Katri Tapola, Selja Raudas: Linnun neljä laulua. Aviador Kustannus, 2022. Teksti: Katri Tapola. Kuvitus: Selja Raudas. Arabiankieliset käännökset: Aya Chalabee. Taitto: Kimmo Mustonen. Numeroimattomat sivut (47). Kustantajan arvostelukappale, kiitokset siitä! Kun lintu ja kissa nimeltä Don kohtasivat, he näkivät toisissaan valoa ja tunsivat tulevansa nähdyiksi ja kuulluiksi. He elivät jonkin aikaa yhdessä onnellisina, lintu vahvistui ja sen vaurioitunut siipi parani. Don rakensi linnulle kylpylähteitä ja keinuja ja lintu oli vapaa lentämään miten halusi. Mutta sitten Donin valtasi levottomuus, jota se ei itsekään ymmärtänyt, ja niin se viipyi poissa kotoa. Ja lintu suri. Kun lintu yhteisen ajan päätyttyä oli valmis lentämään pois, se oli laulanut kolme laulua. Rakkaudesta, muutoksesta, suurten lintujen laulusta ja uuteen pesään pesimisestä. Ja mustasta sielulinnusta. Sielulintu on salaisuus / ja yöllä se laulaa laulun. / Keskellä yötä se kahahtaa ja aloittaa mustan laulun: // Sinä ole
Helmi Krohn: Meri matkustaa. Koulutyttökertomus. Runsaasti kuvitettu. Kustannusosakeyhtiö Otava, 1934. 112 s. Helmi Krohn (1871-1967) ei ole kovin näkyvä hahmo suomalaisen kirjallisuuden historiassa nykylukijan näkökulmasta. Hänet muistetaan ehkä lähinnä monista klassikkokäännöksistään ja lasten Hipsuvarvas-kirjoistaan. Tämän lisäksi hän on kirjoittanut muitakin satuja, enimmäkseen jo unohtuneita nuortenkirjoja, romaaneja ja elämäkertoja ja toiminut sekä kustannustoimittajana että kirjallisuuskriitikkona ja päätoimittajana lastenlehti Pääskysessä sekä kulttuurilehti Valvojassa. Luonteeltaan hän on siis nykypäivän lukijalle enemmänkin kirjallisuuden harmaa eminenssi kuin kirjallinen tähti. Toisin kuin sisarensa Aino Kallas (1878-1956). Helmet-lukuhaasteessa on tänä vuonna kohta, joka edellyttää kahden samaan perheeseen tai sukuun kuuluvan kirjailijan teosten lukemista. Tämä muistutti mieleeni Krohnin perheen sisarukset. Jonkin aikaa asiaa tutkittuani ja mieleistäni lueskeltavaa sekä Hel