Satunnainen ohilukija

Vangittuna vieraassa todellisuudessa Kirjan kansi Satu Enstedt. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jacqueline Harpman: En ole koskaan tuntenut miehiä. Ranskankielinen alkuteos Moi qui n'ai pas connu les hommes, 1995. Suomennos Nana Sironen. Kansi Satu Enstedt. 221 s. Hertta Kustannus 2025.  Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Naisia pidetään häkissä maan alla kuin eläimiä. Neljäkymmentä naista samassa häkissä vartijoiden ympäröiminä, vailla minkäänlaista yksityisyyttä. Tai oikeastaan, kolmekymmentäyhdeksän naista ja yksi tyttö alun perin. Mutta tyttö, jolla ei ole muuta kutsumanimeä kuin tyttö, kasvaa aikuiseksi hänkin. Kaikki arvelevat, että hän on joutunut naisten joukkoon sattumalta, eivätkä vartijat ole ryhtyneet korjaamaan tätä virhettä. Vartijat ruokkivat heitä niukasti ja keskellä häkkiä on vessanpönttö, jolla jokainen joutuu asioimaan kaikkien nähden. Vartijat eivät puhu sanaakaan sen enempää naisille kuin toisilleenkaan. Naiset eivät juuri muista tapahtumia, joiden johd...

Mikä meitä yhdistää Kirjan kannen suunnittelu Samppa Ranta. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Sonja Koski: Simpanssi sisällämme. Kuvaliite. Kannen suunnittelu Samppa Ranta. 301 s. SKS 2025 Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. Suomessa ei juuri törmää kädellistutkijoihin. Siinä mielessä Sonja Kosken (1973-2025) kansainvälinen tutkijanura on jo mielenkiintoinen. Hän oli kustantajan tietojen mukaan biologi, käyttäytymisbiologian tohtori ja biologisen antropologian dosentti. Muistan joskus muutama vuosikymmen sitten kommentoineeni luontodokumenteista pitävälle (mies)kollegalleni, että minäkin pidän luonnosta ja se kiinnostaa minua. En vain jaksa katsoa dokumentteja, jotka ovat yhtä taistelua, tappamista ja syömistä tai syödyksi tulemista. Kollegani katsoi minua hieman säälivästi ja sanoi: "No sellaista se nyt vain on." Olin eri mieltä ja väitin, että onhan luonnossa myös hoivaamista, yhteistyötä ja jopa lajienvälisiä suhteita. Eikö niitäkin voisi joskus vaihteeksi tarkkailla ...

Vanhojen naisten vaarat Penguin Modern Classics -sarjan riemastuttavasti kirjan maailmaa kuvaava kansikuva. Valitettavasti en löytänyt tietoa kannen tekijästä. Leonora Carrington: Kuulotorvi. Alkuteos The Hearing Trumpet , 1974. Suomennos Kristiina Drews, 2025. Kuvitus Pablo Weisz-Carrington. Jälkisanat Olga Tokarczuk, jälkisanojen suomennos Tapani Kärkkäinen. 197 s. Kansi? Kosmos 2025. Äänikirjan lukija Karoliina Kudjoi. "No niin, eksyin asiasta - enkä halua kenenkään luulevan, että ajatukseni harhailevat, tai toki ne harhailevat, mutta eivät koskaan pitemmälle kuin tahdon." Marian Leatherby on 92-vuotias nainen, joka on ylpeä komeasta parrastaan, mutta kärsii huonosta kuulosta. Hampaiden puute ei häntä haittaa, koska hänen ei ole tarpeen purra ketään. Hän elää poikansa talossa huolehtien itsestään ja osallistuen pieniin askareisiin takapihalle avautuvassa huoneessaan, jonka hän jakaa kahden kissansa ja punaisen kanan kanssa. Hän haaveilee Lapista, mutta pelkää olevansa jo ...

Mies kuin jäkälä Kirjan kansikuvana G.P. Seurat'n maalaus. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Kristina Carlson: William N. Päiväkirja. 159 s. Kannen kuva Georges Pierre Seurat: Petit homme au parapet. Otava 2011.  Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "24.1.1898 Pro memoria: Vuonna 1878 lakkasin työskentelemästä Pariisin luonnonhistoriallisessa museossa, jonne minut oli palkattu määrittämään jäkäliä. Prof. Brogniart kysyi minulta "miten työ edistyy?" eli tarkoitti että en työskentele tarpeeksi nopeasti, joten lähdin siitä paikasta mikroskoopin äärestä enkä enää palannut." William Nylander oli Helsingin yliopiston ensimmäinen kasvitieteen professori. Hän toimi virassa vuosina 1857-1863, mutta erosi sitten tehtävästään ja muutti Pariisiin vapaaksi tutkijaksi. Vuodesta 1897 alkava fiktiivinen päiväkirjaromaani kuvaa hänen viimeisiä vuosiaan, jolloin tutkija tekee muistiinpanoja mahdollista elämäkertaansa varten. William N. kokee jääneensä osattomaksi siitä arvos...

Sotureiden maassa Mika Lietzen: Skotlannin matkakirja. 64 s. Asemakustannus 2025. Kirjaston kirja, kiitos. Kirjan kansi Mika Lietzen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Mika Lietzenin tyylikkään urbaanilla kuvakielellä toteutettu kuuden sarjakuvatarinan kokoelma kuvaa paluuta Skotlantiin, jossa kirjan päähenkilö on vieraillut pari kertaa ennenkin, mutta jo vuosia sitten. Päähenkilö luonnehtii itseään tylsäksi matkailijaksi. "En tutustu paikallisiin. En ota osaa tapahtumiin. Olen liian saita syömään tai juomaan ulkona. Kävelen paljon. Kävelen kaikkialle. Opin kaupungin kadut ulkoa." Taiteellisesta luonteestaan huolimatta kirja sopii myös pieneksi johdannoksi Skotlannin nykytilaan, sillä matkailija katselee kaupunkien katuja kävellessään ympärilleen havaintoja tehden ja vertaillen aikaisempiin käynteihinsä.  Köyhyys ja kodittomuus on lisääntynyt.  Edinburgh, Helsinkiä pienempi kaupunki, kärsii turistisuosiostaan. Asumisen hinnat ovat pilvissä, mikä on pääasiallinen syy asunnot...

Älä opettele vaan totu Kirjan kauniin kannen tekijää ei ole mainittu kirjan tiedoissa. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Noriko Morishita: Tyttö ja teeseremonia - 15 oivallusta elämästä. Japaninkielinen alkuteos Nichinichi kore kojitsu - Ocha Ga Oshietekureta 15 No Shiawase. Suomennos Markku Mäkinen. 199 s + kuvaliite. Otava 2019. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Niihin aikoihin, kun olin hieman yli neljänkymmenen ja oli kulunut yli kaksikymmentä vuotta siitä, kun olin alkanut opetella teeseremonioita, aloin kertoilla teestä ystävilleni. He näyttivät valtavan hämmästyneiltä: 'Mitä, niinkö! Sellaistako tee on?' Heidän reaktionsa saivat minut vuorostani yllättymään. Suurin osa ihmisistä vain kuvittelee teen olevan eleganssia arvostavien kallis hupi, eikä heille ole kerrottu mitään siitä, mitä teetä tehdessä voi tuntea. Olin itsekin ajatellut samoin vain vähän aiemmin, mutta olin ehtinyt unohtaa sen tyystin." "Tee on jotakin, minkä oivaltaa antaessaan kehon...