Siirry pääsisältöön

Tekstit

Sonja Koski: Simpanssi sisällämme

Mikä meitä yhdistää Kirjan kannen suunnittelu Samppa Ranta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Sonja Koski: Simpanssi sisällämme. Kuvaliite. Kannen suunnittelu Samppa Ranta. 301 s. SKS 2025 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Suomessa ei juuri törmää kädellistutkijoihin. Siinä mielessä Sonja Kosken (1973-2025) kansainvälinen tutkijanura on jo mielenkiintoinen. Hän oli kustantajan tietojen mukaan biologi, käyttäytymisbiologian tohtori ja biologisen antropologian dosentti. Muistan joskus muutama vuosikymmen sitten kommentoineeni luontodokumenteista pitävälle (mies)kollegalleni, että minäkin pidän luonnosta ja se kiinnostaa minua. En vain jaksa katsoa dokumentteja, jotka ovat yhtä taistelua, tappamista ja syömistä tai syödyksi tulemista. Kollegani katsoi minua hieman säälivästi ja sanoi: "No sellaista se nyt vain on." Olin eri mieltä ja väitin, että onhan luonnossa myös hoivaamista, yhteistyötä ja jopa lajienvälisiä suhteita. Eikö niitäkin voisi joskus vaihteeksi tarkkailla ...
Lähetä kommentti
Lue lisää
Uusimmat tekstit

Leonora Carrington: Kuulotorvi

Vanhojen naisten vaarat Penguin Modern Classics -sarjan riemastuttavasti kirjan maailmaa kuvaava kansikuva. Valitettavasti en löytänyt tietoa kannen tekijästä. Leonora Carrington: Kuulotorvi. Alkuteos The Hearing Trumpet , 1974. Suomennos Kristiina Drews, 2025. Kuvitus Pablo Weisz-Carrington. Jälkisanat Olga Tokarczuk, jälkisanojen suomennos Tapani Kärkkäinen. 197 s. Kansi? Kosmos 2025. Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi. "No niin, eksyin asiasta - enkä halua kenenkään luulevan, että ajatukseni harhailevat, tai toki ne harhailevat, mutta eivät koskaan pitemmälle kuin tahdon." Marian Leatherby on 92-vuotias nainen, joka on ylpeä komeasta parrastaan, mutta kärsii huonosta kuulosta. Hampaiden puute ei häntä haittaa, koska hänen ei ole tarpeen purra ketään. Hän elää poikansa talossa huolehtien itsestään ja osallistuen pieniin askareisiin takapihalle avautuvassa huoneessaan, jonka hän jakaa kahden kissansa ja punaisen kanan kanssa. Hän haaveilee Lapista, mutta pelkää olevansa jo ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Kristina Carlson: William N. Päiväkirja

Mies kuin jäkälä Kirjan kansikuvana G.P. Seurat'n maalaus. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Kristina Carlson: William N. Päiväkirja. 159 s. Kannen kuva Georges Pierre Seurat: Petit homme au parapet. Otava 2011.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "24.1.1898 Pro memoria: Vuonna 1878 lakkasin työskentelemästä Pariisin luonnonhistoriallisessa museossa, jonne minut oli palkattu määrittämään jäkäliä. Prof. Brogniart kysyi minulta "miten työ edistyy?" eli tarkoitti että en työskentele tarpeeksi nopeasti, joten lähdin siitä paikasta mikroskoopin äärestä enkä enää palannut." William Nylander oli Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori. Hän toimi virassa vuosina 1857-1863, mutta erosi sitten tehtävästään ja muutti Pariisiin vapaaksi tutkijaksi. Vuodesta 1897 alkava fiktiivinen päiväkirjaromaani kuvaa hänen viimeisiä vuosiaan, jolloin tutkija tekee muistiinpanoja mahdollista elämäkertaansa varten. William N. kokee jääneensä osattomaksi siitä arvos...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Mika Lietzen: Skotlannin matkakirja

Sotureiden maassa Mika Lietzen: Skotlannin matkakirja. 64 s. Asemakustannus 2025. Kirjaston kirja, kiitos. Kirjan kansi Mika Lietzen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mika Lietzenin tyylikkään urbaanilla kuvakielellä toteutettu kuuden sarjakuvatarinan kokoelma kuvaa paluuta Skotlantiin, jossa kirjan päähenkilö on vieraillut pari kertaa ennenkin, mutta jo vuosia sitten. Päähenkilö luonnehtii itseään tylsäksi matkailijaksi. "En tutustu paikallisiin. En ota osaa tapahtumiin. Olen liian saita syömään tai juomaan ulkona. Kävelen paljon. Kävelen kaikkialle. Opin kaupungin kadut ulkoa." Taiteellisesta luonteestaan huolimatta kirja sopii myös pieneksi johdannoksi Skotlannin nykytilaan, sillä matkailija katselee kaupunkien katuja kävellessään ympärilleen havaintoja tehden ja vertaillen aikaisempiin käynteihinsä.  Köyhyys ja kodittomuus on lisääntynyt.  Edinburgh, Helsinkiä pienempi kaupunki, kärsii turistisuosiostaan. Asumisen hinnat ovat pilvissä, mikä on pääasiallinen syy asunnot...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia

Älä opettele vaan totu Kirjan kauniin kannen tekijää ei ole mainittu kirjan tiedoissa. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä. Japaninkielinen alkuteos Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase. Suomennos Markku Mäkinen. 199 s + kuvaliite. Otava 2019. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Niihin aikoihin, kun olin hieman yli neljänkymmenen ja oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun olin alkanut opetella teeseremonioita, aloin kertoilla teestä ystävilleni. He näyttivät valtavan hämmästyneiltä: 'Mitä, niinkö! Sellaistako tee on?' Heidän reaktionsa saivat minut vuorostani yllättymään. Suurin osa ihmisistä vain kuvittelee teen olevan eleganssia arvostavien kallis hupi, eikä heille ole kerrottu mitään siitä, mitä teetä tehdessä voi tuntea. Olin itsekin ajatellut samoin vain vähän aiemmin, mutta olin ehtinyt unohtaa sen tyystin." "Tee on jotakin, minkä oivaltaa antaessaan kehon...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Martha Wells: Pakoileva yhteys. Murhabotin päiväkirjat 5.

Avaruuden hyvinvointivaltiossa Sarjan kannet: Samppa Ranta. Valokuva kirjoista Ellen Karhulampi Martha Wells: Pakoileva yhteys (alkuteos Fugitive Telemetry). Suomentanut Mika Kivimäki. 226 s. Kansi Samppa Ranta.  Murhabotin päiväkirjat, osa 5.  Hertta Kustannus 2026.  Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Pysähdyin sisäänkäynnin edustalle, lähelle oleskelualuetta. Siellä oli tuoleja ja pöytiä, joita ympäröivät laajat kasvibiomit, osittain koristeina ja osittain infonäyttelynä siitä, mihin ei kannattanut koskea, jos meni käymään planeetan pinnalla. (Aivan, onnea matkaan vain siinä asiassa. Ihmisten estäminen koskemasta vaarallisiin juttuihin oli kokopäivätyötä.)" Uppiniskaisen ja hävyttömän SecUnit Murhabotin riemastuttava päiväkirjaloki jatkuu. Nyt ollaan Preservationissa, Murhabotille tärkeimmän ihmisen Mensahin kotiseudulla. Kovapintaiselle botille riittää ihmettelemistä Preservationin sosiaalisessa tasa-arvossa ja niin kansalaisten kuin matkailijoidenkin oikeuksissa s...
2 kommenttia
Lue lisää

Urmas Vadi: Kuun toinen puoli

Hulluja, huijareita ja tupakanpolttajia Kirjan kansi Kalervo Sammalvehrä. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Urmas Vadi: Kuun toinen puoli. (Vironkielinen alkuteos Kuu teine pool, 2024) Suomentanut Petteri Aarnos. Kansi Kalervo Sammalvehrä. 356 s. Enostone kustannus 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Tuntui siltä, että meille oli annettu vain kaksi väriä - ruskea ja valkoinen, lisäksi loputtomasti yhdistelmiä, joita näistä kahdesta saattoi sekoittaa. Sosialistinen todellisuus oli tehnyt kaikista tasa-arvoisia ja elämästämme yksinkertaisempaa: lattiat olivat ruskeita, katot valkoisia, neulepuserot beigejä, beigehköjä tai erittäin beigejä. Mutta yhtäkkiä alkoi säihkyä, aivan kuin joku olisi kantanut sisään diskopallon ja kauppaan uusia maaleja." Urmas Vadin (1977-) romaani on juohevasti etenevä lukuromaani Viron lähihistorian muutoksen vuosikymmenistä 1980-luvulta 2000-luvulle. Se on mustan huumorin ja lämmön kyllästämä perhe- ja sukukuvaus, jossa tunneskaala liikkuu ...
Lähetä kommentti
Lue lisää