Siirry pääsisältöön

Tekstit

Hanna Brotherus: Ainoa kotini

Hanna Brotherus: Ainoa kotini. WSOY 2021. 329 s. Äänikirjan lukija: Hanna Brotherus.   "Niin kauan kuin katson sukuni kuvaa etäältä, muut ihmiset näyttäytyvät niminä ja titteleinä. Tullessani lähemmäs näen, että jokainen on jonkun tyttö tai poika. Katson heitä ja itseäni kuin lintuparvea. En ole oksalla, vaan oksa on sisälläni ja sen ympärillä on lihani, vereni. Kova juurakko painaa olemassaoloni ydintä ja haluan ravistaa sen irti." 52-vuotias kirjailija ja koreografi-tanssija matkustaa Pariisiin muutamaksi viikoksi käydäkseen mielessään läpi suhdettaan itseensä ja perheeseensä. Matka on hänen ensimmäinen yksin tekemänsä matka. Ylipäätään kyseessä on ensimmäinen hänen täysin yksinään viettämänsä aika. Pariisiin hänet vie vanha valokuva, jossa hänen äitinsä on Pariisissa yhdessä oman äitinsä kanssa. Hän käy läpi suhdettaan vanhempiinsa ja sisaruksiinsa, tuntemuksiaan puuttuvasta rakkaudesta ja perheenjäsenten kyvyttömyydestä olla toisilleen läsnä, mutta myös hyviä asioita ja m
Uusimmat tekstit

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita

Hassan Blasim: Kelloja ja vieraita. Bazar 2021. 200 s. Suomentanut Sampsa Peltonen. Arabiaksi kirjoittava, suomalainen Hassan Blasim on armoitettu tarinankertoja. Hänen tarinansa ovat täynnä tarinoita, jotka poikivat yhä uusia tarinoita, kuten erityisesti hänen edellinen kirjansa Allah99  kertomusgalleriallaan osoitti.  Blasimin uusin kirja koostuu kahdesta osasta. Ensimmäisessä ollaan Mosulissa, kellokirkoksi kutsutussa dominikaaniveljeskunnan 1800-luvulla perustamassa kirkossa, jossa nyt toimii Isiksen kuulustelukeskus. Päähenkilöinä ovat Isisin joukkojen muonittaja ja hänen apupoikansa, vielä alaikäinen jesidinuorukainen, jonka Isis on ryöstänyt lapsena. Vanha mies kertoo pojalle iltaisin tarinoita kirkon historiasta rauhoittaakseen pojan mieltä tämän näkemien tapahtumien aiheuttamilta öisiltä painajaisilta. Blasim kuvaa Irakin todellisuutta, jossa silmitön väkivalta on vaarassa leimahtaa milloin tahansa kidutukseksi ja kuolemaksi.  Toisessa osassa pakolainen saapuu pohjoiseen onnel

Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu

  Johanna Sinisalo: Ukkoshuilu. Otava 2021. 440 s.  "Onko meille jo näytetty voimaa ilman että olemme tienneet sen olevan voimannäyttö? Kivi odottaa. Hiekka odottaa. Vesi odottaa. Ne odottavat kärsivällisinä. Hiekka muistaa, kivi muistaa, vesi muistaa. Salama lyö. Tuli muovaa vedestä olennon, maasta esineen. Olemme sään lapsia. Veden, kiven ja hiekan lapsia." Sinisalo on jälleen tarttunut kuumaan aiheeseen. Hänen syksyn uutuutena ilmestynyt kirjansa käsittelee ilmastoa ja säätä. Sinisalon tuotannosta tutut tarinan rakennusainekset ovat läsnä: myyttinen taso, runsaat tietosisällöt ja digitaalikanavien käyttö. Ja arkeen tunkeutuva outous ja pelko. Tällä kertaa kaikki alkaa raamatullisesta ajasta. Kuulemme uuden, mukaansa tempaavan version Raamatun ehkä kaunokirjallisesti mielenkiintoisimmasta kertomuksesta, Joonan tarinasta.  Aikansa liikemiehen ja  Jahven  sivutoimisen profeetan Yonahin käsiin joutuu ihmeellinen esine, kivimäinen ukkoshuilu, johon puhaltamalla vanha nainen aav

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri

Christy Lefteri: Aleppon mehiläistarhuri. S&S 2021. 382 s. Alkuteos The Beekeeper of Aleppo 2019. Suomentanut Leena Ojalatva. Mitä ihmisestä jää, kun hän on menettänyt kaiken ja maailma on sortunut hänen ympärillään? Tämä on Christy Lefterin kirjan lähtötilanne. Tästä alkaa pariskunnan vaarallinen pakomatka raunioina olevasta Alepposta ja Syyriasta. Tarina, johon sekoittuu unen- tai fantasianomaisia elementtejä, etenee useammalla aikatasolla: pakomatkalle sijoittuvassa nykyisyydessä ja sitä leikkaavina muistoina. Nuri on mehiläistarhuri vailla mehiläisiään ja Afra on sokeutunut taiteilija. He lähtevät yrittämään matkaa kohti Englantia, jonne aikaisemmin lähtenyt sukulaisperhe on päätynyt. Heidän henkensä on matkan aikana vaarassa useamman kerran, mutta vielä useammin on vaarassa heidän elämänuskonsa, kun he liittyvät vuonna 2015 liikkeelle lähteneisiin epätoivoisiin pakolaisvirtoihin. Kirjailija Christy Lefterillä, joka on syntynyt Englannissa, on itsellään vanhempiensa kautta pako

Lintusaaren naiset: Holly

  Maisku Myllymäki: Holly. WSOY 2021. 255 s. Äänikirjan lukija: Outi Vuoriranta.  Maisku Myllymäki on kirjoittanut sellaisen kirjan, jota kirjastonhoitajalta odottaisikin: huolellisesti raportoiduista kirjallisista viittauksista tiheän. Julkisuudesta vetäytyneen näyttelijän ja ohjaajan Holly Ön pakosaaren ääriviivojen takaa kajastelee Iris Murdochin Meri, meri , joka mainitaankin useampaan kertaan tarinassa.  Viittaukset eivät kuitenkaan ole pääasia. Ehkä ne ovat mukana osoittamassa kohtalontoveruuden merkitystä.  Hollyn raportoimasta vihermehiläissyöjästä s aarelle toimittajana juttua tekemään menevä, raskaana oloaan aavisteleva Eva Greve vertaa ihmisiä maatuskanukkeihin. Nuken sisällä on aina toinen nukke, kunnes tulee se viimeinen; se joka ei enää jakaudu, vaan on kyllin omana itsenään. Molemmat naiset ovat eri syistä perheettömiä, kuten on ollut myös Hollyn kaukaiseksi jäänyt sukulaisnainen, joka on jättänyt saaren taloineen Hollylle perinnöksi. Naiset ovat toistensa vastakohtia:

Talo maailman reunalla

Satu Rämö: Talo maailman reunalla - vuosi Islannin maaseudulla. WSOY 2021. 294 s + 16 kuvasivua. Äänikirja Storytel, lukija Eila Pyhältö. Satu Rämö jatkaa islantilaisen elämänsä kuvaamista aikaisempien kirjojensa tapaan. Hän kertoo perheestään ja sen sattumuksista, Islannista ja islantilaisesta elämäntavasta. Huumori on yleensä kuvassa mukana, eikä hän jätä käyttämättä tilaisuutta kertoa Islannista ja sen historiasta sopivissa yhteyksissä.  Kirjan lukeminen on vähän kuin lukisi kirjettä ystävältä, kuulumiset päivittyvät aikaisempia kirjoja lukeneelle. Kirjan alussa Reykjavikissa asuva perhe päättääkin muuttaa Länsivuonoille, jossa luonto ja kaikki muukin on lähempänä. Sattuman kautta he pääsevät vuokralle suloiseen pikkutaloon, joka omistaja on ulkomailla. Ísafjörðurin kylä ottaa heidät lämpimästi vastaan.  Kyläläisistä löytyy uusia ystäviä kaikille perheenjäsenille ja paikka opettaa nauttimaan pienistä, mukavista asioista, kuten vaikkapa siitä, että kaikki, mitä elämässä tarvitaan, lö

Takaisin lapsuuden kauhuihin: Jag for ner till bror / Lähdin veljen luo

      Karin Smirnoff:  Jag for ner till bror (2018). Lähdin veljen luo. Tammi 2021. 294 s. Suom. Outi Menna.  Smirnoffin kirjan alkuasetelma muistuttaa vähän Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys -kirjaa. Päähenkilö, nuorehko nainen, matkustaa hyvin pitkän ajan jälkeen entiselle, syrjäiselle kotiseudulleen Västerbottenin Smalångerin kylään. Siihen yhtäläisyydet melkein päättyvätkin, sillä siinä, missä Karilan tarina alkaa tästä kehkeytyä ja laveta kohti mielikuvituksellista seikkailua, Smirnoffin tarina kapenee ja tarkentuu kohti tuskallisia muistoja lapsuuden tapahtumista.  Henkilöiden keskustelut kuitenkin sukeutuvat samaan malliin sekä Karilalla että Smirnoffilla. Lauseet ovat yksisanaisia, keskeytyvät; ääneen lausuttuihin kysymyksiin ei tule vastauksia, mutta joskus niitä tulee lausumattomiin kysymyksiin. Kun Karilan syrjäseutujen outoudesta nouseva huumori on veijariromaanimaista ja kansanperinteen fantasiamaailmoista nousevaa, Smirnoffin huumori on sysisynkkää kuten myös tarina,