Satunnainen ohilukija

Vaietut tarinat Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Haluan kuulla kaiken. Alkuteos Tell me everything , 2024. Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. 333 s. Tammi 2026. Keltainen kirjasto 563. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos. "Tämä on tarina Bob Burgessista, pitkästä, tukevasta miehestä, joka asuu Mainessa Crosbyn kaupungissa, ja nyt hänestä puhuessamme hän on kuusikymmentäviisivuotias. Bob on suurisydäminen mies, mutta ei hän sitä itse tiedä. Meidän muiden lailla hän hän ei tunne itseään niin hyvin kuin kuin uskoo, eikä hän milloinkaan olisi voinut uskoa, että hänen elämässään olisi mitään kertomisen arvoista. Mutta kyllä siinä on, meidän kaikkien elämässä on." Lucy Barton ja Olive Kitteridge kertovat toisilleen tarinoita. Lucy Barton on pandemian jälkeen palannut asumaan yhdessä entisen miehensä Williamin kanssa Mainen Crosbyyn. Hän käy kävelyillä Bob Burgessin kanssa ja he usk...

Raakaa pilaa Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Burgessin pojat. Alkuteos The Burgess Boys , 2013. Suomennos Kristiina Rikman. Kirjan päällys Laura Lyytinen. 405 s. Tammi, Keltainen kirjasto 554. 2025. Kirjaston kirja, kiitos kirjastolaitos.      "Mutta kun Susan Burgessin poika sitten meni tekemään sen mitä teki - ja kun juttu sitten levisi lehdissä, jopa The New York Times kirjoitti siitä ja televisiossakin siitä oli juttua - sanoin puhelimessa äidilleni: "Taidan kirjoittaa kirjan Burgessin lapsista."     "Se onkin hyvä aihe", hän sanoi.     "Ihmiset eivät pidä siitä, että kirjoitan tuttavistani."     Äiti oli sinä iltana väsynyt. Hän haukotteli. "Ethän sinä heitä tunne", hän sanoi. "Ei kukaan koskaan tunne ketään." " Kirjan prologissa esitetty ajatus siitä kuinka vähän ylipäätään tunnemme toisiamme sopii hyvin aloittamaan Elizabeth Stroutin romaanin Burgessin pojat . Romaanin, joka kuv...

Kontrollissa Kirjan päällys Laura Lyytinen. Valokuva kirjasta Ellen Karhulampi Jenny Erpenbeck: Kairos. Saksankielinen alkuteos Kairos, 2021. Suomennos Jukka-Pekka Pajunen. Päällys Laura Lyytinen. Kannen valokuvat IStockphoto. 408 s. Keltainen kirjasto 555. Tammi 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Kairoksella, onnellisen hetken jumalalla, on tarinan mukaan otsallaan yksi ainoa kihara, josta häntä saattaa tarttua kiinni, eikä mistään muualta. Jos jumala joskus  kuitenkin siivin varustetuilla jaloillaan lentää ohi, Kairos kääntää näkyviin kallonsa kaljun takaraivon, joka on sileä ja jossa ei ole mitään mistä tarttua käsillä kiinni. Oliko se onnellinen hetki, kun hän aikoinaan yhdeksäntoistavuotiaana neitokaisena kohtasi Hansin?" Itä-Berliinissä elävä Katharina on 19-vuotias, Hans häntä 34 vuotta vanhempi ja tunnettu kirjailija ja radioääni. Kun he 1980-luvun lopulla kohtaavat, he rakastuvat suin päin, vaikka Hans on naimisissa ja teini-ikäisen pojan isä. He täyttävät ...

Alkuperä Kirjan kansi Laura Lyytinen. Valokuva Ellen Karhulampi Elizabeth Strout: Voi Willam! Alkuteos Oh, William! Suomentanut Kristiina Rikman. Päällys Laura Lyytinen. 226 s. Keltainen kirjasto, Tammi 2022. "Koska olen kirjailija, kirjoitan kuin kirjoittaisin romaania, mutta tämä tarina on totta - niin totta kuin pystyn muistamaan." Jo muistakin Elizabeth Stroutin  kirjoista tuttu Lucy Barton on eronnut miehestään Williamista jo kauan sitten. Heidän välillään on kuitenkin vielä ystävyyden tapaista ja hiukan Lucylle yllättäen William pyytää Lucyn mukaansa lähtiessään selvittämään äitinsä puoleisia sukujuuriaan. Entinen pariskunta lähtee yhdessä matkaan, määränpäänään Maine, jossa William on saanut dna-sovelluksen kautta selville asuvan äitinsä sukua. Williamilla on sisarpuoli, josta hän ei ole tiennyt aikaisemmin mitään. Williamin biologinen isä on ollut natsi ja tuotu USA:han sotavankina ja tavannut Williamin äidin työskennellessään maatyöntekijänä. William ja Lucy ovat avi...

AALTOLIIKE Jenny Erpenbeck: Mennä, meni, mennyt.  (Alkuteos:   Gehen, ging, gegangen , 2015) Suom. Jukka-Pekka Pajunen. 415 s. Kansi: Laura Lyytinen. Tammi, 2019 "Richard on ollut eläkkeellä vasta muutaman viikon, ja hän oli toki tiennyt tuona marraskuisena päivänä lukemansa asiat jo lähes koko elämänsä ajan, mutta vasta tänään hänen tajuntaansa sujahtanut pieni lisätieto saa kaiken loksahtamaan uuteen, erilaiseen järjestykseen. Kuinka usein onkaan vielä opittava uudestaan se, minkä jo tietää, ja oivallettava se aina vain uudestaan ja uudestaan, kuinka monet peitteet on revittävä pois ennen kuin on todella ymmärtänyt asiat aina ytimiä myöten? Riittääkö siihen edes yksi ihmisikä? Hänen - tai jonkun toisen?" Klassisten kielten professori Richard jää eläkkeelle yliopistovirastaan Berliinissä ja äkkiä hän ei oikein tiedä, mitä tekisi sillä kaikella ajalla, mitä hänellä on. Hän kiinnostuu kaupungilla näkemästään turvapaikanhakijoiden mielenosoituksesta ja alkaa ottaa selvää turvap...

Keinotekoinen vai aito? Kazuo Ishiguro: Klara ja aurinko (Klara and the Sun, 2021). Suom. Helene Bützov. Kannen suunnittelu Laura Lyytinen. 371 s. Keltainen kirjasto, Tammi 2021. "Klara, asia on niin, että huolestuminen keinoystävistä voimistuu ja laajenee koko ajan. Sanotaan, että teistä on tullut liian fiksuja. Ihmiset pelkäävät, koska eivät enää ymmärrä, mitä sisällänne tapahtuu. He näkevät, mitä te teette. He myöntävät, että ratkaisunne ja suosituksenne ovat asiallisia ja luotettavia, lähes aina oikeita. Mutta he eivät pidä siitä, etteivät tiedä, miten päädytte niihin."  Kazuo Ishiguron romaanissa Klara on keinoystävä, joka odottaa myymälässä, että joku lapsi tai nuori valitsisi juuri hänet ystäväkseen. Perheissä keinoystävien tehtävänä on ehkäistä lasten ja nuorten yksinäisyyttä sekä tukea heidän kehitystään, ja Klara ryhtyy heti toteuttamaan tätä tehtäväänsä, kun teini-ikäinen Josie valitsee hänet. Klara on jonnekin ei kovinkaan kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan ta...

Ennakoivia tahteja Jenny Erpenbeck: Päivien loppu. Alkuteos Aller Tage Abend, 2012. Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen. 314 s. Päällys: Laura Lyytinen, alkuperäiskuvat Istockphoto. Tammi 2020. Äänikirjan lukija Meri Nenonen. "Oliko hänen elämässään edes kahta hetkeä, jolloin häntä olisi voinut verrata itseensä? Eikö kaikki ollut todellista? Vai oliko kaikki petosta? Jos elämäntarinan lukeva henkilö on hänelle kasvoton, niin mitkä kasvot hän paljastaa lukijalle, mitkä sokeat kasvot paljastuvat sokealle peilille?" Marisha Rasi-Koskisen romaania Pudonneet kommentoi joku (kiitos siitä!) vertaamalla sitä Jenny Erpenbeckin Päivien loppu -romaaniin. Toki teema monista mahdollisista elämistä on aika yleinenkin kirjallisuudessa. Mm. Paul Austerin romaani 4321 on yksi versio tästä teemasta. Minua kuitenkin alkoi kiinnostaa Erpenbeck. Vaikkapa vain siksi, että hän on saanut idean lukemattomista mahdollisuuksista mahtumaan n. 300 sivuun, kun Auster on tarvinnut, tai ainakin käyttänyt, siihe...