Keinotekoinen vai aito?
"Klara, asia on niin, että huolestuminen keinoystävistä voimistuu ja laajenee koko ajan. Sanotaan, että teistä on tullut liian fiksuja. Ihmiset pelkäävät, koska eivät enää ymmärrä, mitä sisällänne tapahtuu. He näkevät, mitä te teette. He myöntävät, että ratkaisunne ja suosituksenne ovat asiallisia ja luotettavia, lähes aina oikeita. Mutta he eivät pidä siitä, etteivät tiedä, miten päädytte niihin."
Klara on jonnekin ei kovinkaan kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan kertoja. Hän havainnoi erittäin tarkasti ympäristöään ja tekee myös ihmisten tunnetiloihin liittyviä päätelmiä tavoitteenaan oppia palvelemaan emäntäänsä entistäkin paremmin. Tietyissä asioissa hänen havaintokykynsä ylittää inhimillisen havaintokyvyn, mutta vähäisen kokemuksensa vuoksi hänen päätelmänsä maailmasta ja ihmisistä saattavat olla puutteellisia tai erikoisia. Tämä tuo kerrontaan omaa viehätystään, out-of-the-box -ajattelua.
Lukijana päättelen tarinan ajoittuvan melko läheiseen tulevaisuuteen tai vaihtoehtoiseen maailmaan siitä syystä, että kuvattu maailma ei ulkoisesti juurikaan eroa nykyisestä, ainakaan mitä kirjassa melko tarkkaan kuvattuun kaupunkikuvaan tulee. Ihmiset ajelevat bensiini- ja diesel-autoilla, talot ovat nykyisen kaltaisia jne.
Suurimmat teknologisen kehityksen mukanaan tuomat muutokset ovatkin tapahtuneet ihmisissä.
Suurin osa lapsista on geneettisesti muunneltuja optimaalisen menestyksen takaamiseksi. "Muuntamattomat" lapset ovat kirjassa kuvatussa elämänpiirissä enää pieni vähemmistö ja monet heistä ovat myös tavalla tai toisella taloudellisesti ja sosiaalisesti syrjäytyneitä. Lähes mikään korkeakoulu ei enää ota opiskelijoikseen muuntamattomia. Sellaisia kuin Josien paras ystävä Rick, jonka kanssa Josiella on myös yhteisiä tulevaisuudensuunnitelmia.
Geneettisellä muuntelulla on kuitenkin haittavaikutuksensa ja Klara joutuu havainnoimaan niitä hyvin läheltä, sillä Josie ei ole terve. Josien äidin suhde Klaraan on jännitteinen alusta saakka, ja Klara yrittää kovasti ymmärtää miksi.
Kirjassa Klaran ajattelu ja havainnot kehittyvät tarkkailun ja ihmisten jäljittelyn kautta. Hän mukautuu ihmisten tahtoon, mutta tekee myös hiljaisesti omia päätelmiään ja jopa päätöksiään. Tarina herättää pohtimaan, mitä tietoisuus on, ja mitä on inhimillisyyden tunnusmerkkinä pidetty ainutlaatuisuus, onko sitä olemassa. Tai ovatko ainutlaatuisuus ja tietoisuus muidenkin kuin ihmisten ominaisuuksia.
Itse luin kirjaa myös kommenttina henkisen ajattelun kehittymiseen tai rappeutumiseen. Mitä on ajateltava siitä, jos ainoa epäitsekkyyteen ja uhrautuvuuteen kykenevä olento onkin robotti tai androidi? Ja missä siis menee ihmisen ja androidin raja?
Helene Bützovin käännöstä Ishiguron kirkkaasta ja selkeästä tekstistä on ilo lukea.
Japanissa syntynyt Ishiguro on asunut lapsesta saakka Englannissa. Hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2017. Klara ja aurinko voitti Helsingin Science Fiction Seuran Tähtivaeltaja-palkinnon parhaasta vuonna 2021 ilmestyneestä science fiction -kirjasta.
Muualla:
Tähtivaeltaja-palkinto Kazuo Ishiguron romaanille, jossa androidi omistautuu teinitytön ystäväksi. HS 11.5.2022. Arla Kanerva.
Mustelmiinan mietteitä. 11.2.2023. Lily-blogit.
Helmet-lukuhaasteessa 2023 kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
15. Kirjan nimessä on ja-sana
18. Kirja on kirjoitettu alun perin englannin kielellä
21. Kirja on scifiä
29. Kirjassa on minäkertoja
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
40. Kirjassa hylätään jotain
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa (tästä täytyy jokaisen muodostaa oma näkemyksensä)
Kommentit
Lähetä kommentti