Siirry pääsisältöön

Tekstit

Veera Sylvius: Katoaminen

Sisältä syödyksi tuleminen Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Kalervo Sammalvehrä Veera Sylvius: Katoaminen. Kansi: Kalervo Sammalvehrä.  181 s.  Enostone 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Rakkautta ei ole riittävästi. Itseä kohtaan sitä ei ole nimeksikään, isä, ei nimeksikään." Turkulainen Veera Sylvius on aikaisemmin kirjoittanut luontoteemaisen runokokoelman On todellakin kuljettava kuusikon läpi (2023). Hänen juuri ilmestynyt toisinkoisensa on romaani, jossa on paljon runollisia piirteitä ja kieltä. Teos koostuu päiväkirjamaisista, lyhyistä merkinnöistä, jotka on ladottu kauniin avarasti hieman runokokoelman tyyliin. Teosta voisi jopa kutsua säeromaaniksi, vaikka kustantaja ei tätä termiä käytä. Teos kuvaa nuoren naisen kasvua lapsuudesta, jossa isän masennus ja uskonnollisuus täyttävät koko perheen ilmatilan niin, että molemmat tyttäret sairastuvat anoreksiaan.  Taiteellisesti lahjakas päähenkilö on nuorempaa sisartaan Suvia onnekkaampi siitäkin huolimatta
Uusimmat tekstit

Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi

Voitettujen itsepetos Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Susanne Dean. Julian Barnes: Kuin jokin päättyisi. Englanninkielinen alkuteos The Sense of an Ending, 2011. Suomentanut Kersti Juva. Päällys Susanne Dean. 157 s. WSOY 2012. Aikamme kertojia -sarja. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tässä saattaa olla yksi nuoruuden ja kypsän iän eroista: nuorena keksimme itsellemme vaihtoehtoisia tulevaisuuksia, vanhana keksimme vaihtoehtoisia menneisyyksiä toisille." Julian Barnes  tunnetaan tyyliniekkana. Sellaisena muistan hänet vuosikymmeniä sitten lukemastani romaanista Flaubertin papukaija (1984) , joka kertoi Gustave Flaubertin elämää Ranskan matkallaan metsästävästä eläkkeellä olevasta englantilaisesta kirjallisuuden harrastajasta. Barnes oli 80-luvulla  postmodernismin etujoukoissa, kirjan rakenne poikkesi suuresti totutusta romaanikerronnasta ja yhdisteli mielenkiintoisella tavalla faktaa ja fiktiota samalla, kun se myös loi erilaisia vaihtoehtoisia narratiiveja Flaub

Maarit Verronen: Hyvä näin

Tiina ja maailma Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Satu Enstedt. Maarit Verronen: Hyvä näin. 200 s. Kansi Satu Enstedt. Aviador 2023   Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Ei, tämä oli hyvä näin. Maailma sai loppua, jos oli loppuakseen." Tiiviin ilmaisun mestarin Maarit Verrosen kirjaan tarttuu aina iloisen odotuksen tuntein. Tämäkin novellikokoelma sisältää juuri sellaisia kirkkaita, pohdituttavia lyhyitä tarinoita, joita rakastan. Kun lukija tarinan päättyessä jää miettimään ja kertaa tarinan mielessään, palaa yksityiskohtiin ja hymähtää oivalluksen merkiksi, novellia voi pitää onnistuneena. Usein oivallus kyllä tulee jo novellin lopussa, eikä se aina ole elämää suurempi. Palkitseva kuitenkin. Verrosen kokoelma jakautuu kahteen, toistensa kanssa vuorottelevaan osaan. Toisen otsikkona on Maailma , toisen Tiinan elämä. Aika hämäävästi, jos minulta kysytään, sillä mikä loppujen lopuksi erottaa Tiinan elämän maailman muusta menosta? Tiina on henkilönäkin aika samant

Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin

Kun savesta tulee kiveä Karin Smirnoff: Sitten menin kotiin. Ruotsinkielinen alkuteos Sen for jag hem, 2020. Suomennos Outi Menna. Kansi Lukas Möllersten. 320 s. Tammi 2022. Janakippo-trilogia, osa 3. Äänikirjan lukija Satu Paavola. "Minun oli vaikea nähdä savihahmojani taiteena. Muovailin vain omia muistojani. Vähän niin kuin jotkut pitävät päiväkirjaa. Itse en ollut mikään kirjoittajatyyppi. Sanat eivät suostuneet asettumaan paperille. Paperilla olevat sanat saattoivat joutua vääriin käsiin. Kuten ääneen lausututkin. Niitä pureskeltiin ja nieleskeltiin ja lopulta ne oksennettiin ulos jonain ihan muuna. Saveen mahtuivat tunteet. Tunteita voi tulkita mutta siinä se. Niitä ei voi todistaa. Eikä käyttää väärin tai ketään vastaan." Rauhalliseen tahtiin lueskelemani Jana Kippo (tai janakippo, kuten kirjoitusasu kirjoissa on) -trilogia tuli minulle nyt päätösosaansa. Odotukset kirjan suhteen olivat aikaisempien osien perusteella korkealla, ja ne täyttyivät runsaasti. Tällä kertaa

Bryan Washington: Mitä meistä jää

Miten perheen ääriviivat piirtyvät Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Carmen R. Balit. Bryan Washington: Mitä meistä jää. (Englanninkielinen alkuteos Memorial, 2020) Suomennos Aleksi Milonoff. Kansi Carmen R. Balit. 321 s. Otava 2021. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Meistä oli muodostunut pikkuruinen tähti naapuruston galaksiin. Olin pari kertaa halunnut puhkaista kuplamme, mutta en kovin tosissani. Tällaista elämäni vain oli nyt. Olin kohdannut pahempiakin asioita. Esimerkiksi vanhempani. Ja nyt Benin jalat lepäsivät vatsani päällä. Hän hieroi hajamielisesti hiuksiani. Selitä vielä se taustajuttu, sanoin. Etkö tajua sitä, Ben kysyi. Tajuan. Mutta haluan kuulla, kun kerrot sen. Jotain tapahtuu, ja sitten sen ympärillä tapahtuu muita asioita. Ne ovat ihan yhtä tärkeitä kuin se varsinainen tapahtuma. Mutta tapahtuma on silti tärkeä. Itsenäinen hetki. Totta kai, Ben sanoi. Mutta se menee ohi. Ja kaikki näyttäytyy uudessa valossa. Kun aikaa on kulunut tarpeeksi, et ole enää

Miki Liukkonen: Vierastila

Maailmankaikkeus kielen päällä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi: Jussi Karjalainen. Miki Liukkonen: Vierastila. 554 s. Jälkisanat Samuli Knuuti. Päällys Jussi Karjalainen. WSOY 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Myös kirjoittaminen oli minulle ennen kaikkea yksinäisyyttä. Se yksinäisyys on koko maailman yksinäisyyttä, se tunkeutuu kaikkialle. Se on vino kommunikaation muoto, loppujen lopuksi. Yksinäisen yhteyttä yhteen laajaan yksinäisyyteen, erillisyyteen. Ilman tuota yksinäisyyttä ei nähdä mitään, tehdä mitään. Se on liikettä, paljasta läsnäoloa itsen kanssa. Kaipaan yksinäistä yhteyttä kuin jotain mannaa, kuin raikasta mineraalipitoista vettä, ja Ren oli minun yksinäisyyteni nuppineula laajan henkisen kartaston oleellisessa saarekkeessa." Kirjailijalla on päähänpinttymä eräästä henkilöstä, Ren Dawnista, jonka elämää hän stalkkaa kiinteästi. Ren Dawnilla puolestaan on päähänpinttymä siitä, että hän on keksijä, vaikkei hän oikeastaan ole keksinyt mitään. Aina

Magdalena Hai: Sarvijumala

Kuoleman kosketus Kirjan kansi: Karin Niemi Magdalena Hai: Sarvijumala. 163 s. Kansi ja vinjettikuva Karin Niemi. Otava 2023. E-arvostelukappale: Kirjamaa "Peurakummajainen, sarvijumala, seisoo Lehtojen keittiössä. Se piirtyy varjona vasten ikkunan valkoista valoa. Se haisee mullalle ja madoille, sen olemus hohkaa kellarin kylmyyttä. Mun rinnan ympärillä tuntuu olevan vanne, joka kiristyy." Lauri herää sairaalassa tuhoisan kolarin jälkeen. Hänellä on vain kaoottisia muistikuvia onnettomuudesta ja paluu elämään on tuskallinen. Äiti on kuollut ja isä tajuttomana teho-osastolla. Äidin sisar Vanessa tulee Laurin kanssa samanikäisen teinipoikansa Nikon kanssa noutamaan Laurin heille toipumaan. Perhe, johon kuuluu myös isä Juho ja 12-vuotias tytär Tiuku, asuu maalla ja on Laurille hyvin tuttu, sillä Vanessa ja Laurin äiti ovat olleet sisaruksina läheisiä. Vaikka ympäristö on tuttu ja turvallinen ei kaikki ole kuitenkaan kohdallaan. Laurin on kysyttävä lääkärikäynnillään, voivatko h