Siirry pääsisältöön

Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta

Kasvoja Intiasta



Aito huijaus - 10 novellia nyky-Intiasta. Koonnut ja suomentanut Titia Shuurman. 218 s. Aporia, 2016. Kirjoittajat: Tabish Khair, Parvati Sharma, Shahnaz Habib, Radhika Jha, Jaspreet Singh, Anjum Hasan, Mridula Koshy, Janice Pariat, Philip John, Manjula Padmanabhan. Kannen ja ulkoasun suunnittelu: Martti Jalava. Kannen valokuva: Titia Shuurman.

Titia Shuurmanin erinomaisella tavalla kokoaman ja suomentaman novelliantologian intialaisia kirjailijoita yhdistää se, että he kaikki kirjoittavat teoksensa englannin kielellä. Kirjan saatteeksi kirjoittamassaan esseessä suomentaja esittää tiiviin katsauksen Intian 2000-luvun englanninkielisen kirjallisuuden reunaehdoista.

Toki englanti on kolonialismin kieli, mutta se on toisaalta myös kieli, jolla kaikki kokoelman kirjailijat ovat saaneet koulutuksensa ja jota käyttämällä he pääsevät näkyville myös kansainvälisesti. Monet kirjoittajista ovat asuneet tai asuvat ulkomailla. Heidän äidinkielensä näkyy silti paikallissanastossa, jota he käyttävät siellä täällä tekstissään. Kirjaan kuuluukin sanasto käytetyistä ilmaisuista, nopeasti vilkaisten laskin sieltä puolisen tusinaa eri kieltä.

Shuurmanin kokoelmalle antama nimi sopii paradoksaalisuudessaan hyvin kuvaamaan Intian vastakohtaisuuksia, joita myös antologian tekstit kuvastavat kukin omalla tavallaan. Lajityypeiltään ja tyylillisesti tekstit vaihtelevat ironisen realistisista todellisuudenkuvauksista spekulatiiviseen fiktioon ja kauhutarinaan.

Yläluokan nauttima eristäytynyt suoja ja ylellisyys ja toisaalta kastittomien ja päiväpalkalla raatavien tai kodittomien ja kerjäämällä itsensä elättävien ihmisten sattumalle alttiit kohtalot vaihtelevat teksteissä. Naisten asema, korruptio ja valtion kansalaisiinsa kohdistama väkivaltakoneisto ovat muutamia novellien käsittelemiä aihepiirejä. Yhteiskunnallinen todellisuus ja erilaiset elämäntavat ja kulttuurit nousevat esiin. 

Kokoelman moninaisuudesta huolimatta kokonaisuus ei ole tilkkutäkki. Novellit tuntuvat kommunikoivan keskenään hiukan samaan tapaan kuin intialaisen kaupungin vilinässä kaikki ovat jollakin merkillisellä tavalla tietoisia toisistaan. Kokonaisuus on nautittava, yllätyksellinen ja elävästi intialaista todellisuutta kuvastava. Monista raskaista aihepiireistä huolimatta kirja on helposti lähestyttävä ja siinä on paljon kutkuttavaa huumoria, milloin lempeää milloin terävämpää. Kaikki tekstien merkitykset ja tasot eivät luultavasti aukea länsimaiselle lukijalle, mutta ainakin Intiassa vieraillut lukija tavoittaa nopeasti myös omat tunnelmansa tästä monin tavoin hämmästyttävästä maasta.

Tabish Kairin Huijaus kuvaa kyynistä toimittajaa, joka joutuu vastakkain maaseudulta pääkaupunkiin mielenilmaisuaan esittämään tulleen äidin ja pojan kanssa. He kertovat kotikylässään puhjenneesta kastiväkivallasta, jossa perheen isä on tapettu ja äidiltä ja pikkupojalta on viety heidän kotinsa ja maapalansa. Toimittaja on varma, että kyseessä on huijaus, mutta lyötyään vetoa asiasta hänelle kertoneen avustustyöntekijän kanssa hän vaatii äitiä ja poikaa palaamaan kanssaan heidän kotikyläänsä todistaakseen tarinansa. 

"-- Ne ovat tulleet Biharista, jonkin Tikrin kylän suunnalta, siellä on ollut jotain kastiväkivaltaa, jota teikäläiset eivät ole uutisoineet.
Jos sitä ei ole uutisoitu niin ei sitä ole tapahtunutkaan."

Taloudellisesti menestyneen luokan ja sivistyneistön elämän kuvaukset rakkaus- ja kotiapulaishuolineen (Pervati Sharma: Kuollut kameli; Shahnaz Habib: Aito ja vieraanvarainen) ja älyllisine maailmankuvineen (Anjum Hasan: Immanuel Kant Shillongissa) vaihtelevat jätteenkerääjien ja päiväpalkalla työskentelevien helposti ja sattuman oikusta tuhottavissa olevan elämän kanssa (Mridula Koshy: Koodawallan rakkaus; Radhika Jha: Norsu ja Maruti).

Jaspreet Singhin Kapteeni Faiz -kertomuksessa kuvataan Intian ja Pakistanin välistä sotaa Kashmirin alueesta. Novelli on kokoelman kirjallisin, siinä tuodaan vastakkain kaksi sivistynyttä ja kirjallisuutta rakastavaa upseeria eri puolilta rajaa ja heidän yhteinen rakkautensa Kashmirin alueen runoilijan Shahidin tuotantoa kohtaan. Tuolla rakkaudella on käänteentekevä merkitys molempien miesten elämässä, ja sodassakin.

Janice Pariatin tarinassa Taivashaudat liikutaan kiinnostavasti vanhan uskomusmaailman ja nykyisyyden välisellä pettävällä maaperällä isän ja pojan välistä rakkauden sidettä kuvaten. Philip Johnin Muutos on liian vaisu sana ottaa spekulatiivisen fiktion keinot käyttöön naisten oikeuksien tai heidän elämänsä oikeudettomuuden ja sen koston käsittelyssä lähentyen kauhufiktiota ahdistelu- ja raiskauskulttuurin kontekstissa. Kun väkivalta kohdistuu naisiin, se on vain pieni arkielämän juonne, mutta kun sen kohteena ovat naisia ahdistelevat miehet, ollaankin tuntemattoman pelon äärellä. 

"Minun koskemattomuuttani loukattiin kerran. Osa minusta on edelleen menneisyyden vankina. Minä kutsun sitä osaa. Mutta se ei näe minua. Se on vajonnut pelon ja inhon suohon eikä pääse irti. Niinpä minä odotan. Odotan, että ajan hidas terapia vaikuttaisi, panen toivoni kehitykseen. --- Mutta täällä sairaalassa joudun joka päivä silmätysten veritöiden kanssa. Silloin se kaikki nousee taas mieleen. Menneisyyteni. Ihmisen käsittämätön julmuus. Ja mietin mielessäni: kuka tässä kehitystä kaipaa? Me tarvitsemme muodonmuutosta. Metamorfoosia. Ja sitä tarvitaan nyt."

Kauhukulttuuriin liittyy myös kokoelman päätösnovelli Manjula Padmanabhanin Syömingit. Siinä New Delhiin tyylikkäänä liikemiehenä matkustava vampyyri ihmettelee kuinka ei ole aikaisemmin tullut tajunneeksi Intian olevan vampyyrielämän paratiisi. Juuri niistä monista syistä, jotka jäytävät intialaisen yhteiskunnan hyvinvointia. Mutta Intialla on vampyyrillekin yllätys varattuna.

Hienoimpia ja kiinnostavimpia novellikokoelmia, mitä olen vähään aikaan lukenut!


Muualla:
Sataa valoa. 5.11.2022


Helmet-lukuhaasteessa 2023
voisin sijoittaa kirjan kohtiin:

8. Kirja kertoo pienestä kaupungista (osassa novelleja)
13. Kirjan kansi on värikäs tai kirjan nimi on värikäs
18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (Intia, Delhi)
29. Kirjassa on minäkertoja (osassa novelleja)
39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Mudlum: Tätini Ellen

Täti ja aikakerrostumat Mudlum: Tätini Ellen. Virolainen alkuteos Mitte ainult minu tädi Ellen, 2020. Suomennos Heidi Iivari. Graafinen suunnittelu Asko Künnap. 220 s. Enostone Kustannus 2023. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva: Ellen Karhulampi "Voisin kuvailla yksityiskohtaisesti kaikkia vaatteita, jotka roikkuivat Ellenin kaapissa, kaikkia nappirasioiden nappeja, huivirasioiden huiveja ja kenkälaatikoiden kenkiä. Hansikaslaatikossa oli pitkät turkoosinsiniset nailonsormikkaat, valkoiset pehmeänahkaiset ja osittain verkkokuvioiset autonkuljettajan hanskat sekä valkoiset ihomaiset morsiuskäsineet, ostettu Ellenin ja Juhanin häihin. Niitä häitä ei koskaan tullut." Mudlumin tarinassa menneiden vuosikymmenten Viro herää henkiin. Paitsi että kirjailija kuvaa tätiään Elleniä, omaa äitiään ja itseään, hän kuvaa hämmentävällä yksityiskohtien runsaudella miten Virossa on asuttu, millaisia bussipysäkkejä Tallinnassa on ollut ja millaisia kioskeja tavaravalikoimineen pysäkkie