Siirry pääsisältöön

Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat

Luontorunous ei enää koskaan ole entisellään





Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat. 117 s. Kansi: Taivo Org Küpress OÜ, taitto: Riku Ahlsten. Puhuttava runo, Basam Books 2023.
Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi


"Meressä kaikki pienentyy
seuraavaa lähestyvää aaltoa kohden
      perspektiivi kääntyy
    valtavat puut ja kalliot kallistuvat
kutistuvat tänne tultuaan, keikahtavat
     ja meri katsoo meitä, katsoo kuin hopeaseppä --"

Nina Rintalan varmaotteiset, rytmisesti hallitut ja samalla vapaasti ja avarasti soljuvat runot tuovat meren lähelle paitsi kuvastollaan ja mielikuvillaan myös rytmisesti ja visuaalisesti.

Teksteissä vuorotellaan luontokokemuksilla, idylleillä, humoristisilla elämyksillä, luonnon syvällä läsnäololla ihmisessä ja toisaalta tuhoutuvan maailman ja meren kuvilla, joita katkovat täsmäiskut luonnon tilasta.

" -- kaiken kuoleman sijaan tahtoisin löytää rannalta uuden eliön!! Tahtoisin nähdä muuttokyyhkyjen parven, kuin katkeamattoman helminauhan, kyyhkyjen ohilennon, joka peittäisi auringon kolmeksi päiväksi

- Ei ole mahdollista enää, viimeinen muuttokyyhky ammuttiin noin vuonna 1900. --"

Rintala käyttää kuvarunon perinnettä tavalla, joka luo vaihtelua kokoelmaan. Runojen muste vaihtuu välillä läpikuultavaksi, vastaan tulee yhtä läpikuultavia kuvia. Hauraat keskeislyyriset runot vaihtuvat ryöppyävään sanasateeseen ja yliviivattuihin sanoihin.

Kokoelma on kauttaaltaan vahvaa ja koskettavaa runoa. Merisade-sikermään sisältyvä Terässade I-III puhuttelee minua kuitenkin erityisesti pienenä runoelmana, eräänlaisena myyttisenä infernona, jossa loput ja alut yhdistyvät.  

Rintala viittaa myös aikaisempaan luontolyriikkaan, joskus hienovaraisemmin ja huomaamattomammin, joskus suoraan: " -- eikä metsän seinässä ole oikeasti vihreää ovea, mutta senhän sinä tiesit jo, / ja sen, ettei merimaapallo ole ankkurilla kiinni / missään satamassa --"

Ei, puhtaaseen luontoelämykseen perustuva runous ei ehkä ole enää mahdollista, ei ole viattomia luontokokemuksia, kuten ei ole myöskään puhdasta luontoa. Ikuinen muovi on sisällämmekin, siinä kuin ikuinen meri, ja sen sisällä jälleen muovi, ihmisen jälki maailmaan. 

Tekstien rytmikkyys, puheen varma ja sävykäs ääni, on minusta tunnusomaisinta Rintalalle. Nämä ovat runoja, jotka ovat luotuja myös ääneen luettaviksi, tulkittaviksi erilaisin äänenpainoin. Ne myös kutsuvat musiikkia, melkein valmiiksi jo soivat musiikkina. 
    
Kokoelma on Rintalan neljäs, ja hänet tunnetaan lavarunouden esittäjänä, minkä pystyy hyvin aistimaan kokoelmasta.

Kirja on kaikin tavoin kaunis. Taivo Orgin kansi tavoittaa paitsi kirjan sisällön, myös sen hulmuavan rytmin niin, että kirjaa lukiessaan ja runoja maistellessaan ja miettiessään kantta saattaa jäädä katselemaan ajatuksissaan, mieli jatkaen kuvaan runon aloittamaa liikettä.


Muualla:

Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:
12. Kirjan nimi liittyy veteen
13. Kirjan kansi on värikäs tai nimi on värikäs
27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai somesta
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
49. Kirja on julkaistu vuonna 2023

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi