Siirry pääsisältöön

Tekstit

Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu

Painavia kysymyksiä Kirjan kansi Ville Tietäväinen. Kuva kirjasta Ellen Karhulampi Johanna Sinisalo: Joutsenlaulu. 463 s. Kansi Ville Tietäväinen. Otava 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Napsautan waldosormellani yhteyspainiketta. Kuulen kevyen naksahduksen ja Arenan ääniyhteysvalo muuttuu vihreästä punaiseksi, kun mikkini ja kuulokkeeni kytkeytyvät eri kaistalle.     "Hei, sielu", sanon.     " Haluatko nimittää minua sieluksi? sanoo tuttu, miellyttävä, androgyyninen koneääni.     Minua huvittaa. Näköjään annan tällä keikalla kaikelle ja kaikille nimiä, ja itsehän AI sitä ehdotti.     "Kyllä, haluan nimittää sinua Sieluksi." Tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan päähenkilöitä ovat Jane, joka toimii etätyönä avatarkuskina ja Melokuhle eli Melo, joka on Janen yhdysvaltalaisen työnantajayrityksen Avatararenan eettisen jaoston työntekijä. He ovat jo tutustuneet pelaajayhteisössä nimeltä Oortin pilven heimot, mutta tutustuvat "elokehossa" J...
Uusimmat tekstit

Helmet-lukuhaaste 2026

Helmet-lukuhaaste 2026  Lee White: The Book Gardener kirjasta Illumination: The Art of Lee White  Lukuhaaste yllytti jälleen lukemaan ja venyttämään omien mieltymysten rajoja.  Yhteenvetoa lukuhaasteen saaliista, joka oli 50 hyvää kirjaa. Jos katsotaan tarkemmin saalistani, tänä vuonna minua ovat kiinnostaneet useampien kirjojen voimalla aiheina varikset, eläinten älykkyys, puutarhat ja jäkälätutkijat. Viimeksi mainittu kyllä yllätti itsenikin, minkä vuoksi tämä epätodennäköinen sattuma romaaniaihepiireissä juuri onkin mainittava. Jäkälätutkijoita tavataan vastikään kuolleen Cristina Carlsonin kirjassa William N. Päiväkirja ja Laura Porolan  romaanissa  Yövilkka. Sama sattuma on lahjoittanut minulle myös jäkäläkalenterin täksi vuodeksi. Ehkä maailmankaikkeus haluaa sanoa minulle jotakin jäkäliin liittyvää? Osittain tieto-, osittain kaunokirjallisuuteen laskettavissa olevista kirjoista erottautuvat tänä vuonna japanilaisia perinteitä kuvaavat kirjat, joista toi...

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Yltäkylläisyyden puutostauti Screenshot äänikirjapalvelusta. Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei. Alkuteos Nei og atter nei, 2016. Suomentanut Sanna Manninen. Gummerus 2019. Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn " Aina pitää varautua pahimpaan . Tämä käsky oli juurtunut Ingridissä niin syvälle, etteivät siihen tepsineet järki eikä logiikka eivätkä myöskään hypnoosi tai psykoterapia, joita hän oli myös kokeillut. Ja aivan kuten hänen vanhempansa olivat kuolleet hänen maatessaan sängyssä, ihmisiä kuoli nytkin jatkuvalla syötöllä hänen maatessaan sängyssä, ja joka aamu hän luki katastrofeista ja onnettomuuksista, jotka olivat tapahtuneet yön aikana ja joiden estämiseksi hän ei ollut sormeaan liikauttanut." Keskiluokkainen elämäntapa saa eteensä peilin Nina Lykken  (1965 -) romaanissa. Hyvin toimeentulevat, mutta silti jonkin epämääräisen asian puuttumisesta kärsivät ihmiset näyttelevät pääroolia tarinassa, he vain eivät oikein tiedä, mikä se puuttuva asia on. Ingrid ja Jan ova...

Harto Hänninen: Itämailla jossakin

Huumorin rajat Harto Hänninen: Itämailla jossakin - toiseus, rasismi ja eksotismi 1920-1960 -luvun suomalaisissa Afrikkaan ja Orienttiin sijoittuvissa iskelmäsanoituksissa. 540 s. + tiivistelmä. Väitöskirja. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen julkaisuja 136. Jyväskylän yliopisto 2025 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Tv- ja freelancertoimittajana työskennellyt Harto Hänninen tutkii kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjassaan sitä, miten suomalaiset iskelmät esittävät sanoituksissaan Orientin ja Afrikan aikavälillä 1920-luvulta 1960-luvun puoliväliin. Mehän kyllä osaamme jo näppituntumalta veikata miten. Epärealistisesti ja ennakkoluuloisesti. Oma ensivaikutelmani tähän tutkimusaiheeseen oli, että onpa hauska aihepiiri, koska odotin eniten tietämättömyyden ja ennakkoluulojen liiton luomaa tahatonta huumoria. Hauskuudesta ollaan kylläkin kaukana, kun asiaan paneudutaan perusteellisemmin, siitäkin huolimatta että monet tämän aihepiirin sanoituksista on tehty humoristisiksi.  Sanoit...

Marlen Haushofer: Väggen / Seinä

Nainen kuplassaan Kirjan kansi Laurenz Bick. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Marlen Haushofer: Väggen. Alkuteos Die Wand, 1963. Käännös ruotsiksi Rebecca Kjellberg. 255 s. Kansi Laurenz Bick. Jälkisanat Rebecca Kjellberg. Thorén & Lindskog 2014. Lahja ystävältä, kiitos. Suomennettu nimellä Seinä. "På grund av väggen var jag tvungen att börja ett helt nytt liv, men det som verkligen är viktigt för mig är samma saker som tidigare: födelse, död, årstider, växtlighet och förfall. Väggen är något som varken är levande eller dött; om sanningen ska fram bryr jag mig inte, och därför drömmer jag inte heller om den." Marlen Haushoferin (1920-1970) kulttiromaanin maineessa oleva Seinä vangitsee lukijansa seuraamaan naisen ja hänen kissansa, koiransa ja lehmänsä arkista elämää vuorilla. Kirja ottaa lukijansa yksinkertaisella, luonnonläheisellä ja arkisella kielellä; muistiinpanot, "selvitys", jota päähenkilö kirjoittaa, pitävät lukijan mielenkiinnon yllä hämmästyttävä...

Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras

Kuka nyt kirjailijaksi tahtoisi? Kirjan graafinen suunnittelu Mika Tuominen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Tuomas Kyrö: Kirjoituskonevaras. 293 s. Graafinen suunnittelu Mika Tuominen. WSOY 2020 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Kirja on paikannuslaite. Näet mistä tulet, kuka olet, mihin olet menossa, mikä on paikkasi tässä maailmassa, kuinka kaukana on erkanemiskaista ja milloin olet saapunut määränpäähän. Samaistut. Vieraannut. Naurat. Itket.     Maailmassa, jossa presidentit tekevät vaikutuksen typeryydellään, kirjailijan on tehtävä vaikutus...     ... ymmärryksellään." Tuomas Kyrön (1974 -) teoksessa kuvaillaan kirjailijaksi kasvamista, luodaan ajankuvaa nuoruusvuosilta ja myöhemmiltäkin, mm koronavuosien eristyksestä.  Lapsena Tuomas olisi halunnut olla mafioso. Tai jääkiekkoilija. Opettajan mihinkään kelpaamattomaksi leimaama poika osti ystävyyttä varastelemalla ja tekemällä kauppaa. Hän voitti kavereiden keskinäisen kilpail...