Salaisuuksien sipulin kuorintaa
"Hittoon vaatimukset resilienssistä! Vihaan tuota sanaa, kun se muuttuu imperatiiviksi. Resilienssi! Resilienssi! Turpa kiinni! Minä janoan pitkän pudotuksen totuudellisuutta, loputtoman pudotuksen totuudellisuutta. En korvaa, en hyvitä. Mikään lopullisesti tuhottu ei ole hyvitettävissä. En lohduta enkä lohduttaudu. Minun vyölläni roikkuu tehokkain talismaani pahaa vastaan: totuudenjano, silloinkin kun totuus on kuolema. Etsin hautautuneiden polkujen raunioita. Jäännöksistä erottaa vielä, miten tie joskus kulki. Sitä ei ole merkitty karttoihin. Mutta se on ainoa, jolla on merkitystä."
Ajatus alkukirjasta, kirjasta joka sisältää kaikki kirjat, samalla tavoin kuin joen tai kielen alkulähde sisältää kaikki joet ja kielet, ja tekee muista kirjoista tarpeettomia - tämä idea on lähtökohtana Mohamed Mbougar Sarrin paljon huomiota ja ylistystä saaneessa ja Ranskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Concourtin voittaneessa kirjassa Miesten syvimmät salaisuudet.
Pariisissa 1980-luvulla kirjallisuustieteen väitöskirjaansa kirjoittava senegalilainen nuori kirjailija, Diegáne Faye saa eroottisen seikkailun myötä luettavakseen kirjojen kirjaksi kokemansa teoksen Epäinhimillisyyden labyrintti. Lahjan antajana on kokeneempi, tunnettu kirjailija. Kirjan kirjoittajasta T. C. Elimanesta päähenkilö ei ole hämmästyksekseen koskaan kuullutkaan. Vähitellen selviää, miksi.
Kirja lähtee liikkeelle Pariisin kirjallisten piirien pateettisen tärkeilevistä kirjallisuuspohdinnoista. Tarinan todellinen imu ja persoonallinen ote alkaa ainakin minulle siitä, kun siirrytään Afrikkaan ja Senegaliin, tarinan myyttisille alkulähteille.
Tyyli ei välttele suuria sanoja tai ujostele kohtalon tuntua ja sen paisuttelua. Suuriin tunteisiin ja kirjalliseen seikkailuun heittäydytään täysillä, kun päähenkilö alkaa jäljittää 1930-luvulla plagiaattisyytteiden vuoksi Ranskassa myynnistä poistettua kirjaa, jonka myötä kirjan julkaissut pienkustantamo päätyi konkurssiin. Joidenkin jäljellä olevien kirjan harvalukuisten lukijoiden mielestä Epäinhimillisyyden labyrintti on mestariteos, joka sisällyttää nerokkaalla kirjoitustyylillä itseensä koko kirjallisuuden parhaimmiston.
Plagiointisyyte sellaisena kuin se tulee romaanissa esiin tuntuu melko uskomattomalta. Asialla on kuitenkin esikuvansa todellisuudessa, kuten Helsingin Sanomien artikkeli 25.10.2022* kertoo, eli malilaisen Yambo Ouologuemian 1960-luvulla Ranskassa julkaistu romaani ja siihen kohdistuneet plagiointisyytteet. Mbougar Sarr on aloittanut väitöskirjan tekoa Ouologuemiasta ja myös omistanut Miesten syvimmät salaisuudet tälle.
"Charles moitti Elimanea kirjallisesta ryöstelystä; Elimane vastasi, että kirjallisuushan on yhtä ryöstöretkien sarjaa, ja hänen kirjansa olisi siitä osoitus. Hän ilmoitti, että nimenoman pyrkii omaperäisyyteen olematta omaperäinen, koska siinä ajatuksessa piilee yksi mahdollinen kirjallisuuden ja jopa yleensä taiteen määritelmä, ja että sen lisäksi hän pyrkii osoittamaan, että luovuuden ihanteen nimissä voidaan uhrata aivan kaikki."
Fiktiivinen kirjailija Elimane ei koskaan puolustaudu julkisuudessa plagiaattisyytteiden edessä sanallakaan. Kirjaansa koskevan skandaalin jälkeen hän tuntuu haihtuneen savuna ilmaan.
Pakkomielteen mittasuhteet tavoittava kirjailijan etsintä johtaa sekä Euroopan että muiden maanosien lähimenneisyyteen. Ranska, Senegal, Argentiina: poliittinen historia ja kirjallisuuspiirit näissä maissa tulevat tutuiksi. Kun kirjailija lopulta löytyy Buenos Airesista, kysymykset vasta alkavatkin tiivistyä.
Kirjan pohjana vaikuttaa olevan melko mahtipontinen kirjallisuuskäsitys, näkemys kirjailijasta romantiikan aikakauden tapaan demonisena nerona. Vaikka tähän tulkintaan epäilemättä sisältyy ironiaa ja satiiria, tulkinnan vahva läsnäolo hiukan häiritsi minua lukijana, sillä oman aikani lapsena en oikein pysty eläytymään saati jakamaan tuota kirjailijamyyttiä. Elimanen hahmoa kuitenkin rakennetaan kirjassa huolella tältä pohjalta. Hän on kuin kirjailijankutsumuksella kirottu lentävä hollantilainen, joka ei voi päättää etsintäänsä. Kuten eivät myöskään hänen muutamat ihailijansa pysty päättämään hänen etsintäänsä ja arvoituksensa pohdintaa.
Kirjassa on kuitenkin runsaasti tasoja ja rönsyjä, jotka osittain puhuvat toisiaan vastaan ja kirjallisuuden(kin) roolia katsellaan monesta näkökulmasta. Kirjallisuus, kuten länsimainen koulutus ylipäätään, rikkoo Afrikassa perheitä ja erottaa ihmisiä. Kirjoittaminen ja kirjallisuus nähdään myös yhtenä tapana vaientaa muistot ja sisäiset äänet. Ilman muuta kyseessä kuitenkin on kirja kirjallisuuden merkityksestä ja kirjoittamisesta; näkemisestä ja todistajana toimimisesta myös. Ennen muuta kyse on kuitenkin kolonialismista ja sen vaikutuksista. Riistosuhteista ja alistamisesta, poispyyhkimisestä, joka uhkaa ulottua ihmisen sieluun saakka.
On ironista, että Jacques Derridan, dekonstruktionismin ja sen myötä intertekstuaalisuuden kotimaan Ranskan kirjallisuudenhistoriaan sisältyy case Ouologuemia/Elimane, eli merkityksillä ja ristiriitaisilla tai lainatuilla kirjoitus- ja lukutavoilla leikkiminen ja sen kieltäminen kirjailijalta ankaran rangaistuksen, mykistämisen, uhalla. Tämä sopii kyllä vertauskuvaksi sekä kolonialismille että sen jälkivaikutuksille, samoin kuin tietysti kirjallisuuden muutoksillekin. Kuka saa lainata tai omia mitä, ja millä tavoin? Tätähän kirjallisuuden kentällä juuri tällä hetkellä pohditaan laajemminkin.
Tarinassa on jännityskertomuksen aineksia hyvällä, lajityyppejä perusteellisesti myllertävällä tavalla. Jännitys säilyy sivupoluilta tuntuvista juonenkäänteistä huolimatta ja sitä kannattelee Elimanen lähes tarumaisiin mittasuhteisiin nouseva hahmo, joka on kuin majakka suuntaa vaihtaen vyöryvässä ja eri suuntiin virtaavassa tekstissä, jonka kertojat ja kuulijat vaihtelevat, mutta tarinat jatkuvat sisäkkäin, rinnakkain, peräkkäin.
Yksityisen ja toisaalta yleisen, yhteiskunnallisen ja poliittisen, välinen suhde on läsnä henkilöissä, he eivät pysty karistamaan historian painoa päältään vaikka haluaisivatkin. Kirjailijan rooli niiden puolestapuhujana, joilla ei ole ääntä, nousee lähes tuskallisena esiin Afrikan tai latinalaisen Amerikan maissa, joissa kirjallisen sivistyksen ja julkisen äänivallan pariin nouseminen on mahdotonta niin monille. Niin mahdotonta, että kyetäkseen esittämään kuulluksi tulevan argumentin täytyy olla valmis uhraamaan itsensä.
Marja Luoman ja Sampsa Peltosen käännös on nautittavaa tekstiä, samoin myös Mikko Toiviaisen luenta äänikirjalla. Olisi mielenkiintoista tietää enemmän kääntäjien välisestä työnjaosta tässä kirjassa, ja ehkäpä he ovat sitä avanneetkin julkisuudessa, vaikken ole sattunut näkemään. Alkuteoksen moniäänisyys, monikielisyys ja tyylien moninaisuus eivät ole estäneet teosta muotoutumasta näiden tulkitsijoiden käsissä luontevaksi kokonaisuudeksi.
Kaksi suurta kirjallisuuspalkintoa osoitettiin vuonna 2021 Afrikan kolonisaation mestarillisille kuvauksille, eikä syyttä. Abdulrazak Gurnah sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon teoksellaan Loppuelämät ja Mbougar Sarr palkittiin tästä kirjasta Concourt-palkinnolla. Nämä kirjat, vaikkakin ovat tyylillisesti täysin erilaisia, kertovat - todistavat - samaa järkyttävää tarinaa. Ne myös rakentavat tarpeellisia monivivahteisia tulkintoja, näkökulmia ja kokemuksia, joilla purkaa kolonialismiin sisältyvä tuho, poispyyhkiminen, mitätöinti ja alistussuhteiden ylläpito.
"-- menneisyyttä pakeneva sielu itse asiassa juokseekin sen perässä ja saa sen lopulta tulevaisuudessa kiinni. Menneisyydellä ei ole mihinkään kiire; se odottaa kärsivällisesti tulevaisuuden kadunkulmassa; kun paikalle tulee joku joka luulee päässeensä pakoon, se avaakin hänelle todellisen vankilan, jossa on viisi tyrmää: kadonneiden kuolemattomuus, unohdetun pysyvyys, vääjäämätön syyllisyys, seuraan tuppautuva yksinäisyys ja rakkauden tervehdyttävä kirous."
Muualla:
Miesten syvimmät salaisuudet. Mitä luimme kerran 4.12.2022
Helmet-lukuhaasteessa 2023
kirja voisi sijoittua seuraaviin kohtiin:
9. Kirjan kirjailija kuuluu vähemmistöön ja kirja kertoo tästä
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
29. Kirjassa on minäkertoja
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
38. Kirja perustuu myyttiin, taruun tai legendaan
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
40. Kirjassa hylätään jotain
41. Kirjan kirjailija on syntynyt 1990-luvulla
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika
Kommentit
Lähetä kommentti