Satunnainen ohilukija

Vaietut tarinat Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken. Alkuteos Tell me everything , 2024. Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. 333 s. Tammi 2026. Keltainen kirjasto 563. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tämä on tarina Bob Burgessista, pitkästä, tukevasta miehestä, joka asuu Mainessa Crosbyn kaupungissa, ja nyt hänestä puhuessamme hän on kuusikymmentäviisivuotias. Bob on suurisydäminen mies, mutta ei hän sitä itse tiedä. Meidän muiden lailla hän hän ei tunne itseään niin hyvin kuin kuin uskoo, eikä hän milloinkaan olisi voinut uskoa, että hänen elämässään olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta kyllä siinä on, meidän kaikkien elämässä on." Lucy Barton ja Olive Kitteridge kertovat toisilleen tarinoita. Lucy Barton on pandemian jälkeen palannut asumaan yhdessä entisen miehensä Williamin kanssa Mainen Crosbyyn. Hän käy kävelyillä Bob Burgessin kanssa ja he usk...

Kun elämän on jatkuttava Kansi Piia Aho Terhi Heinon teoksen pohjalta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Laura Porola: Yövilkka. Kansikuva pohjaa Terhi Heinon teokseen Häkki . Kannen suunnittelu Piia Aho. 368 s. Otava 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Minua kuulustellaan jo sairaalassa, mutta sairaala ei ole totta, sairaala on turvapaikka. Makaan moottoroidussa sängyssä, ylös, alas, ylös, alas, ja vastailen turruttavan lääkeverhon takaa vierailevan poliisin oudolta tuntuviin kysymyksiin. Kuulustelun ajaksi pikkuveli kärrätään sängyssä toiseen huoneeseen. Johtuuko se siitä, että meidän tarinamme eivät saa vaikuttaa toisiinsa? Pikkuveli ei muista yöstä mitään, hän on sanonut niin minulle, mistähän he puhuvat poliisin kanssa." Laura Porola kuvaa kammottavassa ja kauniissa esikoisteoksessaan perhetragediaa. Sellaista, joista kirjoitetaan lehtien etusivuilla. Ensimmäiseksi kirjan avausluvussa saamme välähdyksen itse tapahtumasta, kuinka "Joku juoksee." Pak...

Raastavaa pelkoa Kirjan kansi Martti Ruokonen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mariana Enriquez: Aurinkopaikka hämärille tyypeille. Alkuteos Un lugar soleado para gente sombria . Suomentanut Sari Selander. Päällys Martti Ruokonen. 312 s. WSOY 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Siskoni Millie haluaa aina puhua naislintujen kanssa. Millie tuntee legendat ja niin tunnen minäkin, mutta välillämme on se radikaali ero, että Millie osaa esineiden ja eläinten kieltä. Vaikka olisi miten kuuma, hän istuu joka ilta piirtämässä muotokuvaa itsestään tuuletin pöytänsä vieressä, koska on vakuuttunut siitä, että hän itsekin muuttuu vielä joskus linnuksi. 'Ethän salli, että minut muutetaan linnuksi', hän sanoo minulle joskus nyyhkyttäen, istuen kostealla puulattialla naurettavassa kartanossamme, joka on rakennettu suojelemaan meitä kylmyydeltä ja sateelta, vaikka ei Paranássa edes tiedetä, mitä kylmyys tarkoittaa. En voi auttaa siskoani, koska ei minulla ole aavistustakaan, ...

Haalistuneet lapset Kansi Sanna-Reeta Meilahti. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marisha Rasi-Koskinen: Mykkien lintujen museo. Kannen suunnittelu Sanna-Reeta Meilahti. 437 s. WSOY 2026. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "On muutakin. On uni. Veronika on nähnyt unta Martasta. Unessa Veronika etsii Marttaa Takaristin kyläkoulun ylimmän kerroksen perimmäisessä huoneessa olevasta lasivitriinistä. Mikä on ihan tyhmää, koska yläkerrassa ei ollut vitriiniä. Se on silti hyvin todentuntuista. Se miten Martta räpistelee lasin takana, pitää kummallista ääntä. Aukoo suutaan. Pudottelee sulkia." Kun tyylilaji on kauhu, harvoin tulee ensimmäiseksi mieleen luonnehtia kirjaa tyylikkääksi. Marisha Rasi-Koskisen (1975-) uusimman kirjan kohdalla tyylikäs lajityyppinsä edustaja on kuitenkin juuri sopiva ilmaus. Tyylikkyys tässä tarkoittaa, että lajityypin luonteenomaiset ilmiöt tunnetaan hyvin ja ne haastetaan sopivasti, jännitys rakentuu tuntemattoman herättämille peloille, mutta sen l...

Inhimillinen odysseia Kirjan kansi Aino-Maija Metsola. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Samantha Harvey: Kiertoradalla. Alkuteos Orbital. Suomentanut Johanna Laitila. Kansi Aino-Maija Metsola. 162 s. Otavan kirjasto, Otava 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Jossain vieraassa sivilisaatiossa saatetaan katsella heitä ja kysyä: Mitä he täällä tekevät? Miksi he eivät mene mihinkään vaan sen kuin kiertävät kiertämistään? Maa on vastaus jokaiseen kysymykseen. Maa on tyytyväisen rakastajan kasvot; he katsovat, kun se nukkuu ja herää, ja he uppoavat sen tapoihin. Maa on äiti, joka odottaa, että hänen lapsensa palaavat täynnä tarinoita ja hurmiota ja kaipausta. Luut hiukan hapristuneina, raajat hiukan ohenneina. Silmät täynnä näkyjä, joita on vaikea pukea sanoiksi." Yksi viime aikoina eniten odottamistani uutuusromaaneista on Samantha Harveyn (1975 -) Kiertoradalla . A varuusasema-aiheinen romaani ei ole scifiä. Se on ankkuroitunut tiukasti nykyhetkeen samalla, kun se k...

"Yksi antagonistinen veto koko mies" Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Manu Kuutti: Pörri. Kansi: Juho Juntunen.  162 s. Aviador 2026. Kirjailijan lähettämä arvostelukappale, kiitos. "Jani Pörrille on sosiaalisissa tilanteissa soviteltu monenlaisen vertin nimikettä vain prefixin vaihtuessa: on introa, ekstroa, ambia, outroa... mikään niistä ei kuitenkaan vedenpitävästi kuvaa tarkasteltua ilmiötä. Janille on tärkeintä että juuri kyseisten  ihmisten kanssa tulee juttuun. Siitähän on kyse, eikö? Lisäpisteitä ei saa erityisyydestä tai imartelusta, muutenhan kuka hyvänsä voisi automaattisesti päästä hänen suosioonsa vain kirjoittaen osuvia pakinoita, säveltäen häröjä levyjä, konvertoiden pakettiauton batiikkipaitamyymäläksi tai halliten despoottisesti jotain takapajuista valtiota, pyhää kurtisaanikulttia tai teknologiayritystä. Ei, mikään edellä mainittu ei toimi, ei glimmerinä eikä triggerinä. On elettävä yli viisitoista tuhatta tai alle viisi ke...