinnitetään paljon huomiota, sillä lukijalle käy pian ilmi, että

Luontorunous ei enää koskaan ole entisellään Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat. 117 s. Kansi: Taivo Org Küpress OÜ, taitto: Riku Ahlsten. Puhuttava runo, Basam Books 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Meressä kaikki pienentyy seuraavaa lähestyvää aaltoa kohden       perspektiivi kääntyy     valtavat puut ja kalliot kallistuvat kutistuvat tänne tultuaan, keikahtavat      ja meri katsoo meitä, katsoo kuin hopeaseppä --" Nina Rintalan varmaotteiset, rytmisesti hallitut ja samalla vapaasti ja avarasti soljuvat runot tuovat meren lähelle paitsi kuvastollaan ja mielikuvillaan myös rytmisesti ja visuaalisesti. Teksteissä vuorotellaan luontokokemuksilla, idylleillä, humoristisilla elämyksillä, luonnon syvällä läsnäololla ihmisessä ja toisaalta tuhoutuvan maailman ja meren kuvilla, joita katkovat täsmäiskut luonnon tilasta. " -- kaiken kuoleman sijaan tahtoisin löytää rannalta uuden eliön!! Tahtoisin nähdä muuttokyyhkyjen parven, kuin katk

Salaisuuksien sipulin kuorintaa Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet   ( La plus secrète mémoire des hommes, 2021). Kääntäjät: Marja Luoma, Sampsa Peltonen. 464 s. Gummerus, 2022.   Äänikirjan lukija: Mikko Toiviainen. "Hittoon vaatimukset resilienssistä! Vihaan tuota sanaa, kun se muuttuu imperatiiviksi. Resilienssi! Resilienssi! Turpa kiinni! Minä janoan pitkän pudotuksen totuudellisuutta, loputtoman pudotuksen totuudellisuutta. En korvaa, en hyvitä. Mikään lopullisesti tuhottu ei ole hyvitettävissä. En lohduta enkä lohduttaudu. Minun vyölläni roikkuu tehokkain talismaani pahaa vastaan: totuudenjano, silloinkin kun totuus on kuolema. Etsin hautautuneiden polkujen raunioita. Jäännöksistä erottaa vielä, miten tie joskus kulki. Sitä ei ole merkitty karttoihin. Mutta se on ainoa, jolla on merkitystä." Ajatus alkukirjasta, kirjasta joka sisältää kaikki kirjat, samalla tavoin kuin joen tai kielen alkulähde sisältää kaikki joet ja kielet, ja tekee muista kirjoista ta

Utopian tyttäret Siiri Enoranta, Maailmantyttäret. 390 s. Päällys Riikka Turkulainen. WSOY 2022.  Siiri Enoranta: Maailmantyttäret. Kansi Riikka Turkulainen, kuvan keramiikkatyö Katja Tukiainen. Kuva: Ellen Karhulampi. "-- Sukujen historiat ovat tärkeitä, koska menneisyyden muistaminen ylipäätään on tärkeää, mutta kaiken kamaluuden keskellä siinä oli hyvääkin, että Romahduksessa kaikki meni uusiksi. Olen iloinen, ettei enää ole olemassa omistusoikeutta maa-alueisiin tai sitä, miksi sitä kutsuttiin, isänmaallisuutta . Kaikki me olemme pakolaisten jälkeläisiä. Minä: Ja meidät on tehty tarinoista." Utopian kirjoittaminen on vaikeaa. Paitsi että täytyy keksiä ihanteellisesti toimiva yhteiskunta teknologioineen ja yhteiskuntamalleineen - ihanteellinen kaikille - täytyy myös ratkaista kerronnan ongelma, joka syntyy siitä, ettei tyytyväisyyden vuossa kelluskelusta synny helposti tarinaa. Siiri Enorannan Maailmankoti on lähes satumainen utopiayhteiskunta 2100-luvulla. Siellä mitä ihm