Kertomus noitavainojen ajoilta Aira Brink: Velhojuuri - kertomus noitavainojen ajoilta. Kansi ja kuvitus Aarne Nopsanen. 249 s. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1953. Tammen Nuorten Sarja 13. " -- 'Parnassia lappodensia? huudahtaa nuorempi. 'Mutta sehän on hävinnyt maasta jo pari sataa vuotta sitten!' 'Aivan oikein. Linné mainitsee kasvin kirjansa ensimmäisessä painoksessa. Hän toteaa kasvin olevan häviämässä. Sitä oli hänen esityksensä mukaan enää vain siellä täällä Suomen Lapissa, joillakin rikki- ja arsenikkipitoisilla alueilla, tuntureitten etelärinteillä. Linnén seuraajat eivät mainitse kasvia enää ensinkään luetteloissaan. Mutta olen aivan varma, etten erehtynyt. Löysin muutamia yksilöitä noilta Korppoon kallioilta.'" Kiinnostuin Kirjallisuuden ystävien FB-ryhmän keskusteluissa esille tulleesta Aira Brinkin (1914 - 1968) vanhasta nuortenkirjasta Velhojuuri . Harvinaisen, noitavoimia omaavan kasvin ympärille rakentuva tarina tuntui kiehtovalta historiallise...
Kukikkaasti Kirjan ulkoasu Jenni Saari. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: Marius. Ulkoasu Jenni Saari. 216 s. Siltala 2026. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Salaperäiset vaiteliaat naiset. Helmoineen, huolineen, kukkamaineen. Valvottuine öineen, ruumiin kaipuineen, muutoksineen. Naimattomat tädit ja isoäiti, ja hän ainut lapsi, tyttö johon kaikki suvun naiseus uuttui kuin kahvi suppilosta kuppiin. Naisten vierellä hän oli valvonut iltaöisin mankeloiduissa tuoksuvissa lakanoissa, kuunnellut huokauksia. Yöt olivat naisten salaista aikaa, silloin ikävöitiin ja puhuttiin kuiskaten, päivisin vaiettiin ja tehtiin toimia, lakkaamatta." Sirpa Kähkösen (1964 -) uusin romaani kuvaa vanhenevan naisen ihastumista nuoreen mieheen ja sen nostattamia nuoruudenrakkauden muistoja. Tarinan läpäisee kehollisuus: kehon reaktioiden, muutosten ja muistojen kuvaus. Nuoruus ei välttämättä ole hurjuuden ja keveyden aikaa, vaan itse-epäilyn, ujouden ja huonommuuden tunteiden....