Satunnainen ohilukija

Elämän pituinen matka Roomaan Kannen tekijän tiedot puuttuvat kirjasta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Viivi Luik: Varjoteatteri. Vironkielinen alkuteos Varjuteater, 2010. Suomentanut Anja Salokannel. Kansi ? 264 s. Tammi, 2011. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Vanhat ajatuksensa voi löytää vielä vuosien ja vuosikymmentenkin jälkeen, kun menee takaisin samaan paikkaan, jossa on ne ajatellut. Vasta sitten kun ne paikat ja seudut ovat kadonneet maan päältä, katoavat myös niihin liittyvät ajatukset. Siitä syystä valloitetuissa maissa hävitetäänkin ensin kaikki entinen, hajotetaan maan tasalle ja rakennetaan uudelleen. Ajatuskin katoaa, kun ei ole enää jäljellä paikkaa, jossa se on ajateltu." Viivi Luiken (1946 -) jo 1960-luvulta alkaneessa tuotannossa Varjoteatteri edustaa omaelämäkerrallista kerrontaa, jonka romaanimuotoa kirjailija on kuitenkin itse korostanut. Teoksessa hän kertoo elämästään vertauskuvallisesti matkana Roomaan, ja Rooma saa hänelle kirjassa monia...

Turvassa Petri Tamminen: Piiloutujan maa. 125 s. Kansi Jaakko Ollikainen (tieto kysytty Otavasta, kirjasta tieto puuttuu). Otava 2002. Äänikirjan lukijat: Antti Virmavirta, Helena Juntunen "Lapsuuden piiloa me etsimme kun etsimme hyvää asuntoa, hyvää kahvilaa, hyvää tilaa olla. Etsimme sitä vaatekomeroa, johon vetäydyimme, kun meitä oli loukattu. Sen piilon tunnelman me muistamme aina. Sitä valaistusta me ikävöimme, samanlaista kuin Jeesus-lapsella Marian kohdussa, jonne maailman valo immenkalvon läpi kuulsi." Petri Tamminen (1966 -) katselee jälleen maailmaa omaperäisestä näkökulmasta; tällä kertaa novellikokoelman aiheena ovat erilaiset piilopaikat elämän ylitsehyökyvältä voimalta ja vaatimuksilta. Vintti, lentokentän vessa, ihmisjoukot, koti, metsä, teollisuusalue tai joku muu laitos, kirjasto, museo, hotelli, antikvariaatti ja ties mitkä paikat voivat olla potentiaalisia piilopaikkoja, ja piiloja tarvitaan erityisesti sodan, yhden yön hairahduksen tai muun minäkuvaa horju...

Kun sota on ihmisen sisällä Kirjan kansi Mayank Austen Soofi. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö. Alkuperäisteos The Ministry of Utmost Happiness. Suomentanut Hanna Tarkka. Kansi Mayank Austen Soofi. 478 s. Otava 2017. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Maagisella hetkellä, auringon mentyä mailleen, mutta valon ei, lukemattomat lentävätkoirat irrottautuvat vanhan hautausmaan banianpuista ja leijuvat kaupungin yli kuin savu. Kun lepakot lähtevät, varikset tulevat kotiin. Niiden paluun synnyttämä pauhu ei peitä kokonaan hiljaisuutta, jonka jättivät jälkeensä kadonneet varpuset ja vanhat valkoselkäiset korppikotkat - vainajien vartijat yli sadan miljoonan vuoden ajalta, maan kamaralta pois pyyhkäistyt." Arundhati Royn muistelmateosta kirjastosta odotellessani tartuin vihdoin vuosikausia lukulistoillani olleeseen Royn romaaniin  Äärimmäisen onnen ministeriö. Tätä romaania edelsi Joutavuuksien jumala;  se löytyy kirjahyll...

Äiti Marfan puutarhassa Kirjan kansi Jonna Nisu. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Katja Meriluoto: Mehiläisen paino. 66 s. Kansi Jonna Nisu. Aviador 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Katja Meriluodon (1975-) esikoisrunokokoelmassa minuus hakee muotoaan suhteessa luontoon ja vuodenkiertoon. Äiti Marfa puuhailee puutarhassaan rohkeana ja kauasnäkevänä, tuo ämpärillisen perunoita. Äiti Marfa on hyvissä väleissä Päivän kanssa, mutta runon minä ei tule toimeen taivaankappaleiden kanssa. "Pieni rohkea mehiläinen, lennä hakemaan sieluni takaisin." Lopulta minä on laidun, sydämen paikalla mehiläinen ja yhteinen laulu, laitumen ääni, tekemässä pedon kanssa diiliä. Minä leikkii muuttumisleikkiä ja on alkumeren eläin, luinen palapeli, jota taksonomia rauhoittaa ihmisenä ollessaan. "Muutan muotoa, elän saman elämän monta kertaa, toukkana kellun kennostossa,  kasvatan siivet ja lennän häikäisevään aamuun. Muutan muotoa, pyörre, sadan vetenä mereen ja laitumelle, nousen...

Näkeminen Kansi Anna-Mari Tenhunen ja Eeva Karhu. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Ali Smith: Syksy. Alkuteos Autumn , 2016. Suomennos Kristiina Drews. Kannen suunnittelu Anna-Mari Tenhunen. Kannen kuva Eeva Karhu. 272 s. Ympäristöystävällinen paperi FSC. Kosmos 2022. Vuodenaikakvartetti 1. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Päivät ovat ihmeen leutoja. Kesä ei tunnu jääneen vielä kovin kauas taakse, ei oikeastaan, paitsi että päivästä lohkeaa vaivihkaa palanen, hämärän pitsi hiipii yhä lähemmäs kosteine helmoineen, kasvit käpertyvät tyynesti itseensä ja kaiken keskellä riippuvat hämähäkinseitteihin tiivistyneet pisarat."     Ali Smithin (1962 -) vuodenaikakvartetti alkaa syksystä. 101-vuotias Daniel nukkuu nukkumistaan hoitokodissa. Henkilökunta sanoo, että pitkät unijaksot enteilevät kuolemaa. Hänen vierellään Elisabeth, kolmissakymmenissä, lukee ja muistelee tapaamistaan lapsuuden naapurinsa kanssa. Daniel ja Elisabeth olivat ystäviä niin kuin ei...

Pienintä kirjoitusta Kansi Iiris Kallunki. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Katja Meriluoto: Puun avaruudesta. Kansi Iiris Kallunki. 69 s. Aviador 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "-- Pihka vierähtää puun hitaana kyyneleenä, kaikilla jaloillani, peitinsiivilläni pyristelen kuusen hehkuvaa laavavirtaa vastaan. Aika pysähtyy vuoteen, jona niistä ei pidetä vielä lukua. Puren kaarnakilpeä, nilaa, nakerran siihen viestini sinulle, minä, puun avaruudesta, pienistä pienin, tähtikirjaaja." Katja Meriluodon (1975 -) runokokoelma puhuu luonnon pienimpien äänillä vertautuen siihen, mikä on suurinta ja ikuiseksi kuvittelemaamme: tähdet, vuodenajat. Kuusi muodostaa oman avaruutensa, jossa elämä piileksii eri muodoissaan, tähtikirjaaja, pieni kuoriainen jättää viestiään ja suunnistaa loputtomissa pimeissä käytävissä. "-- kaarnan alla kesät ovat pitkiä ja kylmiä. Sataa alhaalta ylös, kaarnan alla kaikki tapahtuu nurin. --" Näkökulmien ja perspektiivien vaihdoksilla...