Utopian tyttäret Siiri Enoranta, Maailmantyttäret. 390 s. Päällys Riikka Turkulainen. WSOY 2022. Siiri Enoranta: Maailmantyttäret. Kansi Riikka Turkulainen, kuvan keramiikkatyö Katja Tukiainen. Kuva: Ellen Karhulampi. "-- Sukujen historiat ovat tärkeitä, koska menneisyyden muistaminen ylipäätään on tärkeää, mutta kaiken kamaluuden keskellä siinä oli hyvääkin, että Romahduksessa kaikki meni uusiksi. Olen iloinen, ettei enää ole olemassa omistusoikeutta maa-alueisiin tai sitä, miksi sitä kutsuttiin, isänmaallisuutta . Kaikki me olemme pakolaisten jälkeläisiä. Minä: Ja meidät on tehty tarinoista." Utopian kirjoittaminen on vaikeaa. Paitsi että täytyy keksiä ihanteellisesti toimiva yhteiskunta teknologioineen ja yhteiskuntamalleineen - ihanteellinen kaikille - täytyy myös ratkaista kerronnan ongelma, joka syntyy siitä, ettei tyytyväisyyden vuossa kelluskelusta synny helposti tarinaa. Siiri Enorannan Maailmankoti on lähes satumainen utopiayhteiskunta 2100-luvulla. Siellä mitä ihm
Vitkuttelun sietämätön viehkeys Marcel Proust: Lukija ( Sur la lecture , 1905). Suomentanut Sampsa Laurinen. Sisältää myös Sampsa Laurisen esseen Proust Ruskinin poluilla. 136 s. Kannen kuva: Rembrandt / Wikimedia. Basam Books klassikko 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "-- etten vain olisi rakastanut suotta, hetken, olentoja, jotka jäisivät pian pelkiksi nimiksi unohdetuille sivuille kirjaan, jolla ei ollutkaan yhteyttä elämään vaan jonka arvosta olin erehtynyt, sillä se ei suinkaan pitänyt sisällään maailmankaikkeutta ja kohtaloa, mistä vanhempani olivat vihjanneet vähättelevin virkkein, jotka ymmärsin jälkeenpäin, vaan lähinnä se täytti kapean paikkansa notaarin kirjahyllyssä sellaisten arkipäiväisten aikakirjojen välissä kuin Muotikuvasto ja Eure-et-Loiren maantietoatlas ." Olinko ennakkoluuloinen olettaessani, ettei Marcel Proust ikinä pääsisi itse asiaan juuri suomennetussa esseessään Lukija ? Olin kyllä, sillä vaikka hän pitkään pysytteleekin lukemista reunu