Vangittuna vieraassa todellisuudessa Kirjan kansi Satu Enstedt. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä. Ranskankielinen alkuteos Moi qui n'ai pas connu les hommes, 1995. Suomennos Nana Sironen. Kansi Satu Enstedt. 221 s. Hertta Kustannus 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Naisia pidetään häkissä maan alla kuin eläimiä. Neljäkymmentä naista samassa häkissä vartijoiden ympäröiminä, vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Tai oikeastaan, kolmekymmentäyhdeksän naista ja yksi tyttö alun perin. Mutta tyttö, jolla ei ole muuta kutsumanimeä kuin tyttö, kasvaa aikuiseksi hänkin. Kaikki arvelevat, että hän on joutunut naisten joukkoon sattumalta, eivätkä vartijat ole ryhtyneet korjaamaan tätä virhettä. Vartijat ruokkivat heitä niukasti ja keskellä häkkiä on vessanpönttö, jolla jokainen joutuu asioimaan kaikkien nähden. Vartijat eivät puhu sanaakaan sen enempää naisille kuin toisilleenkaan. Naiset eivät juuri muista tapahtumia, joiden johd...
Mikä meitä yhdistää Kirjan kannen suunnittelu Samppa Ranta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Sonja Koski: Simpanssi sisällämme. Kuvaliite. Kannen suunnittelu Samppa Ranta. 301 s. SKS 2025 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Suomessa ei juuri törmää kädellistutkijoihin. Siinä mielessä Sonja Kosken (1973-2025) kansainvälinen tutkijanura on jo mielenkiintoinen. Hän oli kustantajan tietojen mukaan biologi, käyttäytymisbiologian tohtori ja biologisen antropologian dosentti. Muistan joskus muutama vuosikymmen sitten kommentoineeni luontodokumenteista pitävälle (mies)kollegalleni, että minäkin pidän luonnosta ja se kiinnostaa minua. En vain jaksa katsoa dokumentteja, jotka ovat yhtä taistelua, tappamista ja syömistä tai syödyksi tulemista. Kollegani katsoi minua hieman säälivästi ja sanoi: "No sellaista se nyt vain on." Olin eri mieltä ja väitin, että onhan luonnossa myös hoivaamista, yhteistyötä ja jopa lajienvälisiä suhteita. Eikö niitäkin voisi joskus vaihteeksi tarkkailla ...