Siirry pääsisältöön

Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas

Maijan paluu




Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas. 157 s. Kansi Jussi Jääskeläinen. Taitto ja vinjetit Pentti Nuortimo. Avain 2022. Julkaistu alun perin Storytel Original -äänikirjasarjana.


"Minun mielestäni uni on totta, mutta asiaa voisi tietysti ajatella toisinkin. Mutta ainakin tästä lentämisen näkökulmasta se on mielestäni totta. Se tuntuu todelta, jokainen pienikin liike. Aivan yhtä oikealta kuin todellisuus hereillä. Jos sinä kysyt minulta, millaista on lentää, niin minä osaan kyllä vastata. Ja miten minä osaisin vastata, jos minä en olisi lentänyt?"

Valo joutuu jäämään Maija-tätinsä luokse, kun isä ja äiti lähtevät kahdenkeskiselle lomalle. 

Rantaloman menetys ei häntä niinkään harmita, mutta se, ettei pääse lentämään, vetää hänen mielensä mustaksi. Eikä hän sitä paitsi ole edes oikein kunnolla tutustunut äitinsä vähän ankarana pitämään Maija-tätiinsä.

Ajasta Maija-tädin luona tulee kuitenkin odottamattoman hauskaa, sillä Maija-täti paljastaa uusia puolia itsestään. Jo aikaisemminkin hän on usein muistellut nuorena Englannissa au-pairina viettämiään aikoja, mutta nyt hän innostuu muistelemaan menneitä enemmänkin. Tädissä on oudot puolensa. Hän muun muassa kuljettaa mukanaan sateenvarjoa, jonka kädensija on norsun pään muotoinen. Ja hän ottaa sateenvarjon mukaansa vain, kun ei sada.

Lisäksi hän aikoo opettaa Valon lentämään unissaan.

Unissa lentämistä harjoitellaan monin tavoin: laskemalla liukumäkeä, tutkimalla Marc Chagallin maalauksissa lentäviä ihmisiä, kieppumalla ja sinkoilemalla edestakaisin Linnanmäen laitteissa jne. Tärkeintä ovat kuitenkin Maija-tädin antamat unissa lentämisen neuvot ennen nukkumaan menoa. Niiden avulla Valo tosiaankin oppii lentämään.

Vanhana unissaan lentäjänä ja Maija-tädin ihailijana jo hänen sadunhohtoisessa menneisyydessään Satunnainen ohilukija höristää korviaan Maija-tädin ohjeille. Neuvot ovatkin oikeansuuntaisia, vaikka Satunnaisen ohilukijan oma unissa lentämisen taito onkin syntynyt hiukan eri tavalla. Jokaisen lienee kuitenkin löydettävä oma tiensä tuon ihmiselle tärkeän taidon oppimiseen.

Kirja ilahduttaa sekä lapsi- että aikuislukijaa oivalluksillaan ja mielikuvitteluun ja luovuuteen kannustamisellaan. Minun mielestäni kirja olisi parhaimmillaan aikuisen ja alakouluikäisen lapsen yhteisissä lukutuokioissa. Lukutuokiot saattavat johtaa sukupolvikokemusten vaihtoon ja Maijan nuoruuden tarinoihin P.L. Traversin Maija Poppanen -kirjoissa. 

Emilia Lehtinen on elokuvantekijä ja lastenkirjailija. 

"Täynnä voimaa Valo lensi ja lensi. Hän kokeili erilaisia lentotapoja, sukelteli ilmassa, teki sulavia uintiliikkeitä, kiisi, liisi, syöksyi. Välillä hän pomppi pilvissä ja sitten hän lensi taas. Hän liisi pitkiä matkoja kädet sivuilla ja heittäytyi ilmanpyörteisiin kuin Leonardon kuvailema leija, laskeutui ja nousi niiden mukana, antautui niiden vietäväksi."

Muualla:
Unia ja unelmia. Lastenkirjahylly maanantai 16. tammikuuta 2023.

Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (jos olet käynyt Helsingissä, Linnanmäellä, Ateneumisissa tai Marc Chagallin näyttelyssä)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (unet, nukkuminen, mielikuvitus)
31. Kirjan kansikuvassa on taivas
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (jos haaveilet unissa lentämisestä)
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (au-pair, lasten kaitseminen)
38. Kirja perustuu myyttiin, taruun tai legendaan (noh: satuun)
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Top10 kirjat (2024)

Vuoden 2024 Top10 Van Gogh: Piles of French novels, 1887 Laadin vuonna 2024 tekemieni postausten perusteella kotimaisen ja käännöskirjallisuuden Top10-listaukset. Listojen tarkoituksena on enemmänkin katsoa, mikä minua on kuluneena lukuvuonna puhutellut kuin rankata kirjoja paremmuuden mukaan. Kaikkihan tiedämme miten suhteellista paremmuus on.  Mitä listani sitten kertovat lukuvuodestani? Löysin Claire Keeganin ja Han Kangin sekä yhteiskunnallisilta näkemyksiltään että henkilökuvaukseltaan hyvin tärkeiltä tuntuvat kirjat. Molemmilta luin kaiken, mitä on käännetty. Keeganilta myös yhden alkukielisen kirjan, Early in the Day  . Valitsin kummaltakin kirjailijalta yhden kirjan listalle. Muita erityisen puhuttelevia, minulle uusia ulkomaisia kirjailijoita olivat Jon Fosse, Ane Riel, A.S. Byatt ja Hérve Le Tellier. Sen lisäksi listallani on vanhoja suosikkejani, joilta en suinkaan ole vielä lukenut koko tuotantoa.  Kirjojen nimistä on linkit niitä koskeviin blogijuttuihin. Ulk...

Tiina Harvia: Pappa ei muista

Papassa on muisteltavaa Tiina Harvia: Pappa ei muista. 174 s. Kansi: Iiris Kallunki. Momentum Kirjat, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Iiris Kallunki. "Papan lähellä muiden oli hyvä olla, mutta pappa tarvitsi myös paljon omaa rauhaa. Joka päivä hän vaelteli yksin omissa ajatuksissaan kotitilansa metsässä. Kahdeksankymmentäluvulla se ei ollut vielä trendikästä eikä sille ollut käsitettä. Pikemminkin pappa oli vähän outo." Ikääntyessä muisti ja sen oikut alkavat olla yhä enemmän moninaisen kiinnostuksen kohteena itse kullekin. Siinä yksi syy, miksi Tiina Harvian esikoisromaani kiinnosti minua. Pappa ei muista on kuvaus läheisen nopeasti etenevästä muistisairaudesta. Vakavasta aiheesta huolimatta kirjassa on paljon huumoria, sitäkin kun tapaa olla niissä tilanteissa, joihin muistin katoaminen saattaa ihmisen itsensä ja hänen lähipiirinsä. Vaatii kuitenkin rakastavaa ja kunnioittavaa suhtautumista pystyä kertomaan niistä tapahtumist...

Anni Kytömäki: Mirabilis

Luonnon kerrostumat meissä Kuva Ellen Karhulampi. Kirjan kansi Jenni Noponen. Anni Kytömäki: Mirabilis. Kannen suunnittelu Jenni Noponen. 688 s. Gummerus, 2024. Kustantajan arvostelukappale, kiitos. "Leonhard luetteloi lajeja ja järjestää kortistoa. Instituutin suojissa maailma on kunnossa, luonto nimilaputettu. Hän pitää siitä. Ulkona vallitsee kaaos, sekava verkko, jossa eliöt syövät ja lahottavat toisiaan, loisivat, suosivat, auttavat, tappavat muita ja omiaan. Luontoa ovat kaikki yhteiselon muodot, raakuus, rakkaus ja raadonsyönti. Hyllyillä ja laatikoissa otukset tyyntyvät lajinimiksi ja saavat tiiviin kuvauksen elinpaikastaan, ravinnostaan ja lisääntymistavoistaan. Kaiken takaa voi koettaa aavistaa elämän tarkoituksen, ja yleensä se on huomattavasti selkeämpi kuin ihmisellä, joka heiluu utuisten unelmien, täpärien onnistumisten ja hirveiden erehdysten välillä." Suomalaisten "löytöretket" ja Amurin siirtokunta Venäjän omistamilla alueilla Koillis-Aasiassa ovat ...