Iloista kirjoitusta Kirjan kansi Timo Salo. Valokuva Ellen Karhulampi Virpi Alanen: Kunnes luut iloiset. Elämäntanssin kirjoitusta. Kansi Timo Salo. 66 s. Enostone, 2022. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Hitaasti kerrot lumenjälkeisen maailman, miten siellä kuollut tulppaani nousee eloon, kukkii aikansa, vetäytyy jälleen nupuksi, valmistautuu elämään yhä nuorempana ja nuorempana." Pulpahtelevaa, rytmikästä runoa ja värikästä kuvavirtaa. Uussanastoa, uuvuttavan puheliasta matkaa kohti sitä, mitä halutaan sanoa, ja sen jälkeen räjähtävän intensiivistä sanomista, joka välillä taittuu tyyneyteen. Lukiessa tulee tunne kuin kaikkein tärkein tapahtuisi pienessä. - Virpi Alasen runous on vahvasti omanlaistaan. Kun sanon 'uuvuttavan puheliasta' se ei ole kielikuva. Kaltaiseni tiiviin ilmaisun ystävä hengästyy Alasen kuljetuksessa. Katse putoaa riveiltä vetämään henkeä ja palaa päätettyään edetä loppuun asti. Eikä riveille takaisin kiipeäminen oikeastaan ole vaikeaa, si...
Pyörässä maailman - muistoja 80-luvulta Suonna Kononen: Uncle Samsara. 296 s. Kannet Juho Juntunen. Enostone, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kirjan kansi Juho Juntunen. Valokuva Ellen Karhulampi "Pian maailmalla koittaa parempi aika, 1990-luku. Siitä aiomme tehdä meidän vuosikymmenemme, kunhan ensin saamme koulun lusittua alta pois ja kunhan äiti päästää minut interrailille." "Eikö olekin ihmeellistä, miten hengenheimolaisten elämät leikkaavat toisiaan? Kyse voi olla muutamista vuosista tai yhdestä päivästä. Joku ihminen tuntuu kohdatessa siltä, että on tuntenut hänet aina, ehkä edellisessä elämässä onkin. Sitten polut taas erkanevat. Palata ei voi. Mutta muistot hahmoista jäävät elämään aika-avaruuden Caffe Reggioon." Suonna Konosen nostalgiantäyteisen nuoruuskuvauksen ajankohta sijoittuu hiukan omaa vastaavaa ikäkauttani myöhemmäksi. Silti kuopiolaisen nuoruuden kosketuspinta toimii ja sykkii. Kyse on kolmesta ystävästä: Santtu, Jaakko ja Meri käyvä...