Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat

Luontorunous ei enää koskaan ole entisellään

Nina Rintala: Merenalaiset hulmuavat osat. 117 s. Kansi: Taivo Org Küpress OÜ, taitto: Riku Ahlsten. Puhuttava runo, Basam Books 2023.

Kustantajan arvostelukappale, kiitos.

Kuva: Ellen Karhulampi

"Meressä kaikki pienentyy

seuraavaa lähestyvää aaltoa kohden

      perspektiivi kääntyy

    valtavat puut ja kalliot kallistuvat

kutistuvat tänne tultuaan, keikahtavat

     ja meri katsoo meitä, katsoo kuin hopeaseppä --"

Nina Rintalan varmaotteiset, rytmisesti hallitut ja samalla vapaasti ja avarasti soljuvat runot tuovat meren lähelle paitsi kuvastollaan ja mielikuvillaan myös rytmisesti ja visuaalisesti.

Teksteissä vuorotellaan luontokokemuksilla, idylleillä, humoristisilla elämyksillä, luonnon syvällä läsnäololla ihmisessä ja toisaalta tuhoutuvan maailman ja meren kuvilla, joita katkovat täsmäiskut luonnon tilasta.

" -- kaiken kuoleman sijaan tahtoisin löytää rannalta uuden eliön!! Tahtoisin nähdä muuttokyyhkyjen parven, kuin katkeamattoman helminauhan, kyyhkyjen ohilennon, joka peittäisi auringon kolmeksi päiväksi

- Ei ole mahdollista enää, viimeinen muuttokyyhky ammuttiin noin vuonna 1900. --"

Rintala käyttää kuvarunon perinnettä tavalla, joka luo vaihtelua kokoelmaan. Runojen muste vaihtuu välillä läpikuultavaksi, vastaan tulee yhtä läpikuultavia kuvia. Hauraat keskeislyyriset runot vaihtuvat ryöppyävään sanasateeseen ja yliviivattuihin sanoihin.

Kokoelma on kauttaaltaan vahvaa ja koskettavaa runoa. Merisade-sikermään sisältyvä Terässade I-III puhuttelee minua kuitenkin erityisesti pienenä runoelmana, eräänlaisena myyttisenä infernona, jossa loput ja alut yhdistyvät.  

Rintala viittaa myös aikaisempaan luontolyriikkaan, joskus hienovaraisemmin ja huomaamattomammin, joskus suoraan: " -- eikä metsän seinässä ole oikeasti vihreää ovea, mutta senhän sinä tiesit jo, / ja sen, ettei merimaapallo ole ankkurilla kiinni / missään satamassa --"

Ei, puhtaaseen luontoelämykseen perustuva runous ei ehkä ole enää mahdollista, ei ole viattomia luontokokemuksia, kuten ei ole myöskään puhdasta luontoa. Ikuinen muovi on sisällämmekin, siinä kuin ikuinen meri, ja sen sisällä jälleen muovi, ihmisen jälki maailmaan. 

Tekstien rytmikkyys, puheen varma ja sävykäs ääni, on minusta tunnusomaisinta Rintalalle. Nämä ovat runoja, jotka ovat luotuja myös ääneen luettaviksi, tulkittaviksi erilaisin äänenpainoin. Ne myös kutsuvat musiikkia, melkein valmiiksi jo soivat musiikkina. 

    

Kokoelma on Rintalan neljäs, ja hänet tunnetaan lavarunouden esittäjänä, minkä pystyy hyvin aistimaan kokoelmasta.

Kirja on kaikin tavoin kaunis. Taivo Orgin kansi tavoittaa paitsi kirjan sisällön, myös sen hulmuavan rytmin niin, että kirjaa lukiessaan ja runoja maistellessaan ja miettiessään kantta saattaa jäädä katselemaan ajatuksissaan, mieli jatkaen kuvaan runon aloittamaa liikettä.

Muualla:

Jari Olavi Hiltunen: Nina Rintala kirjoittaa havainnollisia merirunoja. Satakunnan Kansa 3.5.2023.

Kirjavinkit, Mikko: Nina Rintala ja rönsyilevä tyyli. Haastattelu 18.5.2023

Helmet-lukuhaasteessa 2023

kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:

12. Kirjan nimi liittyy veteen

13. Kirjan kansi on värikäs tai nimi on värikäs

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai somesta

42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023