Vanha talo muistaa Kirjan kannen suunnittelu Piia Aho. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Maritta Lintunen: Halla. Kannen suunnittelu Piia Aho. Kannen alkuperäismaalaus Berndt Lindholm: Kesäilta. Valokuva Daniel Nyblin. 303 s. WSOY 2026. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Menneet ihmiset vilahtelevat yhä pihan kujasilla, jos vain osaa tarkasti katsoa. He nostavat korennolla vettä kaivosta, paimentavat lampaita, huiskivat hevosesta paarmoja, kirnuavat voin, kylvävät, leikkaavat ja puivat rukiin ja ohran, loukuttavat, lihtaavat ja häkilöivät pellavan, liottavat nauriinsiemeniä suussaan ja sylkevät ne kylvöksi kaskituhkaan. He näkevät nälkää ja syövät. Vihaavat ja rakastavat. Synnyttävät ja kuolevat." On vuosi 1713 eli isonvihan aika, ja 13-vuotias tyttö joutuu ryöstelevien ja tappavien kasakoiden vangiksi veljensä kanssa. Veli auttaa hänet pakenemaan. Pieta taivaltaa kohti kauas taakse jääneitä vaaroja ja uupuu viimein suolle, nälkiintyneenä ja paljaat jalkansa loukanneena....
Mies ja merihirviö Lukemastani kirjasta puuttuvat kansipaperit. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Iris Murdoch: Meri, meri. Alkuteos The Sea, the Sea , 1978. Suomentanut Paavo Lehtonen. 547 s. Weilin + Göös, 1981. Oma antikvariaattilöytö, kiitos antikvariaatit. "Kuu oli kadonnut. Vesi loiski korkeammalla, lähempänä, ja se kosketti kalliota niin kevyesti että se kuului vain jonkinlaisena värähtelynä. Meri oli tummentunut tähtien alistamana. Ja tähdet tuntuivat liikkuvan aivan kuin olisin nähnyt taivaiden pyörimisen jonkinlaisena valtavana ratinana, mutta nyt, taivaalla ei näkynyt mitään tapahtumia, ei tähdenlentoja, ei putoavia tähtiä, joita ihmisaistit olisivat pystyneet havaitsemaan tai edes tajuamaan. Kaikki oli liikettä, kaikki oli muutosta, ja jotenkin tämän saattoi nähdä vaikka sitä ei pystynytkään kuvittelemaan. Enkä minä ollut enää minä, vaan jotain joka oli kutistunut atomiksi, atomin atomi, välttämätön vangittu katsoja, pieni peili johon tämä kaikki säteili välinpitämätt...