Satunnainen ohilukija

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Monta tapaa valvoa Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Anna Makkonen. Maisku Myllymäki: Valvoja. 302 s. Kansi: Anna Makkonen. WSOY, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Tässä työssä jokaisen aistin on oltava valpas. Tiedostan, että kahdeksan valvotun yön jälkeen huomiokykyni on vakavasti heikentynyt. Aivojeni pinta tuntuu liukkaalta käärmeennahalta, ja vasemmassa silmässäni nykii sitkeä elohiiri, joka pakottaa minut välillä sulkemaan silmäni. Välillä näen jotain, mitä ei luullakseni ole olemassa: silmieni ohi lipuu kankaita, kymmenraajaisia hyönteisiä, purkautuvia narunpätkiä ja untuvapalloja. Hetkittäin ruumiini läpi kulkee kylmä puistatus - kuin jokin valtava lintuparvi syöksyisi ohitseni aivan ihoani hipoen." Maisku Myllymäen esikoisteos Holly   (2021) jätti jälkeensä mukavasti kutkuttelevan odotuksen kirjailijan seuraavasta teoksesta. Nyt odotus on palkittu kirjalla, jonka kieleen ui sisään kuin viileänkirkkaaseen veteen heti ensilauseista lähtien. Kirkkaus ja kuu

Tarinankertojan elämä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen suunnittelu Teemu Junkkaala. Heini Junkkaala: Pirkko Saisio - Sopimaton. Elämäkerta. Kansi: Teemu Junkkaala. Kannen ja esilehtien kuvat Heidi Piiroinen.  959 s. + kuvaliite. Teosluettelo.   WSOY, 2023. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Sinusta tuntemattoman pitää aina olla läsnä kirjailijan työssä. Jos ei taide pyri kohti tuntematonta, se nahistuu pelkäksi tilaustaiteeksi." Sopimaton tämä liki 1000-sivuinen kirja on ainakin laukkuun ja kirjahyllyyni, ja kirjapinotkin se tuppaa kaatamaan. Kirjan nimi on silti hyvin sopiva kuvaamaan Pirkko Saisiota . Hän on liian iso pala moneen palapeliin. Koska ylipäätäänkin suhtaudun aika epäluuloisesti ja kriittisesti mammuttiteoksiin, olen nytkin sitä mieltä etten olisi kovin paljoa menettänyt, mikäli teosta olisi karsittu aika reilulla kädellä. Noin kirjan puolivälissä vasta pääsemme hetkeen, jolloin Pirkko Saisiosta tulee kirjailija eli hän julkaisee esikoisteoksensa Eläm

Murhabotin pelastusoperaatio Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Samppa Ranta. Martha Wells: Taktinen vetäytyminen. Englanninkielinen alkuteos: Exit Strategy, 2018. Suomennos Mika Kivimäki. Kansi: Samppa Ranta / Punavuoren Folio Oy. Kuvat Adobe Stock Shutterstock. 212 s. Hertta Kustannus, 2024. Murhabotin päiväkirjat, osa 4. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Kun palasin HaveRattonin asemalle, joukko ihmisiä yritti tappaa minut. Se tuntui vain reilulta, kun otetaan huomioon, kuinka paljon olin ajatellut tappavani joukon ihmisiä." Ohjauksesta karannut puoliorgaaninen turvallisuusyksikkö, SecUnit, joka eräiden jo konemuististaan poistettujen tapahtumien johdosta käyttää itsestään nimeä Murhabotti, on edelleen vapaalla jalalla. Romaanin alussa hän on matkalla viemään keräämäänsä todistusaineistoa GrayCris-nimisestä yhtiöstä nykyiselle lailliselle omistajalleen tohtori Mensahille. Tohtori Mensah on Murhabotille aika paljon muutakin kuin omistaja (mitä hän ei haluaisi ollakaan

Rekkamies ja hänen tyttärensä Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Kannessa tuntemattoman tekijän piirros 1575 - 1599, Amsterdam Rijksmuseum.  Oksana Vasjakina: Aro. Venäjänkielinen alkuteos  Степь. Suomennos Riku Toivola . Kannen suunnittelu Piia Aho. 201 s. Otava, 2024. Otavan kirjasto. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Isä rakasti aroa. Varmaankin siksi, että aro oli pelkkää tilaa vailla vastakaikua. Se ei päättynyt missään, ja kaikki lähestyvät vaarat saattoi havaita jo kaukaa. Arolla asusteli pieniä tarhakäärmeitä ja kyitä, mutta ne pelkäsivät melua eivätkä näyttäytyneet. Joskus aroa pitkin pyöri arokierijän takku. Tuulessa sen liikkeet näyttivät jokseenkin eläimellisiltä, ja se itse näytti hengittävältä keholta. Mutta takku oli kuollut, vaikka liikkuessaan levittikin kuivia vaaleita siemeniä."      " Se on loppujen lopuksi yksinkertaista, olet rentun ja rekkamiehen tytär, joten sinun on kirjoitettava meistä." Edellisessä suom

Kotiseutu metsittyy, mieli ikävöi Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Mika Wist. Maritta Lintunen: Sata auringonkiertoa. 323 s. Kannen suunnittelu Mika Wist. WSOY, 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Eikä juhannus ollut sinä vuonna läsnä kuin vaimeissa puheissa, laimeana, menetettynä muistona, poissidottavana haavana. Me totuttelimme uusiin, muovisiin keittiöntuoleihimme, huonekalutehtaalta tuoksuviin lastulevysänkyihimme ja pastellinvärisiin vaahtomuovipatjoihimme paljasseinäisessä vuokra-asunnossamme. Oj (ruotsalaiset tuntuivat aina sanovan oj!) kuinka kepeitä ne olivat verrattuna entisiin kömpelöihin, jo ennen sotia veistettyihin pirttikalustoihin, ja oj, miten äänettömiä ne olivat verrattuna kireästi naukuviin, rautaverkkoisiin hetekoihin, jotka seisoivat nyt hiljaisina kylmilleen jätetyssä talossa; jossakin meistä poikkileikatussa aikakaudessa, johon emme voineet enää palata." Maahanmuuttajateemani jatkuu. Tällä kertaa on vuorossa maahanmuutto Suomesta Ruotsi