Siirry pääsisältöön

Robert Seethaler: Kokonainen elämä

Mies ja luonnonvoimat



Robert Seethaler: Kokonainen elämä. (Alkuteos: Ein Ganzes Leben, 2014) Suomennos Raimo Salminen. 130 s. Kansi Sanna-Reeta Meilahti. Aula & Co 2020.  

Andreas Egger elää elämänsä pääosin Itävallan Alppien pienessä kylässä. Hän saapuu sinne poikasena kaulassaan kuolleen äitinsä jättämän pienen perinnön sisältävä nahkapussi, jonka luovuttaa hänet huollettavakseen ottavalle perheelle. Ja hän poistuu sieltä vain lähteäkseen sotaan. Hänen kohdallaan toinen maailmansota kestää useita vuosia venäläisessä vankilassa vielä päättymisensä jälkeenkin.

Sota näyttäytyy hiukan luonnonvoiman kaltaisena tapahtumana Eggerin elämässä eikä hän pohdi sitä tai sen aiheuttamia kärsimyksiä kovinkaan paljoa. Ei sen enempää kuin lumivyöryjäkään.

Egger ei paljon puhele, mutta tekee sitäkin enemmän. Hänen elämänsä on jo lapsena kovan työn täyttämää. Hänet kotiinsa työntekijäksi ottanut isäntä pieksee häntä ja vammauttaa hänet loppuiäkseen. Pahasta ontumisestaan huolimatta Egger tuntee vuoriston kuin omat taskunsa ja hänestä tulee väkivahva luottotyöntekijä kylään saapuvalle rautatieyhtiölle.

Rautatie vuorten yli valmistuu ja maailma muuttuu Eggerin n. 80 vuoden elinaikana. Vuoristoseudun muutos sähkön, rautatien, television ja muiden jokaisen elämään vaikuttavien keksintöjen seurauksena piirtyy kirjassa harvoin ja valituin vedoin. 

Pieniä onnen tuokioita mahtuu Eggerin muutoin karuun elämään. Hän löytää ihmeekseen rakkauden ja myös suurenmoisen tavan ilmentää sitä. Hän saa viettää vaimonsa kanssa lyhyen, onnellisen ajan ennen tämän menettämistä. Vastoinkäymistensä jälkeen hän jatkaa elämäänsä katkeroitumatta. Ajan oloon hänestä tulee kylässä outona pidetty maakuopassa elävä vanha mies, eräänlainen reliikki.

Robert Seethalerin pienoisromaanissaan kertoma Eggerin elämäntarina on paljas ja vailla turhia selityksiä kuin vuoristoseutu, josta se on kasvanut. Tarinan sisältämät elämänvaiheet eivät ole mitenkään epätavallisia kuvaamallaan ajanjaksolla Itävallan tai Euroopan historiassa. Kuitenkin lukija seuraa tarinaa jännittyneenä, myötäeläen ja ihmetellen, tajuten kuvattuun elämään sisältyvän suuruuden ja myös sen, kuinka helposti siinä kuvatun kaltainen inhimillinen arvokkuus jää iäksi unohduksiin.

Arvokkuus on nimen omaan se Andreas Eggerin ominaisuus, joka romaanista välittyy. Minusta se tuntuu olevan jonkinlaista sukua John Williamsin Stonerin itsestään melua pitämättömälle arvokkuudelle. Elämänvaiheille, jotka nykyhetken hedonistisesti maailmaan suhtautuville ihmisille näyttäytyvät äärimmäisen karuina ja vaatimattomina ja joissa syntyy ihmisiä, jotka eivät ensisijaisesti kysele ja laske, mitä elämä heille antaa, vaan antavat itse sen mitä elämä tuntuu vaativan, tuntematta tai ainakaan ilmaisematta osattomuutta.

Tällainen suhtautuminen elämään on nykyihmiselle lähes mystiikkaa lähenevän erikoista, ja siihen ehkä perustuu myös kirjan vaikeasti määriteltävä viehätys. 

Seethalerilta on julkaistu suomeksi aikaisemmin romaani Tupakkakauppias. Hän on Berliinissä asuva itävaltalaissyntyinen näyttelijä ja kirjailija, jonka romaanit ovat olleet suurmenestyksiä saksalaisella kielialueella. Kokonainen elämä oli Saksan Man Booker-ehdokas ja se on käännetty liki 40 kielelle. Raimo Salmisen käännös on nautittavan eleetön ja sujuva.


Muualla:


Maailmankirjat - Käännöskirjallisuuden verkkolehti. Risto Niemi-Pynttäri 1.7.2020




Helmet-lukuhaasteessa 2023 
voisin sijoittaa kirjan kohtiin:

5. Kirjassa ollaan maan alla
11. Kirjailijan nimessä on yhtä monta kirjainta kuin sinun nimessäsi (15)
30. Kirja on ollut ehdokkaana kirjallisuuspalkinnon saajaksi
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta (kiitos vinkin antajalle!)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Emmi Itäranta: Lumenlaulaja

Louhen synty Kirjan kansi Jussi Kaakinen. Valokuva Ellen Karhulampi Emmi Itäranta: Lumenlaulaja. Graafinen suunnittelu Jussi Kaakinen. 410 s. Teos 2025. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Katselin, miten Synnytär käveli vastasyntyneessä maailmassa ja kultainen kimallus aaltojen alla osui hänen silmiinsä, kutsui häntä lähemmäs. Hän kurkotti kätensä mereen ja sulki sormensa hohtavan kiven ympärille: sen pintaan oli tarttunut auringonvaloa . Synnytär muovasi kivestä käsissään saaren. Sen karuun louhikkomaahan hän pudotti pisaran maitoa rinnoiltaan, ja pisara alkoi versoa kalliosta. Maanalaisessa pimeydessä se työnsi juurensa syvälle maan sydämeen asti, ja maan päälle se kasvatti korkean varren, pylvään, joka kiertyi ympäri yhdessä auringon kanssa. Pylvään pintaa peittivät kirjavat kuviot kuin linnunmunaa tai käärmeen suomuista ihoa." Pohjolan matriarkaalinen kylä on vauras. Siellä naiset käyttävät taikavoimaansa kylän yhteiseksi hyödyksi ja turvaksi ja miehet käyvät kauppaa,...

Hanna Weselius: Pronominit

Hetki taivaalla Kirjan kansi Matti Ruokonen Hanna Weselius: Pronominit. 377 s. Kansi Matti Ruokonen, kannen kuvat iStock. WSOY 2025 Kustantajan sähköinen arvostelukappale, kiitos. "Kaikkialla, missä on ihmisiä, ilmassa risteilevät katseet, mielikuvat ja niihin kietoutuneet tunteet. Matkustamo on vaalea, muovinen ja yhdentekevä tila, mutta sen ilma on tiheää ja sakeaa, koska jokainen matkustaja on ottanut kaikki mielikuvansa ja tunteensa mukaan." Ollaan nousuun lähtevässä lentokoneessa. Määränpäänä on kansainvälinen lentokenttä, muuta tietoa matkustajilla ei ole.  Matkustajat katsovat Titanic-elokuvaa omilta näytöiltään. Käy ilmi, että ruokakärryyn ei ole pakattu ruokaa nimeksikään matkalle mukaan. Vettä ja punaviiniä sentään löytyy runsaasti. Lisäksi osa matkustamon penkeistä on peitetty tiiviillä, lattiaan saakka ulottuvalla pressulla eikä stuerttikaan tiedä, mitä pressujen alla on. Mielessä käyvät arvaukset muuttuvat matkan edetessä yhä synkemmiksi. Henkilöt on nimetty heid...

Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura

Kaiken mitta Marisha Rasi-Koskinen: Kesuura. Kansi Jussi Karjalainen. 441 s. Teos 2025. Kustantajan ennakkokappale, kiitos. Kirjan kansi Jussi Karjalainen. Valokuva Ellen Karhulampi "Ihmiset eivät kestä ajatusta kuolemastaan, Lii sanoi samalla kun pyöritteli lusikkaa kupissaan, oli kyse sitten oman minuuden tai koko lajin katoamisesta. He eivät uskalla vain lakata olemasta vaan haluavat jatkua missä tahansa. Biologisissa jälkeläisissä. Tieteessä tai taiteessa. Geeneissä tai vesileimassa. Kollektiivisessa tai virtuaalisessa alitajunnassa. Ihmiskunnan yhteisessä muistissa. Ihminen ei hyväksy sitä, hän jatkoi, että inhimillinen äly olisi vain välivaihe, niin kuin se väistämättä on, tai että elämä jatkuisi hallitsemattomalla tavalla, suuntaan jonka voisi nimetä dystopiaksi tai utopiaksi vain, jos sitä tarkastelee nykyihmisen mittapuulla." Marisha Rasi-Koskisen romaanissa Kesuura ollaan kiperässä tilanteessa ja kiperässä paikassakin tulevaisuudessa. Ihminen ja ihmisenkaltainen r...