Satunnainen ohilukija

Helmet-lukuhaaste 2024 Copyright: Vittorio Giardino. Vuoden lukuhaasteen valmistuminen on aina juhlaa. Tänä vuonna haaste oli viidenteni ja juhlaa vietettiin juhannuksena, jolloin Vish Puri -dekkari viimeisenä naulasi haasteen valmiiksi, jutut kirjoista ovat täällä blogissa sitten ilmestyneet sen jälkeen omaan tahtiinsa. Hyvä lukuvuosi, tai sen puolikas - mitä muuta voisi sanoa, kun itse valitsee ja saa lisäksi läjäpäin hyviä vinkkejä muilta haasteen suorittajilta, kirjablogeista ja FB:n kirjallisuusryhmistä. Kaikista kirjoista löytyy tuttuun tapaan linkitys blogijuttuuni. Koska esittelen blogissa vain kirjoja, joita voin suositella, nämä kaikki sopivat haastekohtaan 50. kirjastolainen suosittelee, mikäli hyväksyy tässä kohdassa sen, että kirjastolaisena olen jo EVP. Olen merkinnyt tähdellä minua eniten koskettaneet teokset, muutama kirja on saanut kaksikin tähteä. Nämä kirjat ovat erinomaisia, ja sen lisäksi vielä jollakin henkilökohtaisella tavalla minulle merkittäviä. Vähän havainto

Bestiario oudoista olennoista Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Iira Oivo. Jorge Luis Borges & Margareta Guerrero: Kuvitteellisten olentojen kirja. Espanjankielinen alkuteos El libro de los seres imaginarios, 1969. Suomennos ja jälkisanat Sari Selander. Graafinen suunnittelu Iira Oivo. 277 s. Teos, Baabel-sarja 2009. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Nimensä puolesta tähän kirjaan voisi sisällyttää prinssi Hamletin, pisteen, viivan, pinnan, hyperkuution, kaikki yleisnimet sekä ehkä myös jokaisen meistä ja jumaluuden. Toisin sanoen miltei koko universumin. Tästä huolimatta ohjenuoranamme on ollut seurata 'kuvitteellisten olentojen' synnyttämää välitöntä mielleyhtymää, ja niin olemme laatineet käsikirjan oudoista olioista, jotka ihmisen mielikuvitus on loihtinut esiin eri aikoina ja eri paikoissa." Bestiarioiden, eli hirviö- ja eläinlajien luetteloiden, julkaiseminen on kiehtova tapa. Kun kirjastonhoitaja ja kirjailija Jorge Luis Borges julkaisi sellaisen

Karkkipussi dekkarien ystäville Kuva: Ellen Karhulampi. Ostettavissa oleva kokoelma osana hotellin huonevarustusta, johon kuuluu myös hotellin ravintola Pajan Manserock-levy. Kirjan kansi: Timo Ahola. Rikospaikka Tampere. 16 novellia. Kansi: Timo Ahola. 269 s. CrimeTime-kirjailijaosuuskunta, 2022 (/2016) Kirjan novellistit ovat: Tapani Bagge, Kari Häkämies, Seppo Jokinen, JP Koskinen, Tuomas Lius, Max Manner, Eppu Nuotio, Juha Numminen, Harri Nykänen, Outi Pakkanen, Markku Ropponen, Matti Rönkä, Christian Rönnbacka, Jarkko Sipilä, Antti Tuomainen, Jukka Valli. Oma ostos Hotelli Tornista, kiitokset hotellille hienosta ideasta. Kirjaa löytyy 1 kpl Helsingin seudun kirjastoista. "Juna pysähtyi Tampereen asemalle. Tuprutti lunta. Heräsin syvästä unesta ja katsahdin uteliaana ikkunasta ulos. Petyin, vai petyinkö sittenkään? Maisema ei ollut juurikaan muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Ja mitä oikeastaan olin odottanut? Pilvenpiirtäjiä vai ilman kuljettajia liikkuvia älybusseja? Ei

Kello nimeltä vaimo Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Tuomo Parikka. Ane Riel: Tiima. Tanskankielinen alkuteos Urväerk, 2021. Suomentanut Katriina Huttunen. 214 s. Kansi: Tuomo Parikka. Aula & CO, 2022. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Hän ei ollut varma, miksi itki. Ehkä sitä pientä poikaa ei ollut olemassa, hän ajatteli. Ehkä hän oli alkanut nähdä näkyjä? Mitä hyödytti nähdä tarkasti, jos sitä, mitä hän näki, ei ollut olemassa?" Ane Rielin kirjat ovat olleet lukulistallani jo muutaman vuoden. Sen perusteella, mitä olin niistä lukenut, tiesin pitäväni niistä. Näin kävikin, kun vihdoin tartuin ensimmäiseen hänen kirjaansa. Ilmaisu tosin tuntuu vaimealta: en pitänyt Tiimasta, rakastin sitä. Lukiessani huokaisin onnellisena: kuinka joku voi kirjoittaa näin, luoda tällaisen todellisuuden?! Surullisen ja kipeää tekevän osuvan, mutta niin toden ja omanlaisensa. Alma elää yksinään talossaan eikä halua tavata ketään. Päivät toistuvat samanlaisina, ruokakaupan lähetti

Herkut paikallisin maustein Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Tuomo Parikka. Kuvassa mukana hindujumaluus Ganesha rukouskelloineen. Tarquin Hall: Vish Puri & kohtalokkaan voikanan tapaus. Suomennos Jaana Kapari-Jatta. Kannen suunnittelu Tuomo Parikka. 377 s. Gummerus, 2015. Kirja on oma ostos. Kunnianarvoisan Mitä yksityisimpien yksityisetsivien etsivän herra Vish Purin tutkimuksien seuraaminen on minulla edennyt sarjan suomennettujen osien viimeiseen kirjaani. Kaksi suomentamatonta kirjaa on vielä olemassa, mutta ilmeisestikin suomalainen kustantaja Gummerus on päättänyt lopettaa sarjan julkaisemisen neljään jo julkaistuun. Sarjan osia ei ole numeroitu, joten olen päässyt toteuttamaan luontaista taipumustani lukea sarjoja satunnaisessa järjestyksessä, viitsimättä tarkistaa niiden alkuperäistä ilmestymisjärjestystä. Vaikka kirjoissa on jonkin verran tapahtumien jatkumoa osasta toiseen, ne voikin hyvin lukea haluamassaan järjestyksessä.  Luin tätä itselleni sarjan viimeistä osaa

Mustaa, mutta läpäisevää Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iira Oivo. A. S. Byatt: Pieni musta kirja. Alkuteos: Little Black Book of Stories, 2003. Suomennos Kersti Juva. Kansi: Iira Oivo. 204 s. Teos, Baabel-sarja, 2012. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Lapset eivät tienneet, että nimettömyyden tarkoitus oli hämmentää ja johtaa harhaan mahdollisesti maahan tunkeutuvaa armeijaa. He kokivat - eivät he ajatelleet ajatusta loppuun, mutta jossakin sisällä se iti - että nimet oli sutattu heidän takiaan, koska heidän ei ollut määrä tietää, minne he olivat menossa, tai löytää tietä takaisin, kuten ei Hannun ja Kertunkaan. Tästä pelosta he eivät puhuneet toisilleen vaan alkoivat luetella lapsille ominaiseen tapaan kaikkea mitä erityisesti inhosivat, kaikkea mikä järkytti, inhotti tai pelotti." En tiedä, mitä kirjailija lienee ajatellut nimetessään novellikokoelmansa mustaksi kirjaksi, mutta lukiessani mietin, mitä kaikkea musta tässä kirjassa edustaa. Onko kyseessä ihmisen