Siirry pääsisältöön

Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas

Maijan paluu




Emilia Lehtinen: Unissa lentämisen opas. 157 s. Kansi Jussi Jääskeläinen. Taitto ja vinjetit Pentti Nuortimo. Avain 2022. Julkaistu alun perin Storytel Original -äänikirjasarjana.


"Minun mielestäni uni on totta, mutta asiaa voisi tietysti ajatella toisinkin. Mutta ainakin tästä lentämisen näkökulmasta se on mielestäni totta. Se tuntuu todelta, jokainen pienikin liike. Aivan yhtä oikealta kuin todellisuus hereillä. Jos sinä kysyt minulta, millaista on lentää, niin minä osaan kyllä vastata. Ja miten minä osaisin vastata, jos minä en olisi lentänyt?"

Valo joutuu jäämään Maija-tätinsä luokse, kun isä ja äiti lähtevät kahdenkeskiselle lomalle. 

Rantaloman menetys ei häntä niinkään harmita, mutta se, ettei pääse lentämään, vetää hänen mielensä mustaksi. Eikä hän sitä paitsi ole edes oikein kunnolla tutustunut äitinsä vähän ankarana pitämään Maija-tätiinsä.

Ajasta Maija-tädin luona tulee kuitenkin odottamattoman hauskaa, sillä Maija-täti paljastaa uusia puolia itsestään. Jo aikaisemminkin hän on usein muistellut nuorena Englannissa au-pairina viettämiään aikoja, mutta nyt hän innostuu muistelemaan menneitä enemmänkin. Tädissä on oudot puolensa. Hän muun muassa kuljettaa mukanaan sateenvarjoa, jonka kädensija on norsun pään muotoinen. Ja hän ottaa sateenvarjon mukaansa vain, kun ei sada.

Lisäksi hän aikoo opettaa Valon lentämään unissaan.

Unissa lentämistä harjoitellaan monin tavoin: laskemalla liukumäkeä, tutkimalla Marc Chagallin maalauksissa lentäviä ihmisiä, kieppumalla ja sinkoilemalla edestakaisin Linnanmäen laitteissa jne. Tärkeintä ovat kuitenkin Maija-tädin antamat unissa lentämisen neuvot ennen nukkumaan menoa. Niiden avulla Valo tosiaankin oppii lentämään.

Vanhana unissaan lentäjänä ja Maija-tädin ihailijana jo hänen sadunhohtoisessa menneisyydessään Satunnainen ohilukija höristää korviaan Maija-tädin ohjeille. Neuvot ovatkin oikeansuuntaisia, vaikka Satunnaisen ohilukijan oma unissa lentämisen taito onkin syntynyt hiukan eri tavalla. Jokaisen lienee kuitenkin löydettävä oma tiensä tuon ihmiselle tärkeän taidon oppimiseen.

Kirja ilahduttaa sekä lapsi- että aikuislukijaa oivalluksillaan ja mielikuvitteluun ja luovuuteen kannustamisellaan. Minun mielestäni kirja olisi parhaimmillaan aikuisen ja alakouluikäisen lapsen yhteisissä lukutuokioissa. Lukutuokiot saattavat johtaa sukupolvikokemusten vaihtoon ja Maijan nuoruuden tarinoihin P.L. Traversin Maija Poppanen -kirjoissa. 

Emilia Lehtinen on elokuvantekijä ja lastenkirjailija. 

"Täynnä voimaa Valo lensi ja lensi. Hän kokeili erilaisia lentotapoja, sukelteli ilmassa, teki sulavia uintiliikkeitä, kiisi, liisi, syöksyi. Välillä hän pomppi pilvissä ja sitten hän lensi taas. Hän liisi pitkiä matkoja kädet sivuilla ja heittäytyi ilmanpyörteisiin kuin Leonardon kuvailema leija, laskeutui ja nousi niiden mukana, antautui niiden vietäväksi."

Muualla:
Unia ja unelmia. Lastenkirjahylly maanantai 16. tammikuuta 2023.

Helmet-lukuhaasteessa 2023 
kirja sopii ainakin seuraaviin kohtiin:
6. Kirjan kansikuvassa on vaate
10. Kirjassa on ohjeita ja neuvoja
16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa
19. Kirjassa on paikka, jossa olet käynyt (jos olet käynyt Helsingissä, Linnanmäellä, Ateneumisissa tai Marc Chagallin näyttelyssä)
22. Kirja kertoo aiheesta, josta olet lukenut paljon (unet, nukkuminen, mielikuvitus)
31. Kirjan kansikuvassa on taivas
32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet (jos haaveilet unissa lentämisestä)
33. Kirja, jonka voit lukea kerralla alusta loppuun
35. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua (au-pair, lasten kaitseminen)
38. Kirja perustuu myyttiin, taruun tai legendaan (noh: satuun)
42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa
46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Iida Turpeinen: Elolliset

Löydetyt ja kadotetut lajit Iida Turpeinen: Elolliset.  Kansi: Safa Hovinen. 296 s.  S&S 2023.  Äänikirjan lukija Marcus Bäckman "-- pieni katkos hengitykseen, ja sitten lause jatkuu, mutta hetken se käy tässä, kaikennielevä, kevyt suru, kun katsomme tätä eläintä, jotain suurta ja lempeää, niin lopullisesti poissa." Iida Turpeisen Elolliset on saanut paitsi Finlandia-ehdokkuuden, myös poikkeuksellisen kiittävät arvostelut sekä kriitikoilta että blogimaailman arvioijilta. Pääkaupungin kirjastoissa teosta jonottaa parhaillaan runsas 4000 lukijaa. Kirjan ensimmäiset painokset myytiin loppuun nopeasti. Myös kirjan käännösoikeudet on jo myyty useisiin Euroopan maihin, kertoi HS 12.10.2023 . Tällaiseen kirjaan lukija tarttuu jännittyneenä ja suurin odotuksin. Minulle tämä ihmisen aiheuttamaa lajikatoa ja sen yhtä esimerkkiä, stellerinmerilehmää, käsittelevä esikoisteos on yksi viime vuoden merkkitapauksista. Sellaisen siitä tekee erityisesti aiheen polttava ajankohtaisuus ja h

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia

Lepytyslahjoja kuolleelle äidille Kuva: Ellen Karhulampi Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa. Väärässä olemisen historia. 267 s. Kansi Jenni Saari, Sorry Jenny Visuals. Kannen valokuva: Finna, Kuopion kulttuurihistoriallinen museo. Siltala, 2023. Arvostelukappale kustantajalta, kiitos! "Uhraa itsesi tulevalle hyvälle. Kiskaise taakka niskaasi joutuin, sinun se pitää kantaa. Suloista on ies niskassa hilautua pitkin elämän kelirikkoista tietä. On menty päin kultaista kaupunkia ja tiiliseinää. On seisty kiireellä korkean vuoren, ikuisuusnäkymien edessä ja montun reunalla. Joka kerta kun piikkilankaa on alettu vetää, on vaistolla päädytty väärälle puolen ja hävinneiden joukkoihin, on syöty piikkimurikkaa ja ruohoa. Väärässä oleminen. Yksin seisominen. Maailman akselin jylystä huumautuminen, Tuonelanmeren napapyörteisiin joutuminen, Kinahmin kurimuksen kurkussa kieppuminen, pimeyteen paiskautuminen. Raivo. Epäoikeudenmukaisuus. Väkivalta." Sirpa Kähkösen uusin teos 36 uurnaa hiljentää min

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia

Naakkoja ja metsästäjiä punk-eepoksen  varjoissa Pasi Ilmari Jääskeläinen: Kuurupiilon anatomia. 575 s. Päällys T. Parikka. Atena 2023 Kirjaston kirja. Kuva: Ellen Karhulampi. Kirjan päällys T. Parikka. Taideteos taustalla Umberto Boccioni: Kaupunki nousee, 1910, kirjasta Edward Lucie-Smith: Taide tänään.  Kirjan alussa sen kertoja varoittaa:  "Kahdesta sisaruksesta vähäisemmän kohtalona on seurata kadonnutta isoveljeään syvälle rivienväliseen pimeään, ja lopulta monet tärkeimmistä kysymyksistä jäävät vaille sellaista vastausta, jonka tapahtumien kulkua kärsivällisesti seurannut yleisö voisi yksituumaisesti hyväksyä." Piiloutumisen ja fyysisten ja henkisten metamorfoosien yhä kipeämmin ahdistaviksi muuttuvat teemat ovat minulle tuttuja jo Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät -romaanista, jolle Jääskeläinen minusta vaikuttaa luovan eräänlaista peilautuvaa jatkumoa uusimmassa teoksessaan Kuurupiilon anatomia . Tällä kertaa tapahtumapaikkana on Marrasvirta-nimi